Ollaan miehen kanssa pitkään puhuttu lapsesta ja aletaan vihdoin olemaan samalla aaltopituudella asiasta, eli ehkä ensi syksynä jätettäisiin ehkäisy pois.
Olen huomannut, että tämän asian päättäminen tuntuu niin vaikealta. Tätä on vaikea selittää, mutta siis jos vahingossa tulisin nyt raskaaksi, lapsi otettaisiin meillä avosylin vastaan. Mutta kun nyt on itse tehtävä se päätös, että annetaanko lapsen tulla vai ei, se tuntuu tosi hankalalta ja SUURELTA päätökseltä, varsinkin miehen mielestä.
Lisäksi kaikki tuleva pelottaa, ehkä eniten se, meneekö kaikki normaalisti ja tuleeko lapsesta terve. Pelkään hirveästi "häiriöitä"; downia, adhd:ta, vammaisuutta (henkistä ja fyysistä) jne. Uskon, että elämä vammaisenkin lapsen kanssa sujuisi, mutta silti se pelottaa etukäteen.
Minkälaisia ajatuksia lasten hankkimisesta päättäminen teille tuo mieleen vai osaatteko ottaa ilon irti yrittämisestä ja odottamisesta?
Olen huomannut, että tämän asian päättäminen tuntuu niin vaikealta. Tätä on vaikea selittää, mutta siis jos vahingossa tulisin nyt raskaaksi, lapsi otettaisiin meillä avosylin vastaan. Mutta kun nyt on itse tehtävä se päätös, että annetaanko lapsen tulla vai ei, se tuntuu tosi hankalalta ja SUURELTA päätökseltä, varsinkin miehen mielestä.
Lisäksi kaikki tuleva pelottaa, ehkä eniten se, meneekö kaikki normaalisti ja tuleeko lapsesta terve. Pelkään hirveästi "häiriöitä"; downia, adhd:ta, vammaisuutta (henkistä ja fyysistä) jne. Uskon, että elämä vammaisenkin lapsen kanssa sujuisi, mutta silti se pelottaa etukäteen.
Minkälaisia ajatuksia lasten hankkimisesta päättäminen teille tuo mieleen vai osaatteko ottaa ilon irti yrittämisestä ja odottamisesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä ollaan myös mietitty ehkäisyn poisjättämistä, jo nyt keväällä. Mutta aivan niinkuin sanoit, jos tulisin raskaaksi yllättäen, että pillerit olisi pettäneet, niin vauva otettaisiin avosylin vastaan, mutta kun pitää päätös tehdä itse ja miettiä, niin meinaa tulla pupu pöksyyn!
Miehen kanssa on ollut puhetta jo jonkin aikaa, ja olisimme valmiita, mutta jotenkin hirvittää jättää ehkäisy pois.
Myös meitä, tai lähinnä minua pelottaa tuleva, tulenko toimeen vauvan kanssa ja osaanko hoitaa häntä, myös "häiriöt" mietityttää. Olen kuitenkin miettinyt että ehkä siinä odotusvaiheessa alkaa ikään kuin kasvamaan äidiksi, joten eiköhän nuo murheet helpottaisi ajan myötä.
Oletteko te minkä ikäisiä? Meillä n23 ja m27..
Minua vaivaa myös erinäiset kysymykset, joihin olen löytänyt aika hyvin vastauksia netistä..
Olisi mukava jos kirjoittelisit vielä!=)
Moi.
Mulla ja mun miehellä on smaa tilanne. Mä kyllä olisin jotenkin valmis vauvaan, vaikka koulut onki kesken yms. Mutta mun mies hiukan epäröittee. Jotenkin silti mua pelottaa just noi samat asiat kun teitä. Me ollaan aateltu ensi syksynä kanssa lopettaa ehkäisy, mutta mutta. Mies on innoissaan kun PUHUTAAN lapsesta, mutta sitten kun aletaan vakavampiin keskusteluihin, niin mies jotenkin ahdistuu...huoh. mutta ehkäpä mäkin sen lapsen vielä saan ja me päästään samalle aaltopituudelle. Ikää meillä on minä 21 ja mies 23...
meiltä löytyy n23 ja m28, on oma asunto ja auto ja muutenkin puitteet kohdillaan.
