Mr. Bad Guy ja The Freddie Mercury Album

Mr. Bad Guy on mielestäni aika hirveää kasarihuttua - ja nimenomaan paskojen soundiensa vuoksi. Biiseissä sinänsä ei ole mitään vikaa. Mutta verrattuna esim. vähän aikaisempaan Metropolis-projektiin, jolle Freddie teki loistavan Love Kills -biisin, niin kyllä Bad Guy on tuotannollisesti aika kaukana tästä. Tuntuu tosiaan siltä kuin biisejä ei olisi hiottu lainkaan, vaan levylle olisi laitettu demoversioita.

Levyn parhaimmistoa on mielestäni aliarvostettu nimikkobiisi, sekä pianoballadit Love Me Like There's No Tomorrow ja There Must Be More To Life Than This.

F.M. Album kuulosti ilmestyessään mielestäni todella hyvältä, mutta kun levyä kuuntelee vuoden 2007 korvilla, niin huomaa, että kasarihumppa on vain muokattu ysärihumpaksi, eikä tuokaan levy ole mielestäni aikaa hirveän hyvin kestänyt.

Vähän myöhemmin ilmestyneeltä Remixes -levyltä löytyy sitten kenties mielenkiintoisin Freddie-remix ikinä. My Love Is Dangerousin mukavasti rokkaava Jeff Lord-Alge mix. Kuvitelkaapa vain tähän tilalle Brianin kitarointia ja Roger vetämään ne "kirkaisut". Tästä olisi saanut loistavan Queen-biisin. Muuten tuo Remixes-levykin on täynnä keskinkertaisia 90-luvulle päivitettyjä versioita niistä samoista biiseistä, ja dollarinkuvat silmissähän näitä levyjä silloin aikanaan tehtiin.

"Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia)."

Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen.

Mutta viimeisinä vuosina hän tuntui löytäneen säveltämisen riemun uudelleen: Innuendo on mielestäni eräs Queenin parhaita albumeita ja The Miraclen päätösraita Was It All Worth It, joka siis oli Freddien biisi, on todella upea.

Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)

Sammy who was low kirjoitti:

"Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia)."

Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen.

Mutta viimeisinä vuosina hän tuntui löytäneen säveltämisen riemun uudelleen: Innuendo on mielestäni eräs Queenin parhaita albumeita ja The Miraclen päätösraita Was It All Worth It, joka siis oli Freddien biisi, on todella upea.

Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)

Lue lisää

"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"

Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä

Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla

vanha fani kirjoitti:

"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"

Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä

Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla

Lue lisää

Ymmärrän sinua enkä siis halua lyödä näkemyksiäsi maahan. Uskon, että tiedät Queenista paljon enemmän kuin minä :)

Minun makuuni nuo kappaleet ovat toimivia, vaikka olisivatkin kopioita, mutta ymmärrän kyllä senkin, että alkuperäinen on aina alkuperäinen, vaikka voissa paistaisi.

vanha fani kirjoitti:

"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"

Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä

Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla

Lue lisää

"Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä"

Omasta mielestäni KPTOW:ssa on paljon samaa kuin Don't Stop Me Now'ssa, mutta en tiedä voiko sitä ihan itsekopioinniksi sanoa.

Hard Life on mielestäni loistava biisi (kuten myös Play The Game), tosin säkeet "This is your life, don't play hard to get" ja "It's a hard life, two lovers together" muistuttavat toisiaan niin melodisesti kuin lyyrisestikin. Mutta ei tämä minun korvissani tee Hard Lifesta yhtään huonompaa biisiä. Mielestäni kyseessä on yksi Worksin tähtihetkistä.

Vielä selvempi itseplagiointi löytyykin Brianin Dragon Attackilta. Verratkaapa vain säkeistön alkua "Take me to the room where the red's all red" We Will Rock Youn säkeistön melodiaan "Buddy your a boy make a big noise playing".

Samoin Freddie nappasi bassokuvion A Kind Of Magiciin KPTOW:lta. Rogerin alkuperäisellä versiollahan bassokuvio on täysin erilainen. (Tosin saman bassokuvion variaatioita löytyy muiltakin artisteilta, mutta kuitenkin.)

