Hommasin The Freddie Mercury Albumin ennen Bad Guyta. Siihen on päässyt Bad Guylta viisi biisiä.
Kun hommasin Bad Guyn, oli pettymys melkoinen. The Freddie Mercury albumille biiseistä oli tehty remixit, ja niihin nähden Mr. Bad Guyn biisit kuulostivat ihan aika nopeasti tehdyiltä, etten jopa sanoisi, demomaisilta. Ainoastaan Living On My Own ja Made In Heaven olivat allekirjoittaneen mielestä paremman kuuloisia alkuperäisessä asussaan, tosin viimeksi mainitun myöhempi versio oli Queenin tekemä, toisin kuin I Was Born To Love Youta lukuunottamatta muut uudet versiot.
Ne, jotka ovat kuulleet Mr. Bad Guyn ensin, ajattelevat varmasti toisin päin. Mutta minusta Mr. Bad Guyn tuotannollinen taso on Queeninkin levyihin verrattuna aika huono ja keskeneräisen kuuloinen, ja biisit on The Freddie Mercury Albumia varten tehty mielestäni valmiiksi. Vai onko tässäkin kysymys vain niistä surullisen kuuluisista makuasioista? :D
Mitä mieltä te muut olette?
Mr. Bad Guy ja The Freddie Mercury Album
16
981
Vastaukset
- Sammy who was low
"Mutta minusta Mr. Bad Guyn tuotannollinen taso on Queeninkin levyihin verrattuna aika huono ja keskeneräisen kuuloinen."
Huom!!! Lukiessani omaa viestiäni ja sen sävyä, huomasin että olisi ehkä paras tehdä muutama tarkennus.
Tarkoitukseni ei siis ole mollata Mr. Bad Guyta ja etsiä siitä vikoja suurennuslasin kanssa. Se oli mielestäni hyvä ostos ja biisit ovat kyllä vähintäänkin hyviä. :)
Mutta kun vertaa niiden tasoa uusiin versioihin, jotka The Freddie Mercury-albumille, sekä Queenin levyihin, niin minusta Freddie olisi kyllä pystynyt parempaankin. Ja tämä on siis minun mielipiteeni asiasta, joku toinen voi kokea asian ihan toisin :)- Soul Brother
Mr. Bad Guy on mielestäni aika hirveää kasarihuttua - ja nimenomaan paskojen soundiensa vuoksi. Biiseissä sinänsä ei ole mitään vikaa. Mutta verrattuna esim. vähän aikaisempaan Metropolis-projektiin, jolle Freddie teki loistavan Love Kills -biisin, niin kyllä Bad Guy on tuotannollisesti aika kaukana tästä. Tuntuu tosiaan siltä kuin biisejä ei olisi hiottu lainkaan, vaan levylle olisi laitettu demoversioita.
Levyn parhaimmistoa on mielestäni aliarvostettu nimikkobiisi, sekä pianoballadit Love Me Like There's No Tomorrow ja There Must Be More To Life Than This.
F.M. Album kuulosti ilmestyessään mielestäni todella hyvältä, mutta kun levyä kuuntelee vuoden 2007 korvilla, niin huomaa, että kasarihumppa on vain muokattu ysärihumpaksi, eikä tuokaan levy ole mielestäni aikaa hirveän hyvin kestänyt.
Vähän myöhemmin ilmestyneeltä Remixes -levyltä löytyy sitten kenties mielenkiintoisin Freddie-remix ikinä. My Love Is Dangerousin mukavasti rokkaava Jeff Lord-Alge mix. Kuvitelkaapa vain tähän tilalle Brianin kitarointia ja Roger vetämään ne "kirkaisut". Tästä olisi saanut loistavan Queen-biisin. Muuten tuo Remixes-levykin on täynnä keskinkertaisia 90-luvulle päivitettyjä versioita niistä samoista biiseistä, ja dollarinkuvat silmissähän näitä levyjä silloin aikanaan tehtiin.
- Vahan fani
Itse hain Mr Bad Guy:n vinyylinä Seinäjoen Monoselta samana päivänä kuin se ilmestyi.
