miten ihania ne leikit oli,
Näettekö tämänpäivän lasten leikkivän esim. 10:nen tikkua ludalla tai tyttöjen, ruutua hyppäämässä....piilosta, sun muita meidän ajan leikkejä.Onko kaikki unohdettu.
Näettekö tämänpäivän lasten leikkivän esim. 10:nen tikkua ludalla tai tyttöjen, ruutua hyppäämässä....piilosta, sun muita meidän ajan leikkejä.Onko kaikki unohdettu.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ovat muuttuneet...:(..Lapsi kaipaa nykyään toinen toistaan kalliimpaa. Mutta, olemmeko itse me vanhemmat siihen syypäitä..:/
paineet kohdistuvat jo lapsiinkin, kavereilla on sitä ja tätä, mainokset uutuusleluista tunkevat olohuoneisiimme, ja lehdyköinä posti luukusta; ole siinä sitten hankkimatta...:/
aikalailla pihamaat on laatoitettu, asfaltoitu.
Pihapiirit niin pieniä, että piiloisille ei voi mennä naapuriinkaan pihamaalle kun välttämättä ei tunneta.
Mä olen hyppinyt ruutua lapsena kavereiden kanssa, silloin oli vielä kunnon hiekkaa, sellasta keltasta pihalla. Piirrettiin pienellä oksalla tarkasti ne ruudut. Ja jokaisella oli oma kivi, jota pidettiin mekon taskussa.
Ja piiloon pääsi vaikka halkopinon taa ja moniin muihin jänniin paikkoihin, pojatkin oli mukana siinä leikissä.
On harmi, jos nämä leikit jää leikkimättä tämänpäivän lapsilta, sillä hauskaa se oli silloin.
ja narua hypittiin, oltiin piilosilla, varsinkin kesäisin oltiin kauppasilla. Oli ihanaa myydä voikukanlehtiä, pikkukiviä, milloin mitäkin, joista mielikuvitus teki tosia kauppatavaroita.
Enpä ole asiantuntija, mutta tuntuu, että silloin mielikuvitus sai lentää, kun taas nyt kaikki on liian valmista.
Ainakin liikuntaa saimme silloin enemmän, kuin nyt aika moni, mikä oli meidän onnemme.
50 luvun plei steisson eli "Antero Vipunen" siinä on kaikki lapsuuren leikit 40-50 sivua.
Pikku väki on innoissaan erilaisista ulko peleistä,sade päiviä varten se on täynnä erilaisia
"juttuja"
Samat on leikit ja kujeet meidän pojilla,
mitä minä ja ystävät lapsena leikimme.
Nyt vaan tietokone ym. pelit jättävät ulkoleikeille vähemmän aikaa.
vai oleks leikkin se takku?
Mää eh ol enä koto, ole yäjalas.
Laina vähä tätä konet, kurkkisi mis aare luuraa.
Tiätty koht su löysi, oleks net riippuvaine.
Mää eh ol, malta ol kurkimat joskus vaik kone olis viäres. Oleks jo saunas ollu, muist rapsutta muijas siippi. Hänel varma simmose kasva, ain antta su viättä aikkas konel. Muist aamul ol virkkiä, sul voi ol paljo posti. Sää sitä AA.t saa ikävöirä, viäl mont viikko. Enkä mää tiärä viäl, annaks mää ne piuha takas hänel.
Joskus oh kiva ol iso-sisko niska pääl.
Nuarenaka ei ain hualinu, mua mukka. Ny kyl seura kelppa, ja konet lainais miäliis ja sul naputtais.
Soit taas ja kysel sua, mää sanosi et ei ol mittä tiatto aarest.
ihmise ittessäni täl konel.
Mä valvo ja kuuntele lika henkityst,aika surkkia
postis lissä sä ole nät muru,pus pus
Heti kilauti siskol, sanosi et ole häne unhottanu.
Ihmettel kui, mää sanoi et ny se vaa vehta mun kans.....se ol höpö höpö juttuu. Kyl mar mää sanosi, et sää kaippat nii kovi.
Mää lähri reissu, ku miäs sano meneväs huame Jyväskylä sukuloima. Tää oh simmone varotus, ku mää lähri. Ei ukon passa alvariis juast jossa, juur oli motorokis. Tänä kyl perus menos. Vaa mää lähri silti. Sai just kavereilt kortei, roomas ja toine tuli josta mauritukset. Ne ova kovi likoi reissa, mää vaa istu koto ja ihmettele. Ny sit lähri, meina ol kaua pois. Tiärä et miäs orotta mua hänt melkke ove raos. Siäläpä vartto.