Näyttää siltä, että äijien suurin musiikillinen inspiraatio näytti olevan oma aiempi tuotanto. :)

En ole kyllä aivan valmis allekirjoittamaan väitettä, että Freddien panos oli vähäisempi 80-luvun puolivälissä kuin muulloin. Sooloprojektit luonnollisesti veivät sävellyksiä pois Queen-levyiltä, mutta samalla Freddien osa bändin suurimpana musiikillisena nerona tuli näkyviin muilla tavoin. Freddie sovitti lähes kaikki Johnin ja Rogerin biisit uudelleen ja lisäsi niihin omia ideoitaan (vaikkei aina virallista krediittiä saanutkaan). Lisäksi esim. Making of One Vision -dokumentista voi nähdä, miten Freddie hoitaa käytännössä myös tuottajan hommia, ja kertoo muille, miten haluaa biisin menevän. Mackilla ei näytä olevan juuri minkäänlaista taiteellista panosta biisiin.

Soul Brother kirjoitti:

"Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä"

Omasta mielestäni KPTOW:ssa on paljon samaa kuin Don't Stop Me Now'ssa, mutta en tiedä voiko sitä ihan itsekopioinniksi sanoa.

Hard Life on mielestäni loistava biisi (kuten myös Play The Game), tosin säkeet "This is your life, don't play hard to get" ja "It's a hard life, two lovers together" muistuttavat toisiaan niin melodisesti kuin lyyrisestikin. Mutta ei tämä minun korvissani tee Hard Lifesta yhtään huonompaa biisiä. Mielestäni kyseessä on yksi Worksin tähtihetkistä.

Vielä selvempi itseplagiointi löytyykin Brianin Dragon Attackilta. Verratkaapa vain säkeistön alkua "Take me to the room where the red's all red" We Will Rock Youn säkeistön melodiaan "Buddy your a boy make a big noise playing".

Samoin Freddie nappasi bassokuvion A Kind Of Magiciin KPTOW:lta. Rogerin alkuperäisellä versiollahan bassokuvio on täysin erilainen. (Tosin saman bassokuvion variaatioita löytyy muiltakin artisteilta, mutta kuitenkin.)

Näyttää siltä, että äijien suurin musiikillinen inspiraatio näytti olevan oma aiempi tuotanto. :)

En ole kyllä aivan valmis allekirjoittamaan väitettä, että Freddien panos oli vähäisempi 80-luvun puolivälissä kuin muulloin. Sooloprojektit luonnollisesti veivät sävellyksiä pois Queen-levyiltä, mutta samalla Freddien osa bändin suurimpana musiikillisena nerona tuli näkyviin muilla tavoin. Freddie sovitti lähes kaikki Johnin ja Rogerin biisit uudelleen ja lisäsi niihin omia ideoitaan (vaikkei aina virallista krediittiä saanutkaan). Lisäksi esim. Making of One Vision -dokumentista voi nähdä, miten Freddie hoitaa käytännössä myös tuottajan hommia, ja kertoo muille, miten haluaa biisin menevän. Mackilla ei näytä olevan juuri minkäänlaista taiteellista panosta biisiin.

Lue lisää

"Hard life on lähes kopio "Play the game"stä"

Itse näen Hard Lifessa paljon samaa, kuin paria vuotta aiemmin ilmestyneessä Life Is Realissa.

Sammy who was low kirjoitti:

"Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia)."

Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen.

Mutta viimeisinä vuosina hän tuntui löytäneen säveltämisen riemun uudelleen: Innuendo on mielestäni eräs Queenin parhaita albumeita ja The Miraclen päätösraita Was It All Worth It, joka siis oli Freddien biisi, on todella upea.

Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)

Lue lisää

"Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen. "

Tarkoitatko Princes of the Universeä ?
Tämä oli itselleni nimenomaan se biisi joka 80-luvun lopulla kolahti ihan täysillä tullessa joltain satelliittikanavalta (kaiken roskan keskellä). Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun bändin tuotantoa kuulin.
Edelleen pidän sitä Queenin yhtenä parhaista biiseistä ja esimerkkinä siitä että myös raskaammassa sarjassa tuttu queensoundi toimii kuin luonnostaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt miten ko. kappale on kuitenkin jäänyt suuremmalta huomiolta varjoon, ehkä se ei sitten muita niin sytytä mutta tämä olisi ollut ehdoton valinta vaikka Rocks-kokoelmalle (jota en tietenkään omista ;)) .

vanha fani kirjoitti:

"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"

Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä

Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla

Lue lisää

"
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
"

Mielenkiintoisia ajatuksia. Itselleni ei
tuollaiset vertaukset ole ikinä tulleet mieleen.
Works-albumi itsessään on aika saman kaavan mukaan tehty, juuri em. biiseissä ja parissa muussa kipaleessa ( windows, i want to break free, radio gaga, machines ) toistuu samantyylinen 80-luvun soundi. Levyn tyylistä erottuu selvästi Hammer to Fall joka on kuin vuosikertaviini, se paranee vuosi vuodelta eikä ole palanut niin pahasti aikaansa kuin levyn muut biisit.
Kaikesta huolimatta pidän levystä mutta ei sitä ihan jatkuvaan kuitenkaan pidä kuunnella.

