Koska ja mitä aikoo valtio tehdä maaseutujen terapiamahdollisuuksien parantamiseen??
Itse olen sieltä landelta kotoisin ja ei ollut mahdollisuutta käydä terapiassa. Nyt olen muuttanut maisteriopintojen perässä isoon kaupunkiin ja terapia aloitettava nyt 6v viiveellä. Systeemi perseestä. Toki on parempi myöhään kuin koskaan, mutta silti vuosia on kulunut hukkaan ja olen nyt siinä opintojen keskeyttäneiden kiintiössä tilastoja pilaamassa.
Kaupunkien hyvätuloisten ja koulutettujen lapsilla mahdollisuus jota eivät edes tarvitse yhtä usein kuin maalla.
Itse olen sieltä landelta kotoisin ja ei ollut mahdollisuutta käydä terapiassa. Nyt olen muuttanut maisteriopintojen perässä isoon kaupunkiin ja terapia aloitettava nyt 6v viiveellä. Systeemi perseestä. Toki on parempi myöhään kuin koskaan, mutta silti vuosia on kulunut hukkaan ja olen nyt siinä opintojen keskeyttäneiden kiintiössä tilastoja pilaamassa.
Kaupunkien hyvätuloisten ja koulutettujen lapsilla mahdollisuus jota eivät edes tarvitse yhtä usein kuin maalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on enemmänkin sellanen kuva että maaseudulla, siis pienessä kaupungissa on helpompi päästä terapiaan. oon kuullut että etelä-suomessa on ongelmana pitkät jonot hoitoon ja hankaluus saada apua nopeasti.itse oon täällä pienessä kaupungissa saanut apua kyllä.n.parin viikon välein on aikoja.kyllä tämä maamme saisi enemmän panostaa tähän asiaan.on tosi tärkeää saada terapia apua jos on sen tarpeessa!
Siis kyse psykoanalyysista tai yleisesti psykoterapiasta, siis sellaisesta isommasta touhusta ei vain kerran viikossa jne.
Psykoterapia vaatii kouluakäyneen terapeutin joka on lääkäri tai psykologi. Tapaamisia kolmisen kertaa viikossa 2-5 vuotta.
Olen itse käynyt läpi klassisen psykoanalyysin, jonka teki koulutettu psykologi ja yliopistollinen tutkija.
Kela korvasi, kesto oli kolme vuotta ja käyntikerrat jakautuivat seuraavasti: ensimmäisena vuonna 3 krt/vko, toisena 2 krt/vko ja kolmantena kerran viikossa.
Ja tiedoksesi: ei täällä pääkaupunkiseudullakaan moiseen helposti pääse. Ensin piti ajautua vaikeassa kliinisessä depressiossa psykoosiin asti ja sairastua lukuisin vakaviin, psykosomaattisiin sairauksiin, ennenkuin asianmukainen hoito heltisi. Silloinkin vain niillä edellytyksillä, että olin alle 40-vuotias, työssäkäyvä ja pienen lapsen yksinhuoltajaäiti. Työttömät ja yli nelikymppiset kuolkoot pois ihan rauhassa.
Tekisi mieli itkeä, kun kuuntelee spekulointeja stadionin kattamisesta ja kulttuurimäärärahoista. Ei ihmisen hengellä ja terveydellä ole täällä minkäänlaista arvoa.