Mää ain saa orotta hänt, melkke aamu ast ku se mokoma johonki hilpase. Lähteek su muijas joskus yöjalkka? Sen mä tiä et sää ainaski mene.
et katto mihe häntäs tunke,kyl se korv o paremp paik.
Mää missä juaks ,itten siuna ko mailmalt kotti selvi ja pääse muia leviä seljä taa turva.
Vai es ol riippuvaine?rimpsal pitäs ol ja tääl roiku,an ny sulhasil eres tilasuus yrittä.
Haro eres tuk sekasi et näkevä jotta yrityst ollu.
Ei meiä naine mihinkkäs lähr,mont kertta on sanonu lähteväs ja ain se on tosa ko tat.
Mää sano ny birkitta sul vanhempan vakavaluantosen miähe ominaisuures tämä asia.
Ihmise ei ol missä nii hyvä ol ko koton,reissus mä ain kaippa oma kotti,siäl on rauha.
Nii vaimo on rauha ja se tykkä ko mä riira jälkke ruppe rauha hiaroma.vähä siippi kraapi niin ko tiärä.
vieläkin ottaa uusiokäyttöön kyseiset leikit...kouluissa juuri eilen täällä päin vaalittiin perinnepäivää,syömällä luokassa omia eväitä ja soppaa.Myös omassa työssäni,lasten leireillä ja kerhoissakin usein leikimme perinneleikkejä,piirileikkejä,kotia rakensimme luonnonmateriaaleista,majoja,kaarnaveneitä.
Erään keran pidimme perinneviikonklopun Turun Luostarinmäellä,lapset olivat pukeutunut n.1950 luvun malliin...valokuvajaisia,kaksinpyörimistä,pallottelua,yhdellä kahdella ja kolmella pallolla.
Kun näitä tällaisia iltoja päiviä pidettiin,kukaan ei kysynyt tietokonepelejä.kännypelit unohtui..
Tämä on mahdollista,mutta vain siten,että vanhoja leikkejä vaalitaan,leikkejä ei voi vetää ellei niitä ole itse leikkinyt.Minulla on onni olla lasten ja nuorten leikkien vetäjänä.Ihminen on sisällään aina LEIKKIVÄ LAPSI,siitä tein esitelmänkin.Aikuisen ihmisen leikkimieli on parhaimillaan juuri lasten iloa sisimmässään."Älä koskaan unohda sisälläsi olevaa lasta".Leikki on siis vanhemmallekin väelle eräs elämänilo.
Hypätään narua ,kittiä eli ruutua,tehdään majoja leikitään piilosta ym.Nyt rakentelemme lumesta tunneleita, lumiukkoja yms. Kyllä se on aikuisista kiinni mitä lapset touhuavat. Mummona olen mukana kaikessa puuhassa ja tumput yhtä märkinä kuin ipanoillakin. Olen sen verran höpsö ja lapsellinen että suorastaan nautin kaikesta.
Tuo on kivaa että sä olet mukana ja varmasti elämys lapsille ja myös vanhemmpana sinulle. Sinänsä näiden vanhojen leikkien vaaliminen ja opettaminen lapsille tuo rikkautta kaikkien elämään. Meidän lapsuudessa ei ollut näitä nykyajan teknisiä välineitä ja vempaimia. Ehkä sentakia ulkoleikit olivat paljon suositumpia kuin nykyisin. Kanssakäyminenkin naapurin lastenkanssa oli niissä leikeissä välttämätöntä. Se opetti sosiaalisuutta ja keveruutta sekä joukossa pärjäämistä. Kivan tuntuinen ajatuksena kun sä tumputmärkin tunneleita rakennat. Minulla oli jokatalvi niitä tunneleita ja lumilinnoja pihan lumipenkoissa. Niissä oli kivaa leikkiä piiloleikkejä ja kymmentätikkua joka oli yksi suositummista leikeistä.
sukupolvi on aikansa lapsi, ja lastenkin leikit sitä myöden.
Tuolla ylempänä oli jollakin kauppaleikki muistoja. Sitä mekin leikittiin. Minun kotin luona, tien varressa oli todella suuri kuusi. Sen juurella minulla oli vaki-leikkipaikka. Isä teki minulle nelipyöräisen puustatehdyn kärryn. Se oli tosi hieno. Pidin siitä kovasti ja olin ylpeä. Sillä leikin hevosajoja hyvinkin paljon.
ulkona, ja puissa rumuamisia; harakanpesiä hajotettiin, ja ongella käytiin - ja kesällä piti olla marjassa äidin mukana.