Silloin se oli hienoinen pettymys, koska levyn soundit on tosi ohuet ja kitaraa ei ole kuin muutamassa biisissä ja jostain syystä se onneton kitaristikin kuulostaa Brian kloonilta (tosin huonolta sellaiselta).
Kai kyse oli ennen kaikkea siitä, että Freddie oli siihen aikaan hyvin disco/tanssimusiikkiorientoitunut (esim. Hot spacen Freddie biisit) ja yritti tehdä sen tapaisen levyn.
Freddie oli kai tajunnut että Queen ei voi jatkaa discolinjaa Hot space flopin jälkeen. Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia).
Syytä siihen miksi Mr Bad Guyn soundit on niin ohuita ja tuotantopuoli tuntuu ontuvan en tiedä. Itse pidän eniten levyn kahdesta viimeisestä raidasta My love is dangerous/Love me like there's no tomorrow, sekä There must be more the life than this.
Viimeinen noistahan oli alunperin tarkoitus olla Worksin päätösraita ja muutenkin ne on ehkä eniten Queen tyylisiä biisejä.
Mercury albumilla oli huipputuottajat (Nile Rodgers etc) pistäneet nuo biisit uusiksi vahvemmin soundein, minkä johdosta ne kuulostaa paremmilta kuin alkuperäisversiot.- Sammy who was low
"Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia)."
Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen.
Mutta viimeisinä vuosina hän tuntui löytäneen säveltämisen riemun uudelleen: Innuendo on mielestäni eräs Queenin parhaita albumeita ja The Miraclen päätösraita Was It All Worth It, joka siis oli Freddien biisi, on todella upea.
Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :) - vanha fani
Sammy who was low kirjoitti:
"Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia)."
Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen.
Mutta viimeisinä vuosina hän tuntui löytäneen säveltämisen riemun uudelleen: Innuendo on mielestäni eräs Queenin parhaita albumeita ja The Miraclen päätösraita Was It All Worth It, joka siis oli Freddien biisi, on todella upea.
Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"
Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä
Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla - Sammy who was low
vanha fani kirjoitti:
"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"
Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä
Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että MagicillaYmmärrän sinua enkä siis halua lyödä näkemyksiäsi maahan. Uskon, että tiedät Queenista paljon enemmän kuin minä :)
Minun makuuni nuo kappaleet ovat toimivia, vaikka olisivatkin kopioita, mutta ymmärrän kyllä senkin, että alkuperäinen on aina alkuperäinen, vaikka voissa paistaisi. - Soul Brother
vanha fani kirjoitti:
"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"
Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä
Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla"Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä"
Omasta mielestäni KPTOW:ssa on paljon samaa kuin Don't Stop Me Now'ssa, mutta en tiedä voiko sitä ihan itsekopioinniksi sanoa.
Hard Life on mielestäni loistava biisi (kuten myös Play The Game), tosin säkeet "This is your life, don't play hard to get" ja "It's a hard life, two lovers together" muistuttavat toisiaan niin melodisesti kuin lyyrisestikin. Mutta ei tämä minun korvissani tee Hard Lifesta yhtään huonompaa biisiä. Mielestäni kyseessä on yksi Worksin tähtihetkistä.
Vielä selvempi itseplagiointi löytyykin Brianin Dragon Attackilta. Verratkaapa vain säkeistön alkua "Take me to the room where the red's all red" We Will Rock Youn säkeistön melodiaan "Buddy your a boy make a big noise playing".
Samoin Freddie nappasi bassokuvion A Kind Of Magiciin KPTOW:lta. Rogerin alkuperäisellä versiollahan bassokuvio on täysin erilainen. (Tosin saman bassokuvion variaatioita löytyy muiltakin artisteilta, mutta kuitenkin.)
