Tämän kirjoittaja on muistavinaan, että mainitussa traktorissa pysyivät pakkasillakin lasit auki eivätkä huurrettuneet, vaikka ohjaamon varusteisiin ei kuulunutkaan varsinaista lämmityslaitetta.
Traktorissa oli [itse valmistetut] sivupellit ja moottorin päälle konepellin alle muistelen laittaneeni ylösalaisin käännetystä kalalaatikosta (styroksia) lisäeristeen; laatikosta tuli sopiva, kun leikkasin sen päädyt pois. "Mahan alle" panin samanlaisesta kalalaatikosta öljypohjan ympärille suojan, joka istui juuri hyvin apurungon (kehdon) sisään.
Talvella ajaessa raotin akkutilan päällä olevaa konepeltiä ohjaamoon päin panemalla sen rakoon pari pulttia, jolloin moottoritilasta pääsi lämpöä ohjaamoon. Muistelen että taisin raottaa siinä päällä ollutta peltiläpyskää (sitä jossa on ne kaksi kiinnityshakaa) jollakin tavalla, niin että sain sen takimmaisen konepellin raolleen, en muista tarkkaan miten oli, koska siitä on jo aikaa kulunut jo neljännesvuosisata.
Lämpöä tuli ohjaamoon myös suoraan sieltä moottorin takaa, kojelaudan alta. Taakse laitoin talvella lisäpressun sen ohjaamossa olleen alkuperäisen lisäksi, joten sieltä ei päässyt kylmää ohjaamoon.
Muistelen, että Valmetissa tarkeni silloin varsin kohtuullisesti pakkasillakin, esimerkiksi silloin kun ajelin peräkärryllä erilaisia kuormia maanteitse kauempaa, tai tein lumitöitä lingolla tai perälevyllä.
Ja lasit todellakin pysyivät auki ja kirkkaina, kelpasi sitä silloin Valmetin kopissa työskennellä.
Onko muilla samanlaisia muistikuvia Valmet 500-sesta?
--
Traktorissa oli [itse valmistetut] sivupellit ja moottorin päälle konepellin alle muistelen laittaneeni ylösalaisin käännetystä kalalaatikosta (styroksia) lisäeristeen; laatikosta tuli sopiva, kun leikkasin sen päädyt pois. "Mahan alle" panin samanlaisesta kalalaatikosta öljypohjan ympärille suojan, joka istui juuri hyvin apurungon (kehdon) sisään.
Talvella ajaessa raotin akkutilan päällä olevaa konepeltiä ohjaamoon päin panemalla sen rakoon pari pulttia, jolloin moottoritilasta pääsi lämpöä ohjaamoon. Muistelen että taisin raottaa siinä päällä ollutta peltiläpyskää (sitä jossa on ne kaksi kiinnityshakaa) jollakin tavalla, niin että sain sen takimmaisen konepellin raolleen, en muista tarkkaan miten oli, koska siitä on jo aikaa kulunut jo neljännesvuosisata.
Lämpöä tuli ohjaamoon myös suoraan sieltä moottorin takaa, kojelaudan alta. Taakse laitoin talvella lisäpressun sen ohjaamossa olleen alkuperäisen lisäksi, joten sieltä ei päässyt kylmää ohjaamoon.
Muistelen, että Valmetissa tarkeni silloin varsin kohtuullisesti pakkasillakin, esimerkiksi silloin kun ajelin peräkärryllä erilaisia kuormia maanteitse kauempaa, tai tein lumitöitä lingolla tai perälevyllä.
Ja lasit todellakin pysyivät auki ja kirkkaina, kelpasi sitä silloin Valmetin kopissa työskennellä.
Onko muilla samanlaisia muistikuvia Valmet 500-sesta?
--
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, mulla oli kerran sama laite aikoinaan.
Hyvä peli oli.
MM
Se on meillä vanhoilla mahtavaa, kun muistetaan vain se mitä halutaan.
60- luvulla oltiin nuoria ja mainiosti tarettiin ajella jopa moottoripyörällä kolmenkymmenen asteen pakkasessa... nyt toisinajoin kolottaa.
Peltinen traktorin penkki ei ollut niitä parhaita, että siitä johtunee, kun kusi ei tahdo juosta.
Meillä Nuhvista irroitettiin talveksi jäähdyttäjän siipi, että paremmin lämmöt nousis ja tuo vielä, kun pakkasnestettä ei ollut, niin ajeltiin pelkällä vedellä, eikä termostaattia voinut käyttää, sillä syyläri olis jäätynyt just. Se on taitolaji pakkasella, sitä ei nuoremmat tiedä.
