Moikka!
Oon 25v mies stadista. Mulla on nyt 2 vko lomaa. Normaalisti keskityn ihan täysillä töihin ja opiskeluun. Mutta nyt kun noita ei ole, tuntuu elämä yhtäkkiä aivan järjettömän tyhjältä. Kavereihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä em. syiden vuoksi.
Lähtisitkö kävelylle vaihtamaan aatoksia elämästä, ravintolaan syömään tai vaikka leffaan?
Ajoittain kaikki tuntuu vaan niin tyhjältä ja merkityksettömältä.
Terkut,
Stadilainen
[email protected]
Oon 25v mies stadista. Mulla on nyt 2 vko lomaa. Normaalisti keskityn ihan täysillä töihin ja opiskeluun. Mutta nyt kun noita ei ole, tuntuu elämä yhtäkkiä aivan järjettömän tyhjältä. Kavereihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä em. syiden vuoksi.
Lähtisitkö kävelylle vaihtamaan aatoksia elämästä, ravintolaan syömään tai vaikka leffaan?
Ajoittain kaikki tuntuu vaan niin tyhjältä ja merkityksettömältä.
Terkut,
Stadilainen
[email protected]
Vastaukset 12
Vanhimmat
lähtisin,mutta olen liian vanha,
Olen myös kovin yksinäinen..:( Toivon että löydät jonkun, taidan itse olla liian nuori.
Ainahan sitä voi lähteä kävelylle ja syömään. Eri ikäisillä on erilaiset näkemykset asioihin, mutta kyllä sitä tietyn iän jälkeen näkemykset rupeaa olemaan aikalailla samanlaiset.
Mulla lähinnä tylsistyminen johtuu siitä, ettei elämässä ole enää mitään sellaista "mitä odottaisi kamalasta" vaan tuntuu siltä että on "jo kokenut kaiken".
Toinen ongelma on se että kun elämä tuntuu niin tyhjältä, oon sitten tehnyt paljon töitä. No töistä tulee stressi. Sitten kun taas ei ole töitä on todellakin tyhjää. Ei oo helppoa tämä elämä, tai sitten mun päässä on vaan vikaa. Taidan kyllä uskoa itsekkin tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Mutta pudota sähköpostia jos haluat lähteä kävelylle ja safkalle.
Terkut,
[email protected]
Olisihan se kiva. Olen vaan niin kaukaa.
17-vuotias. Mutta toivottavasti löydät juttukaverin.
On se elämä vaan yksinäistä.
Saat seuraa. Oli aika reipasta tulla tänne "mainostamaan" itseään.
Niinhän se on. Mutta tutkitusti olen havainnut, että jos asialle ei tee mitään sille ei todellakaan itsestään tapahdu yhtään mitään.
Keskiarvolla tutustun ehkä yhteen enintään kahteen ihmiseen vuodessa ja sekin loppuu yleensä suhteellisen nopeasti. Myös lapsuudenystävät on aika pitkälle hukattu huonolla yhteydenpitämisellä. Tietysti se että jos nyt 2-3 vuoden välein lähettää yhden sähköpostin lasketaan hyväksi yhteydenpidoksi ystäviin, niin sitten tilanne on parempi. ;)
Tosin kuten on todettu, myös tämä ryhmä on täynnä ihmisiä jotka valittaavat yksinäisyyttä, mutta eivät oikeasti halua tehdä asialle mitään. Onhan se tietysti pahasta jos joku on vähän reippaampi eikö? Vai ryypätäänkö yksin kotona ja mennään peitonalle itkemään yksinäisyyttä ja miettimään miksi maailma on näin paha? Muistaakseni sen 10 vuoden aikana kun olen täällä asunut, ei ole kertaakaan tullut "ystävä" vielä itseään kotiovelle tyrkyttämään vaikka joskus se olisikin ollut todella tervetullutta.
Siinähän sitä mietittävää. Kyllä näitä asioita on mietitty, toimintani ei perustu mihinkään yksittäiseen spontaaniin päähänpistoon, koska mä olen niissä yleisesti aika huono. Kaikkia asioita on harkittava ja mietittävä. Tässä myös ehkä yksi syy, kun olisi kiva tutustua ihmiseen, sitä pitää miettiä muutama viikko ja sitten ihmistä ei enää löydy mistään. Tämä koskee erityisesti esimerkiksi ulkomaanmatkoilla ihmisiin tutustumista. Tai no ehkä 2 viikon lomalla voi viimeisenä päivänä käydä vaikka kaffella jonkun mukavan kanssa johon on reissussa törmännyt.
vaikka heti, mutta en voi kun olen itse Turusta. Jos joku tekisi mulle tuollaisen ehdotuksen, niin eihän siitä voisi kieltäytyä.
Mikseivät ne sinun kaverisi sitten kelpaisi
seuraksi?
Kyllähän ne kelpaa, jos niillä ei ole menoa. Mutta kun yleensä on. Esim jos opiskelee ja tekee töitä, niin voi olla vähän hiljaista sen suhteen että lähtisi päivällä rauhalliselle 6 tunnin kävelylle. Vai mitä luulet?
Siis nytkö huomasit olevasi yksinäinen kun sinulla olisi parin viikon jakso, jolloin sinulla ei olisi mitään muuta. Unohtaisitko tämäm uuden ystäväsi heti kun omat kiireesi taas alkaisivat kuten entisetkin ystäväsi?? Ärsyttää ihmiset, jotka käyttävät ihmisiä omiin tarpeisiinsa, että nyt kun minulla olisi aikaa niin tarvitisinkin jonkun ystävän, mutta oletko valmis olemaan ystävä ja antamaan aikaasi ystävälle omienkin kiireidesi keskellä?
Kirjoitin näin siksi, koska minua kaivataan aina silloin kun "ystävilläni" ei ole mitään parempaakaan tekemistä. Itse jos kaipaisin ystävää ja seuraa, niin aina vedotaan kaikenmaailman kiireisiin yms.
Pitää kyllä myöntää, että kun on kiireitä, niin priorisoin, kuten pitääkin. Silloin panostetaan olennaiseen, mistä se raha tulee ja kavereista se ei valitettavasti tule.
Eli kyllä siinä käy juuri kuten epäilit. ;(
Että tässä kun olen nyt nähnyt ihmisiä päivittäin, niin oma psyyke on parantunut ihan sikana.
Kun sitä aina vaan jumittaa yksin neljän seinän sisällä, niin alkaa seinät kaatumaan päälle ja tulee sellainen illuusio että kaikilla muilla on asiat paljon paremmin kuin mulla. Sinänsä hyvä nähdä ihmisiä, että palautuu taas maanpinnalle, joskin nyt siis siinä mielessä että nousee maan alta pinnalle.
Monta vuotta olen voinut tosi huonosti henkisesti, mutta nyt alkaa tuntua siltä että valoa voisi olla tunnelin päässä.
Totesin myös sen, että raha ei tee yhtään sen onnellisemmaksi, olkoon 1000 tai 10000 tai vaikka 100000 tai 1000000 euroa. Sitä voi olla aina niin masentunut ettei mikään kiinnosta eikä mistään nauti.