Näyttää siltä, että äijien suurin musiikillinen inspiraatio näytti olevan oma aiempi tuotanto. :)
En ole kyllä aivan valmis allekirjoittamaan väitettä, että Freddien panos oli vähäisempi 80-luvun puolivälissä kuin muulloin. Sooloprojektit luonnollisesti veivät sävellyksiä pois Queen-levyiltä, mutta samalla Freddien osa bändin suurimpana musiikillisena nerona tuli näkyviin muilla tavoin. Freddie sovitti lähes kaikki Johnin ja Rogerin biisit uudelleen ja lisäsi niihin omia ideoitaan (vaikkei aina virallista krediittiä saanutkaan). Lisäksi esim. Making of One Vision -dokumentista voi nähdä, miten Freddie hoitaa käytännössä myös tuottajan hommia, ja kertoo muille, miten haluaa biisin menevän. Mackilla ei näytä olevan juuri minkäänlaista taiteellista panosta biisiin. - Sammy who was low
Soul Brother kirjoitti:
"Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä"
Omasta mielestäni KPTOW:ssa on paljon samaa kuin Don't Stop Me Now'ssa, mutta en tiedä voiko sitä ihan itsekopioinniksi sanoa.
Hard Life on mielestäni loistava biisi (kuten myös Play The Game), tosin säkeet "This is your life, don't play hard to get" ja "It's a hard life, two lovers together" muistuttavat toisiaan niin melodisesti kuin lyyrisestikin. Mutta ei tämä minun korvissani tee Hard Lifesta yhtään huonompaa biisiä. Mielestäni kyseessä on yksi Worksin tähtihetkistä.
Vielä selvempi itseplagiointi löytyykin Brianin Dragon Attackilta. Verratkaapa vain säkeistön alkua "Take me to the room where the red's all red" We Will Rock Youn säkeistön melodiaan "Buddy your a boy make a big noise playing".
Samoin Freddie nappasi bassokuvion A Kind Of Magiciin KPTOW:lta. Rogerin alkuperäisellä versiollahan bassokuvio on täysin erilainen. (Tosin saman bassokuvion variaatioita löytyy muiltakin artisteilta, mutta kuitenkin.)
Näyttää siltä, että äijien suurin musiikillinen inspiraatio näytti olevan oma aiempi tuotanto. :)
En ole kyllä aivan valmis allekirjoittamaan väitettä, että Freddien panos oli vähäisempi 80-luvun puolivälissä kuin muulloin. Sooloprojektit luonnollisesti veivät sävellyksiä pois Queen-levyiltä, mutta samalla Freddien osa bändin suurimpana musiikillisena nerona tuli näkyviin muilla tavoin. Freddie sovitti lähes kaikki Johnin ja Rogerin biisit uudelleen ja lisäsi niihin omia ideoitaan (vaikkei aina virallista krediittiä saanutkaan). Lisäksi esim. Making of One Vision -dokumentista voi nähdä, miten Freddie hoitaa käytännössä myös tuottajan hommia, ja kertoo muille, miten haluaa biisin menevän. Mackilla ei näytä olevan juuri minkäänlaista taiteellista panosta biisiin."Hard life on lähes kopio "Play the game"stä"
Itse näen Hard Lifessa paljon samaa, kuin paria vuotta aiemmin ilmestyneessä Life Is Realissa. - vuodesta 89
Sammy who was low kirjoitti:
"Mr Bad Guy saatoi olla syy siihen että Freddien biisit Worksillä ja Magicilla on aika heikkotasoisia, Worksilla hän ehkä säästi omat sävellyksensä soololle ja Magicin aikaan ei ollut mitään kunnollista jäljellä, ainakaan Queen tyylistä (ei disco/tanssia)."
Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen.
Mutta viimeisinä vuosina hän tuntui löytäneen säveltämisen riemun uudelleen: Innuendo on mielestäni eräs Queenin parhaita albumeita ja The Miraclen päätösraita Was It All Worth It, joka siis oli Freddien biisi, on todella upea.
Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen. "
Tarkoitatko Princes of the Universeä ?
Tämä oli itselleni nimenomaan se biisi joka 80-luvun lopulla kolahti ihan täysillä tullessa joltain satelliittikanavalta (kaiken roskan keskellä). Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun bändin tuotantoa kuulin.