Sähköttömälle syrjäkylälle, kun hankittiin akkutelevisio ja kateltiin rattorin patteri tyhjäksi, niin konsteja piti käyttää, että sai ratorin kylmästä käyntiin ja pääsi lataan akkua.
Meillä oli jonkun härmäläisen firman valmistama lasikuitukoppi, jossa ei lasit kestäneet, että riihen nurkassa lie tuo ihme vieläkin käyttämättömänä.
Muistan itsekin tuota veden käyttöä lapsuudessa.
Milloinka tuli markkinoille pakkasnesteet ja lohkolämmittimet? Olisiko ollut kuusikymmenlukua...milloin?.
Joskus lämmitin silitysraudan öljypohjaan painamalla Simca tonnin konetta, kun oli tärkeää päästä lauantai-iltana kylille. Sitten yöllä auton perä heinien peittoon, että pääsi sunnuntaina taas liikkeelle. Voi nuita aikoja.
Valmet 500:ssa oli kyllä jo pehmustettu penkki. Meillä siihen pantiin vielä talvella lampaantalja lisälämmikkeeksi. Ohjaamo oli siis tehdasvalmisteinen turvaohjaamo, joka tuli Valmettiin joskus 1970-luvun alussa. Se oli varustettu kattoluukulla ja avattavilla sivuikkunoilla ja lokasuojissa oli pehmusteet. Kuulosuojaimet olivat tarpeen; aivan hiljainen tuo ohjaamo ei vielä ollut.
Meillä oli kyllä jo käytössä pakkasnesteet 60-luvullakin, ne taisivat tulla joskus 60-luvun puolivälissä. Silloinen kalusto oli Fordson Super Dexta ja Ford 4000. Valmet 500 hankittiin 1969 tai 1970.
Fordsonissa oli käynnistystä helpottamassa Thermostart-laite ja Ford 4000 oli puolestaan varustettu Start pilot -lisälaitteella jolla sumutettiin eetteriä moottoriin käylmäkaynnistystä helpottamaan.
Valmetissa oli imusarjassa kumisella tulpalla tulpattu reikä, josta voi antaa tulta kurkkuun pakkasella käynnistettäessä. Se oli hyvä keino kovillakin pakkasilla.
Missään noista traktoreista ei muuten ollut hehkuja.
Muistan pikkupoikana käynnistäneeni talvella majurin siten, että kiersin kuormaliinan hihnapyörän ympäri ja vedin siitä autolla kuten moottorisahan käyntiin. Naapuri oli aikaisemmin tehnyt saman homman hevosella. Sama mies nuorena ja väkevänä oli vetässyt samalla tekniikalla käsin kuplavolkkarin käymään, ei tosin onnistu ihan kaikilta.
Yksi toinen konemies, tosin jo edesmennyt, lämmitti traktorin siten, että toi aina päivän päätteeksi moottoriöljyt peltikannussa sisälle ja lämmitti aamulla puuhellalla kahvinkeiton lomassa öljyt kiehuvaksi ja kaatoi koneeseen.
Naapurin isäntä vastaavasti lämmitti kodan padassa vettä ja päästi letkulla Zetorin koneeseen niin kauan, että poistuleva vesikin oli lämmintä ja käynnisti. Ajon jälkeen täytyi muistaa päästää vedet pois.
Muistelen itse asentaneeni ensimmäisen lohkolämmittimen Valmettiin joskus 1970-luvun alkupuolella. Sitä ennen lämmittelin öljypohjaa toholla ja Fordeissa taidettiin käyttää lämmityslaitteena jopa hiilipannua oikein kovilla pakkasilla. Hiilipannu vain koneen alle ja pressuja teltaksi siihen ympärille ja niin saatiin kone tulille.
Muistelen että ennen glykolipohjaisten pakkasnesteiden tuloa savotoilla jotkut käyttivät jäähdyttimessä oikein kovilla pakkasilla polttoöljyä eli naftaa kuten siihen aikaan sanottiin.
Toinen tapa oli sitten laskea vedet pois jos konetta ei käytetty pitempään aikaan. Jotkut käyttelivät konetta yöllä ja taisivat jotkut antaa moottorin käydä läpi yönkin ettei olisi jäätynyt. Konsteja oli menenlaisia.
Pakkasnesteet taisivat yleistyä juuri kuusikymmenluvun jälkipuoliskolla traktoreihinkin.
--
setorissa oli edelläkäyvä tsekki tekniikka, oli hehku ja puolipuristin, ja sitten kun akku loppu niin eikun veivillä silloin viimeistään lähti.
patentti oli se, kun isä laittoi olkipuhaltimen putken navetan parven heinäluukusta ottamaan lämmintä ilmaa koneen kylkeen. Kone hautui pressun alla ja lähti kuin palmun alta.
