Toinen vuosi opintoja kohta takana perushumanistisessa aineessa (pääaine historia). Kesätöitä hakiessa alkaa iskeä paniikki. Ihan turha kuvitella mitään oman alan töitä. Kesätöiksi kyllä kelpaa mikä vaan, mutta mikä on tilanne valmistumisen jälkeen?
Kertokaa hyvät humanistit tai sellaisia tuntevat, mihin humanistisella koulutuksella sijoittuu? Pelkästäänkö opettajaksi? Vai työttömäksi? Matalapalkka-alan hanttihommiin? Uudelleenkoulutettavaksi ihan eri ammattiin? Ikuiseksi opiskelijaksi? Vai joihinkin alan töihin? Entä mitä niistä maksetaan?
Kertokaa hyvät humanistit tai sellaisia tuntevat, mihin humanistisella koulutuksella sijoittuu? Pelkästäänkö opettajaksi? Vai työttömäksi? Matalapalkka-alan hanttihommiin? Uudelleenkoulutettavaksi ihan eri ammattiin? Ikuiseksi opiskelijaksi? Vai joihinkin alan töihin? Entä mitä niistä maksetaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on kaksi historiaa lukenutta tuttavina. Ja toinen on toimittajana ja toinen tekee projektitöitä kaupungille. Eli on mahdollista saada ihan oikeitakin töitä, mutta ihan helppoa se ei välttämättä ole. Historian opettajiakin taitaa olla liikaa, eli heillekään ei kauheasti hommia ole.
Riippuu paljon itsestä, että miten töitä löytyy ja tuurista sekä suhteista. Toiset varmasti vaihtaa alaa tai tekevät jotain ei-koulutusta vastaavaa. Kannattaa miettiä, että kiinnostaako historia ihan tosissaan ja yksi mahdollisuus on ottaa sivuaineeksi jotain käytännön läheisempää.
Historia on erinomainen sivuaine mutta pääaineena melko heikko työllistäjä. Lukuun ottamatta arkistoalaa ja tutkimustoimintaa pääset kaikkiin historiaa lukeneiden perusammatteihin (aineenopettaja, toimittaja, julkisen hallinnon projekti-ihminen, kaupallisen alan tehtävät) helpommin jollain toisella pääaineella. Tutkijana toimimista helpottaa varakas puoliso/rakastaja/-tar...
Katselinpa juuri ilmoitusta Helsingissä järjestettävästä Humanistien ura 2007 -tapahtumasta. Onpa todella hienoja case-esittelyjä luvassa. Helsingin kaupungin kulttuurintoimenjohtajaa, markkinointipäällikköä, kansanedustajaa, seniorikonsulttia jne... Hieno homma että menestystarinoita esitellään, mutta väittäisin että keskimääräisen opiskelijan lahjoilla ja motivaatiolla ei noihin edellä mainittuihin tehtäviin ole asiaa. Toisaalta case-esitellyt henkilöt olisivat varmasti päässeet tehtäviinsä myös jollain muulla koulutuksella, kenties jopa helpommin.
Humanistisellakin alalla huiput pärjäävät aina mutta koulutusmääriä pitäisi miettiä siten että heikoimmallakin seitsemälläkymmenelläviidellä prosentilla olisi mahdollisuudet päästä ihmisarvoisiin töihin. Koulutusmäärät ovat alan ydinongelma, johon hämmästyttävää kyllä ei tunnu olevan kenelläkään halua puuttua.
Olen suorittanut FM:n vieraasta kielestä enkä ole löytänyt työtä tähän asti. Dipl. insinööreille löytyisi töitä ja myös laskennan ja markkinoinnin puolelta vaikkapa kuinka paljon.
Olen ihan manuaalisessa osa-aikatöissä, johon ei tarvita minkälaista koulutusta, eli tehtaassa.
Etsin kyllä ja yritän saada toisen tutkinnon, mutta pääsykokeiden kautta on Suomessa aika vaikeata päästä uudelleen yliopistoon. Jos pääsisi sisään, tuo uusi tutkinto työllistäisi heti.
Itselläni on myös FM-tutkinto vieraasta kielestä. Valmistuttuani perustin yrityksen ja teen käännöstöitä alihankintana. Työ on mielenkiintoista ja sitä riittää.
Tälläkin alalla tosin on hyötyä, jos on muita osaamisalueita. Toisen tutkinnon hankkimisella tuskin kuitenkaan olisi sanottavaa etua.
Humanistisen koulutuksen saaneilla ja työelämällä on ns. kohtaanto-ongelma, kuten asia esitettiin jo mainitussa humanistien urapäivässä. Työnantajilla saattaisi olla paljonkin tarvetta juuri humanistiselle osaamiselle, mutta ennakkoluulot ja asenneongelmat puolin ja toisin estävät taidon ja tarpeen kohtaamisen.
Humanistit ovat ehkä liian idealistisia ja syvällisiä melko pinnallisen ja henkisellä tasolla tyhjänpäiväisen liiketoiminnan palvelukseen hakeutuakseen. Liiketoiminnassa puolestaan juuri koskaan ei humanisteja ole Suomessa työhönottajina ja muitakaan korkeakoulututkintoja on melko harvalla vielä toistaiseksi siinä ikäryhmässä.
Tilaisuudessa puhunut seniorikonsultti puki käytännön esimerkiksi tilanteen, jossa liike-elämä näkee humanistit epärealistisina taivaanrannanmaalareina, jotka osaavat analysoida abstrakteja taideteoksia, joista kukaan ei tajua mitään, mutta käytännöllisyys ja tuloksen tekeminen heitä ei kiinnosta. Humanistit puolestaan näkevät liike-elämän palveluksessa olevat henkilöt limanuljaskoina, jotka ajattelevat vain uusimmanmallista Bemaria ja myisivät vaikka isoäitinsä sellaisen saadakseen, mutteivät ole vähääkään kiinnostuneita eivätkä tajua mitään mistään kauniista ja ylevästä.
Pienillä kompromisseilla puolin ja toisin voitaisiin varmasti poistaa tämä kohtaanto-ongelma ja humanistit voisivat tuoda henkistä rikkautta liike-elämään ja liike-elämä humanisteille maallista rikkautta:-)
Humanistien sijoittuminen riippuu monesti sivuaineista, ei niinkään gradun aiheesta. Viestintää, psykologiaa, kieliä kannattaisi opiskella. Humanisteilla on ollut pitkää hankaluuksia työllistyä, mikäli ei ole aineenopettajan pätevyyttöä. Se kannattaisi hankkia. Tutkijapuolelle hankalampi päästä. Järjestöihin kannattaa opislella lakia ja taloustiedettä.