Olemme naimisissa oleva pariskunta. Haluaisimme mahdollisesti adoptoida lapsen. Miten mahdotonta olisi adoptoida suomalainen lapsi ja miten kauan sellainen adoptioprosessi kestäisi ja toisaalta onko siinä ikärajoitus uusia vanhempia kohtaan ? Pitääkö välttämättä lähteä ulkomaille adoptioasioissa ?
Mistä aloittaa ?
kaarina
61130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
esim. alla olevan "auttakaa" aloituksen vastauksista, mutta tässä lyhyesti
-kotimainen adoptioprosessi kestää tällä hetkellä keskimäärin 4-5 vuotta. Lapsia tulee adoptioon paljon vähemmän kuin halukkaita olisi adoptiovanhemmiksi, joten kaikki halukkaat eivät välttämättä saa lasta (5 vuotta odotettuaan putoaa pois prosessista). Ideana prosessissa on etsiä lapselle sopivimmat vanhemmat, joten mitään jonotussyteemiä ei ole. Neuvonnan läpikäyneistä pareista valitaan sellainen, joka sopii lapselle parhaiten.
-vanhempien tulee olla avioliitossa, terveitä, vakaassa elämäntilanteessa olevia, lapsettomia sekä adoption tapahtuessa max 40-vuotiaita (neuvonnan alkaessa siis useita vuosia alle 40-vuotiaita). Ikärajoitus johtuu siitä, että katsotaan vanhemman ja lapsen ikäeron voivan max olla 40 vuotta (kotimaan adoptiossa lapset ovat lähes pääsääntöisesti pieniä vauvoja).
-kansainvälinen adoptio ei siis ole ainoa vaihtoehto, mutta kylläkin nopeampi ja varmempi, ja myöskin kriteerit ovat "löysemmät". Kansainvälisessä adoptiossa prosessi sujuu pääosin Suomessa, ulkomaille pitää lähteä vasta lapsen hakumatkalle ;o)
Ei ne kv. adoptiot sen "löysempiä" ole tai helpompia, prosessi itsessäänkin on jo huomattavasti mutkikkaampi...
Ja esim. Venäjälle kyllä tehdään pääsääntöisesti kolme matkaa, joista viimeinen on se hakumatka.
en väittänyt, että kansainväliset adoptiot olisivat sen "löysempiä"...Olet oikeassa, että prosessi on paljon monimutkaisempi kuin kotimaan adoptiossa. Minun viestini kertoi, että kansainvälisessä adoptiossa KRITEERIT saattavat olla "löysemmät". Tällä tarkoitin esim. alkuperäisen kirjoitajan tiedustelemaa yläikärajaa (kansainvälisessä adoptiossa voi saada lapsen myös yli 40-vuotiaana), lapsettomuutta, jne.
Myös alkuperäisen kirjoittajan kysymyksen
"Pitääkö välttämättä lähteä ulkomaille adoptioasioissa ? "
taisimme tulkita eri tavalla...Minä tulkitsin sen niin, että hän olettaa kansainvälisen adoption olevan pelkästään ulkomailla tapahtuva prosessi (matkustetaan esim. Thaimaaseen ja mennään lastenkotiin, josta adoptoidaan lapsi). Tälläinen käsitys tuntuu monella asiaan perehtymättömällä olevan (ihan jo julkkisten adoptioiden perusteella)...Tarkoitukseni oli sanoa, että kansainvälisissäkin adoptioissa neuvonta ja prosessi käydään pitkälti Suomesta käsin ja ulkomaille matkustetaan vasta lopuksi.
prosessina paljon helpompi ja kustannuksiltaan paljon halvempi, mutta kannattaa varautua siihen, että lapsi voi olla monikulttuurinen täälläkin, kuten voi olla muuten Venäjälläkin.
Kotimaassa adoptoitava lapsi saatetaan viedä väkivalloin esimerkiksi joltakin CP-vammaiselta. Joitakin vuosia sitten hoitajat eivät edes näyttäneet vastasyntynyttä lasta äidilleen, kun he kiikuttivat sen ostajalle. Ulkomailtakin kommentoitiin niin tökeröä toimintaa. Kannattaa ottaa mieluummin koira. Sitäkin voi hoivata. Hoivatarpeestahan on oikeasti kysymys.
faktoihin ennen kuin päästelet sammakoita suustasi!
Kotimaassa lasta ei viedä adoptioon väkivalloin keneltäkään vanhemmalta. Adoptiossa äiti allekirjoittaa ihan itse luvan adoptioon. Lapset tulevat adoptioon ihan "tavallisilta" ihmisiltä, jotka eivät jostain syystä halua/voi itse huolehtia lapsestaan. Mistään vammaisten riistämisestä ei ole kyse! Jos lapsi viedään vanhemmilta tahdon vastaisesti (vanhempi ei pysty itse huolsehtimaan lapsesta ja todetaan laiminlyöntejä) kyseessä on pakkohuostaanotto, millä ei ole adoption kanssa mitään tekemistä!!! Huostaaotetut lapset eivät tule adoptioon, vaan ne menevät sijaisperheisiin tai lastenkoteihin. Adoptiossa lasta ei myöskään osteta, tämän kieltää jo Suomen Laki!
Ulkomailla voi tapahtua mitä tahansa, mikä ei kuitenkaan liity suomalaiseen adoptioon mitenkään (ei siis suomalaiseen kansainväliseen adoptioonkaan). Suomessa adoptiotoiminta on tarkasti valvottua ja "omatoimiadoptiot" (jotka liittyvät usein lapsikauppaan) ei ole mahdollisia. TV:ssä näytetään usein adoptiodokumentteja, joissa adoptiolapsia riistetään jne. Asiaan perehtymätön vain ei tajua, että näillä dokumenteillä ja lehtiartikkeleilla ei ole Suomen kanssa mitään tekemistä!