Naapurin taavetti oli maakellarin tapaisessa tallissa kylmää paossa.
-71 laitoin ensimmäisen lohkolämmittimen kuusvitoseen ja Taunukseen. Taunus kutitti johdossa ollessaan, joten siihen ei uskaltanut koskea. Se maadoitus roikasta puuttui...
Selaisissa traktoreissa, joissa ei ollut puolipuristinta, annettiin imuaukosta liekkiä sisään tartatessa ja kun kone oli vauhtiin saatu, niin tuli pois.
Liekin imettäminen aikaansai puristuksen katoamisen ja heikkokin akku jaksoi pyörittää.
Sitten oli vielä ne apteekkikonstit, eetterit ja kamfartit. Noita, jos erehty liikaa antamaan, käynnistyminen muuttui mahdottomaksi, kone vain potki takasin.
Hyvin harva hoksasi rakentaa lämmitettävän traktoritallin, jossa oli kiuas tai uuni.
Sitä liekkiä piti antaa hyvin pienellä teholla, ainakin tohoa käytettäessä. Liekki ei todellakaan saanut palaa tohisemalla, vaan semmoinen rauhalinen pehmeä, juuri ja juuri palava liekki oli paras, siitä se Valmetti tykkäsi. Liian suuri liekki olisi polttanut kaiken hapen imuilmasta. Pieni liekki lämmitti sopivasti imuilmaa ja varmsti tuo täytösasteen pieneneminenkin osaltaan helpotti pyörittämistä siinä starttauksen alkuvaiheessa.
Joskus taisi tulla käytetyksi tuohenkäppyrää, öljyyn kastettua rättiä tikun nenässä tms. kepulikonstia tulen tarjoilussa, silloin kun sitten oli toho paikalla, niin sillä varovasti ja pehmeällä liekillä niin hyvin käynnistyi.
--
Juuri tuossa illalla valmet 500:lla ajaneena voin todeta, että kyllä ne lasit pysyy sulana.
Itsellä tuossa on tehtaan omat sivupellit, ja kumit kopin väleissä ettei veto käy.
Alkuunhan valmetin kopissa on holotna, mutta parin kilometrin taikka 15 minuutin linkoamisen jälkeen alkaa koppiin virrata lämmintä ilmaa.
Jos aukaisee esimerkiksi metsäautotietä, voi ajella pelkässä "kolitsi" paita päällä. Tiellä ajaessa tarvitaan jo takkia ajoviiman takia, joka koppiin tiivisteistä huolimatta tulee...
Tuossa on originelli lohkolämppäri. Onhan viissatasessa ollut lisävarusteena imusarja hehku, ja asennusreikäkin imusarjan takapuolella löytyy.
Hyvä ja lämmin kone se 500:nen on!
Tuossa vielä kotio ajellessa katselin suoran rst putken päähän: 5cm liekki siellä lepatti ja valmetin kolmonen ärjyi!
Tässä linkissä kuva vermeestäni: http://www.pottupellossa.com/galleria/displayimage.php?album=2&pos=3924
Juuri tuommoinenhan se oli, se minunkin viissatanen.
Pieni ero tuossa näyttää olevan: tehdastekoiset sivupellit eivät tule ohjaamon sisäpuolelle saakka, mutta minun mallissani ne omatekoiset olivat takaa pidemmät ja ne tulivat kopin puolelle, noista kumitiivisteistä sisään. Niinpä ajoviimasta ei ollut juuri ongelmaa, mitä ehkä vähän noiden ohjausvipujen läpivienneistä tuli. Alareuna taisi peittää vielä tuon apurungon (kehdon) kohdalla olevan aukokin, en muista menikö pelti siihen sisäpuolelle vai ulkopuolelle.
Tämä malli jäi mieleeni yhtenä parhaimmista traktoreista, joilla olen työskennellyt, erikoisesti kyntöhommissa hyvä erinomaisen nostolaitteensa ansiosta. Ja se nostolaite piti kuorman ylhäällä jopa viikonkin vaikka moottoria ei koko aikana käynistetty; monessa muussa traktorissa taitaa laskea maahan jo paljon lyhyemmässä ajassa.
kyllä näin, tuo valmetin nostolaite on parhaimmistoa. Kyntäessä (mikäli kuski osaa koneen säätää) painon siirto toimii kuin ajatus, ja kone etenee tasaista vauhtia.
Tuossa omassanikin on ollut joskus runni linko perässä ylhäällä kaksikin viikkoa, eikä hievahda paikoiltaan!