Ja vielä tuosta I want to break freestä, kuunnelkaapa kitarasoolo ja verratkaa Bohemian Rhapsodyn vastaavaan. Aivan, samantyyppiseltä kuulostaa ja se oli myös tarkoitus.

vuodesta 89 kirjoitti:

"Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen. "

Tarkoitatko Princes of the Universeä ?
Tämä oli itselleni nimenomaan se biisi joka 80-luvun lopulla kolahti ihan täysillä tullessa joltain satelliittikanavalta (kaiken roskan keskellä). Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun bändin tuotantoa kuulin.
Edelleen pidän sitä Queenin yhtenä parhaista biiseistä ja esimerkkinä siitä että myös raskaammassa sarjassa tuttu queensoundi toimii kuin luonnostaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt miten ko. kappale on kuitenkin jäänyt suuremmalta huomiolta varjoon, ehkä se ei sitten muita niin sytytä mutta tämä olisi ollut ehdoton valinta vaikka Rocks-kokoelmalle (jota en tietenkään omista ;)) .

Lue lisää

Tässä olen kyllä samaa mieltä. POTU on yksi parhaista Freddien heavybiiseistä ja olisi kyllä ansainnut paikkansa Rocksilla (mitä ihmettä esim. One Vision levyllä teki?), mutta Brianilla taisi olla viimeinen sana sanottavana siitä, mitä biisejä levylle valittiin...

MADE IN HEAVEN: Molemmissa versioissa on puolensa, alkuperäinen Freddien versio jostain syystä kolahtaa minun makuuni enempi.

I WAS BORN TO LOVE YOU: Tällä kertaa pidän enemmän Queenin versiosta, se on jotenkin mahtipontisempi.

HEAVEN FOR EVERYONE: Minsutakin Rogerin laulama Crossin jenkki-versio voittaa Queen-version. Biisi sopii Rogerin äänelel kuin nakutettu.

TOO MUCH LOVE WILL KILL YOU: Pidän enempi Brianin versiosta, se on jotenkin herkempi ja loppuu paremmin. Queenin versiossakinn on kyllä puolensa, mahtipontisuutta joka Brianin versiossa on erilaista, mutta rummut olivat ehkä liikaa, toimii paremmin ilman (ei mitään henkilökohtaista Rogeria kohtaan).

Tämähän ei siis ole soolobiisi, mutta tästäkin on olemassa vanha ja uusi versio.

Pidän jostain syystä enempi siitä alkuperäisestä. En tiedä miksi.

Entäpä muut?

Sammy who was low kirjoitti:

Tämähän ei siis ole soolobiisi, mutta tästäkin on olemassa vanha ja uusi versio.

Pidän jostain syystä enempi siitä alkuperäisestä. En tiedä miksi.

Entäpä muut?

Lue lisää

no alkuperäisessä on enempi kitaraa, joka jostain syystä tuo mieleen friends will be friendsin (eli heikompi kopio siitä)

Uudempi versio on enempi pianoa ja muutenkin herkempi (ei enää kopioi friendsiä)

Siksi pidän enempi uudemmasta versiosta

yxvaa joo kirjoitti:

no alkuperäisessä on enempi kitaraa, joka jostain syystä tuo mieleen friends will be friendsin (eli heikompi kopio siitä)

Uudempi versio on enempi pianoa ja muutenkin herkempi (ei enää kopioi friendsiä)

Siksi pidän enempi uudemmasta versiosta

Lue lisää

Minä taas tykkään siitä alkuperäisestä enemmän. Johtuu bassosta, joka on vanhalla versiolla paremmin esillä ja tuo siksi biisiin vähän extrapotkua. MIH-versio on jotenkin liian kesy ja mitäänsanomaton.

BTW, tämä on mielestäni heikoin biisi MIH-levyllä. Olisin paljon mieluummin kuullut vaikkapa jonkin puolivillaisen miksauksen I Guess We're Falling Out -demon pohjalta kuin tämän uudelleen lämmitetyn version MLHBS:sta. Tosin sopiihan tämä hyvin levyn teemaan, joten perusteltu veto siinä mielessä...