Edelleen pidän sitä Queenin yhtenä parhaista biiseistä ja esimerkkinä siitä että myös raskaammassa sarjassa tuttu queensoundi toimii kuin luonnostaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt miten ko. kappale on kuitenkin jäänyt suuremmalta huomiolta varjoon, ehkä se ei sitten muita niin sytytä mutta tämä olisi ollut ehdoton valinta vaikka Rocks-kokoelmalle (jota en tietenkään omista ;)) . - vuodesta 89
vanha fani kirjoitti:
"Mutta mitä The Worksiin tulee, niin kyllä Freddien Works-biisit ovat ihan mahtipontista ja jopa tasokastakin kuunneltavaa, ehkä miltei parasta antia koko levyltä, vaikka eivät tietenkään ole yhtä tasokkaita mitä 70-luvun hitit. Mutta nämäkin ovat kai makuasioita :)"
Vanhana Queen fanina ei voi olla samaa mieltä.
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
Passing the oppen windows oli ainoa oikasti hyvä Freddie biisi Worksillä, mutta jotkut on väittäneet sitäkin itsekopioksi jostain vanhemmasta biisitä
Anyway, itse olin tosi pettynyt Freddien panokseen sekä Worksilla että Magicilla"
"Hard life" on lähes kopio "Play the game"stä
"Man on the prowl" on lähes sama kuin live versio "crazy little thing called love"sta
"
Mielenkiintoisia ajatuksia. Itselleni ei
tuollaiset vertaukset ole ikinä tulleet mieleen.
Works-albumi itsessään on aika saman kaavan mukaan tehty, juuri em. biiseissä ja parissa muussa kipaleessa ( windows, i want to break free, radio gaga, machines ) toistuu samantyylinen 80-luvun soundi. Levyn tyylistä erottuu selvästi Hammer to Fall joka on kuin vuosikertaviini, se paranee vuosi vuodelta eikä ole palanut niin pahasti aikaansa kuin levyn muut biisit.
Kaikesta huolimatta pidän levystä mutta ei sitä ihan jatkuvaan kuitenkaan pidä kuunnella.
Ja vielä tuosta I want to break freestä, kuunnelkaapa kitarasoolo ja verratkaa Bohemian Rhapsodyn vastaavaan. Aivan, samantyyppiseltä kuulostaa ja se oli myös tarkoitus. - Soul Brother
vuodesta 89 kirjoitti:
"Totta, että Freddien sävellykset olivat A Kind Of Magicin aikoihin melko hepposia verrattuna 70-lukuun. A Kind Of Magicillahan on vain yksi kokonaan Freddien tekemä biisi, joka ei ole kovin kummonen. "
Tarkoitatko Princes of the Universeä ?
Tämä oli itselleni nimenomaan se biisi joka 80-luvun lopulla kolahti ihan täysillä tullessa joltain satelliittikanavalta (kaiken roskan keskellä). Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun bändin tuotantoa kuulin.
Edelleen pidän sitä Queenin yhtenä parhaista biiseistä ja esimerkkinä siitä että myös raskaammassa sarjassa tuttu queensoundi toimii kuin luonnostaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt miten ko. kappale on kuitenkin jäänyt suuremmalta huomiolta varjoon, ehkä se ei sitten muita niin sytytä mutta tämä olisi ollut ehdoton valinta vaikka Rocks-kokoelmalle (jota en tietenkään omista ;)) .Tässä olen kyllä samaa mieltä. POTU on yksi parhaista Freddien heavybiiseistä ja olisi kyllä ansainnut paikkansa Rocksilla (mitä ihmettä esim. One Vision levyllä teki?), mutta Brianilla taisi olla viimeinen sana sanottavana siitä, mitä biisejä levylle valittiin...
- Soul Brother
Ajattelinpa, että tässä yhteydessä voisi pitää pienen äänestyksen (näin vaaliviikon kunniaksi:) ja kysyä mitä mieltä ihmiset ylipäänsä ovat Made In Heavenille tehdyistä versioista bändin jäsenten vanhoista soolobiiseistä.
Siis kumpi voittaa sooloversio vai Queen-versio? Tässä omat mielipiteeni:
MADE IN HEAVEN: Queenin versio on parempi. Tuhdimmat soundit ja muutenkin paremmin soitettu.
I WAS BORN TO LOVE YOU: Queenin versio jälleen parempi. Alkuperäinen kuulostaa mielestäni puolivalmiilta demolta. Queenin käsittelyssä keskinkertaisesta tanssipop-biisistä sukeutuu ihan kivasti rokkaava rallatus.