En erikoisemmin muista mitään leluja omistaneeni, piirtelin ja tykkäsin lukea kaikkea mitä sain käsiini, ja minkä sisarusten likottamiselta kerkesin.
Nyt on lapsilla erilaiset virikkeet, enkä mie moiti heidän leikkejään sen huonommiksi kuin meidänkään; viisaampia ainakin ovat ja aikaisemmin.
Näiden nyky vempaimien kanssa meinaa mennä sormi jatkuvasti suuhun ja sekään ei auta aina. Nuoret näyttävät omaksuvan kaiken niin kovin helposti. Varmaan siinä on vaikuttamassa se kun ovat niin palajon kaikella sellaisella leikkineet.
tuli mieleen, kun meillä oli kissanpentu, puin sen nukenvaatteisiin, ja pukkasin sitä pienissä papan tekemissä puisissa nukenvaunuissa.
Siinäpä olikin kisaihmisillä ihmettelemistä, kun nukke lähti pelin jälkeen livistämään pitkin pelikenttää.
Minulla oli pieni pystykorvakoira "Nukke" nimeltään.
mentiin mm. "pistettä" - yksi laski talon päädyssä silmät kiinni ja muut juoksivat piiloon.
Ideana oli ehtiä talon päätyyn tiettyyn kohtaan ennen vahtia (kiersi etsimässä piiloutujia) ja huutaa "piste".
Syksyn pimenevinä iltoina se oli jopa vähän jännääkin, kun piti maastoutua ja hiipiä mahdollisimman lähelle avointa ja hyvin valaistua piha-aluetta - loppu olikin sitten silkkaa pikajuoksua.
Erilaiset pallonheitto(taito)pelit olivat myös suosittuja: heitä pallo ja pyörähdä ympäri - saatko pallon vielä kiinni jne.
Tosin palloa heitettiin talon päätyseinään - kai sielläkin joskus asukas hermostui alituiseen mäiskeeseen...
Meillä oli joku toinen nimi sillä...mutta en nyt muista miksi sitä sanottiin, mutta aivan samaa oli. Ja pallopelejä, noita juuri ja hauskaa oli. Meteli aina nousi liian kovaksi.
pullonpyöritystä,turvakonkantoa,kätköstä,kotia, koulua, lääkäriä,kauppaa,ristiäisiä (velipoika aina pappina),kymmentätikkua,erilaiset palloleikit,naruhyppyä,talvella runsaasti ulkoleikkejä,kuten esim, maalla kun asuttiin, naapurien lasten kanssa potkurit junaksi ja laskettiin tietäpitkin mäkeä,sinnoin ei ollut autoja paljoa liikenteessä, hiihtokilpailuja,lumisotaa jne:lleen. Näitä tekemisiä löytyi paljon, niin kesällä kuin talvellakin.
Hyvin paljon leikit oli liikunnallisia ja paljon ulkona.
Tuttuja kaikki nuo. Lumisotaa tosiaan, erilaisia mäenlaskuja, rosvo ja poliisileikit, sekä kipailuja jos jonkinlaisia. Niitä leikittiin.
meidän asuinalueella lapset leikkii paljonkin piilosta eli kirkonrottaa...:) Niin ja toi kymmenen tikkua laudallakin on vielä kuvioissa mukana..
Teimme lumienkeleitä "päikyn" pihassa lasten kanssa. Lapset eivät osanneet liikutella käsiä ja jalkoja, ne opeteltiin ja muutamana päivänä syntyi paljon lumienkeleitä. Olihan siellä yksi iso :) enkelikin joukossa ja muitakin vähän pienempiä aikuisenkeleitä. Hauskaa oli meillä aikuisillakin.
Tulevana kevään ja kesän aikana ajatuksena on, että opetamme lapsia leikkimään "perinteisiä" leikkejä. Ja aikusillahan siinä on "vastuu", jotta leikit opitaan. Toki lapset ovat nopeasti oppivaisia.
Muistan minäkin kuinka niitä peuhattiin lumessa, oli pienempiä ja joskus joku isompi. Mun äidin nuorin sisar oli innokas mun kanssa tekemään kaikenlaista, noita enkeleitäkin. Viime jouluna kuntelin Julia Haverisen biisiä "Lumi enkeleitä" se jotenkin kuulosti niin kauniilta.