Jaa-a, että tämmönen tapaus....Minä tein aikoinani vuonna 1984 kesällä abortin, ollessani silloin 21 vuotias...ymmärrän kyllä vieläkin ne syyt miksi siihen tilanteeseen päädyin. Olen vain ihmetellyt edelleenkin sitä, että sitä asiaa en pysty koskaan unohtamaan....vaikka siitä nyt on jo kohta 23 vuotta aikaa. Sillä lapsella laskettu syntymäaika olisi ollut 17.2.1985, päivämäärä, jonka muistan lopun ikäni!!Muistan, kuinka silloin alkuvuodestakin, vuonna 1985 sitä "vauvaa" ajattelin, siis silloin ja aina!! Mutta kun sitä "vauvaa" ei ollut halusin silloin keväällä 1985 ottaa kissanpennun...vasta monia vuosia jälkeenpäin tajusin, että se kissanpentu oli sellainen, jonka pystyin ottamaan syliini ja helliä sitä ym.....ja sellaista silloin kaipasin! No se kissa oli minulla 14 ja puoli vuotta, kunnes se sairastui sellaiseen munuaistautiin, että se oli pakko lopettaa. Kaiken huippu oli jotenkin se, että kun sen kissanpennun aikoinaan hain, niin kysyin, että koska tämä pentu on syntynyt....niin sain kuulla, että se kissa oli syntynyt JUURI 17.2.1985, siis juuri samana päivänä kuin oli minun "vauvani" ensimmäinen laskettu aika. Niinpä tuo kissanpentu muistutti minua joka vuosi sen synttäripäivällä myös siitä, että silloin EHKÄ olisi ollut myös minun vauvani synttäripäivä...Mutta vaikka tuo kyseinen kissa on jo kuollut, niin silti muistan ja tiedostan joka hetki sen,minkä ikäinen lapsi minulla olisi nyt ja nyt...aina vaan...On se kumma, minä en kyseisestä asiasta pääse koskaan yli, en koskaan.
Abortti v.1984
kaarina
6985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko siis alusta asti vuodesta 1984 laskenut aikaa, vai aloitko milloin miettiä?
Mietin vain, kun itse muistan kuukauden milloin oli keskeytys, muuten edes päivää, vuotta joutuu nyt jo parin vuoden jälkeen miettimään oliko se kaksi, kolme vai neljä vuotta sitten... (olen melko varma, että lähes kolme...) Näkeehän ne tiedot sitten vaikka jälkeenpäin omasta sairaskertomuksestaan ja sitten voi laskea vaikka halutessaan olleen lasketuanajan...
eli oletko ollut perillä koko ajan, vai laskelmoitko jotenkin jälkeenpäin, esim seuraavan lapsen ollessa tulossa? Olisi vain kiva tietää, että onko odotettavissa mahdollisesti myös joskus, että haluaisi tietää mm. minkä ikäinen lapsi olisi nyt?
Muuten rankka kertomus; sinun ei ehkä olisi kannattanut aborttia tehdä. Haluaisit varmaan nyt mielummin, että olisi 23 vuotias elävä lapsi, eikä vuosisa sitten kuollut kissa... Koeta pärjätä!
Joo, RANKKA juttu minunkin mielestäni ja aina olen siis ALUSTA asti vuodesta 1984 ASIAA miettinyt tai siis se on SIELTÄ ABORTIN TEOSTA ASTI OLLUT mielessäni. Sillähän tätä asiaa tänne lähdin kirjottamaankin....uusia lapsia ei ole tullut...myöhemmin oli toiveet lapsen hankintaan kovat, vaan eipä onnistuneet ja nyt mulla on jo ikää kohta 44 vuotta, joten se siitä sitten... Kiitos Sinulle terveisistä, jaksan kyllä,pakkohan se on....
Silloin ei ehkä terveydenhuolto panostanut tätäkään nykyistä, vähäistä, vertaa siihen, että kaltaisesi ihmiset joiden ei pitäisi aborttia tehdä, eiväöt sitä tekisi....
Mikäli olen ymmärtänyt oikein silloin tehtiin vielä noin puolet enemmän abortteja kuin nyt.
Ehkä valistus on saanut pudotettua toimenpiteistä pois kaltaisiasi epäonnisia noin 10 tuhatta vuosittain pois. Nythän aborttinsa kanssa elämään ei sopeudu noin 2 tuhatta naista vuosittain.
Siis vaikka aborttien määrä on puoliintunut, niin aborttien tarve ei välttämättä ole puoliintunut, vaan puolet porukasta putoaa pois, koska aborttien tiedostetaan olevan henkisesti rankka paikka nykyisin jo etukäteen. Jolloin ne jotka eivät aborttia oikeasti haluakaan, eivät siihen enää niin ahkerasti hankkiudu. Ja onhan tasa-arvo edistynyt huimasti jo tuoltakin, nykyisin yh-äitejä ei enää niin kummoksuta, jolloin miehen painostus asiaan vähentää merkitystään.
...niin siis kyllä se silloinkin oli NIIIIN loppuun asti kelattu juttu kuin olla ja voi, siis TERVEYDENHUOLLON PUOLELTA...he kyllä kertoivat kaikki mahdolliset vaihtoehdot, siitä en voi heitä käydä missään nimessä moittimaan. Ja lopullinen päätöshän oli vain ja ainoastaan minun. Siitäkään en voi ketään muuta moittia eikä se ole tarviskaan.Tämä minun tarinani oli nyt vain tällainen.....surullinen. Sehän on hienoa kuulla, jos aborttien teko on viime vuosien myötä pienentynyt. Itse en ole sellaisia tilastoja jaksanut seurata.
Oli vuodessa 1984 jotain hyvääkin; Lapsiin kohdistuva fyysinen kurittaminen kiellettiin lainsäädännössämme.
jakamisesta kanssamme.
Moni on selvillä, vanhako lapsi olisi. Vaikka tarkkaa syntymäpäivää ei tiedä on riipaiseva esim. se päivä, jolloin hän olisi aloittanut koulunsa.
Aborttin menossa oleva ajattelee usein, että hankalaksi koetusta tilanteesta ja lapsesta pääsee eroon abortilla. Lapsesta todellakin voi hankkiutua eroon, mutta hänen elämäänsä ei voi tehdä olemattomaksi eikä merkityksettömäksi. Aborttia seuraavasta surusta ja kaipauksesta on usein vaikeaa, ellei mahdotonta, hankkiutua eroon.
Elämä ei todellakaan ole makeiskauppa, josta valitaan mitä satutaan kulloinkin haluamaan.
Kokemuksesi ja kirjoituksesi on tärkeä. Jatka sen kertomista. Ehkä se havahduttaa ainakin yhden lukijoista tai kuulijoista ja pelastaa hänen ja jonkin lapsen elämän.