HEAVEN FOR EVERYONE: Crossin versio voittaa tämän. Itse asiassa suosikkini on se Crossin versio, jossa Roger hoitaa lead-vokaalit Freddien laulaessa vain taustoja. Ja miksi ihmeessä Queen-versiolta jätettiin pois alkuperäinen intro, joka mielestäni on koko biisin parasta antia??
TOO MUCH LOVE WILL KILL YOU: Tämä on sitten varmaan kaikkein vaikein valinta, mutta sanoisin, että Brianin versio on parempi. Brian vetää biisin täydellä tunnelatauksella, vaikka Freddien ääni on muuten parempi. Musiikin puolesta Queenin versio on mielestäni liian "siloteltu". Jopa kitarasoolo, jossa biisin pitäisi räjähtää käyntiin on jotenkin liian kesy. Brianin versio puolestaan pysyy paremmin kuosissa ja tunnelma säilyy dramaattiseen loppuun saakka. (Brianin Live At Brixton Academyltä löytyvä liveversio on myös hyvä, koska siinä yhdistyy mukavalla tavalla molempien versioiden parhaat puolet kitarasoolo toimii loistavasti).
Eli minun osaltani tiukka tasatulos 2-2 :)- Sammy who was low
MADE IN HEAVEN: Molemmissa versioissa on puolensa, alkuperäinen Freddien versio jostain syystä kolahtaa minun makuuni enempi.
I WAS BORN TO LOVE YOU: Tällä kertaa pidän enemmän Queenin versiosta, se on jotenkin mahtipontisempi.
HEAVEN FOR EVERYONE: Minsutakin Rogerin laulama Crossin jenkki-versio voittaa Queen-version. Biisi sopii Rogerin äänelel kuin nakutettu.
TOO MUCH LOVE WILL KILL YOU: Pidän enempi Brianin versiosta, se on jotenkin herkempi ja loppuu paremmin. Queenin versiossakinn on kyllä puolensa, mahtipontisuutta joka Brianin versiossa on erilaista, mutta rummut olivat ehkä liikaa, toimii paremmin ilman (ei mitään henkilökohtaista Rogeria kohtaan). - Sammy who was low
Tämähän ei siis ole soolobiisi, mutta tästäkin on olemassa vanha ja uusi versio.
Pidän jostain syystä enempi siitä alkuperäisestä. En tiedä miksi.
Entäpä muut? - yxvaa joo
Sammy who was low kirjoitti:
Tämähän ei siis ole soolobiisi, mutta tästäkin on olemassa vanha ja uusi versio.
Pidän jostain syystä enempi siitä alkuperäisestä. En tiedä miksi.
Entäpä muut?no alkuperäisessä on enempi kitaraa, joka jostain syystä tuo mieleen friends will be friendsin (eli heikompi kopio siitä)
Uudempi versio on enempi pianoa ja muutenkin herkempi (ei enää kopioi friendsiä)
Siksi pidän enempi uudemmasta versiosta - Soul Brother
yxvaa joo kirjoitti:
no alkuperäisessä on enempi kitaraa, joka jostain syystä tuo mieleen friends will be friendsin (eli heikompi kopio siitä)
Uudempi versio on enempi pianoa ja muutenkin herkempi (ei enää kopioi friendsiä)
Siksi pidän enempi uudemmasta versiostaMinä taas tykkään siitä alkuperäisestä enemmän. Johtuu bassosta, joka on vanhalla versiolla paremmin esillä ja tuo siksi biisiin vähän extrapotkua. MIH-versio on jotenkin liian kesy ja mitäänsanomaton.
BTW, tämä on mielestäni heikoin biisi MIH-levyllä. Olisin paljon mieluummin kuullut vaikkapa jonkin puolivillaisen miksauksen I Guess We're Falling Out -demon pohjalta kuin tämän uudelleen lämmitetyn version MLHBS:sta. Tosin sopiihan tämä hyvin levyn teemaan, joten perusteltu veto siinä mielessä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1155965Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324067- 823352
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182986Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522054Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004- 1431795
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431787Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569