Samaa olen minäkin ajatellyt, mitä hömppyli mainitsit viestissäsi, että ehkä sitten raskausaikana osaa jo ottaa vähän rennommin noiden pelkojen kanssa ja osaisi nauttiakin siitä ajasta!
Oma "kuumeeni" on kestänyt jo vuosia. En voi sitä oikein vauvakuumeeksi sanoa, jotenkin on vain sellainen tunne että elimistö huutaa raskautta, synnytystä, vauvan ja taaperon hoitoa jne. Sitä tunnetta on niin vaikeaa kenellekään selittää. Voisi ehkä sanoa, että biologinen kelloni tikittelee, vaikkei se varmaan tässä iässä pitäisi vielä tikittää :)
Vaikka tämän asian miettiminen ja päättäminen on vaikeaa, teen tämän silti paljon mieluummin näin, kuin että saisin "vahingossa" lapsen. Ainakin voisi lapselleen sitten tulevaisuudessa sanoa, että olet suunniteltu ja toivottu :)
(Niin, löin sormeni harhaan tuossa ekan viestin nimimerkissä, vuosiluvun piti olla 08 eikä 09.)
vauvantekoa siihen, että tilanne on hyvä. Nyt ollaan pari vuotta jo yritetty, mutta vielä ei ole onnannut. Eli valitettavasti se ei tilaamalla automaattisesti aina tule. Toivottavasti teidän tuurinne on pare.
Kumpa ihmiset miettisivätkin sinun laillasi lasten tekoa. Lapsia kun tuppaa syntymään myös sellaisille vanhemmille, joilla ei ole edellytyksia heistä huolehtia. Lapsen teon ei pitäisi olla mikään itsestään selvyys vaan tarkan harkinnan tulosta sekä miehen, että naisen osalta. Parisuhdepalstat ovat pullollaan esimerkkejä siitä, miten ei olisi pitänyt toimia!
Vauvvakuume ei ole peruste lapsen hankintaan, vaan sitä pitää pohtia myös järjellä. Lapsesta aiheutuvat minimikustannuksetkin ovat reilun 60 000 euroa, eli liki 400000 markkaa! Jos ei ole varaa niin ei ole!
Vielä raha-asioitakin enemmän olisi molempien yhdessä pohdittava sitä, miten lapsen hoito hoidetaan ja ovatko molemmat valmiita luopumaan esimerkiksi harrasteistaan tai vapaudestaan mennä miten tahtoo. Jos baarireissuista ei jompi kumpi voi luopua on lapsi jätettävä tekemättä.
Elämä on lyhyt ja hedelmällinen ikä vielä lyhyempi.
Lapsi tuo leivän tullessaan ja on lottovoitto syntyä Suomeen.
Jos olisin aikoinani ruvennut paperilla laskemaan, kannattaako lapsia hankkia, ei minulla olisi nyt kolmea hienoa aikuista lastani, korkeintaan yksi.
Koko niksi piilee siinä, että kun lapsi tai lapsia tulee, vanhemmat muuttavat elämäntapaansa tilanteen mukaan.
Ei lasten hankkiminen ja kasvattaminen ole mikään mission impossible, vaan maailman luonnollisin ja ihanin asia.
Tuota olen miettinyt myös.. Ei sitä ennen vanhaankaan mietitty liikoja ja kas, hyvin ollan tultu toimeen! Itse aloitin nyt jälleen pilleriliuskan, katsotaan ja mietitään taas tämän liuskan jälkeen..*huoh*
En ymmärrä miten koko yritys hirvittää näin kovasti, eihän se ole sanottua että edes tärppää kovin nopeasti!
Kirjoitelkaa lisää mietteitänne!=)
hei!
meillä minåä epäröin, mutta onneksi mies on todella vahvasti sillä kannalla, että se vie kuitenkin niin kauan aikaa, niin miksipä ei alettaisi yrittämään jo nyt!
Ohjeeni on: jättäkää pillerit pois, ja välttäkää loppuun asti vietyä yhdyntää ovulaation aikaan, mikäli lapsen saanti pelottaa. kun tärppää, niin tärppää, ja varmasti olette 100% onnellisia siitä!
Se on hienoa että mietitte asioita ennen kun rupeatte yrittämään..mutta muistakaa se että lapsia ei hankinta, ne saadaan!! itse olen 25 vee, ja olin raskaana, ensin annettiin vauva, sitten se yhtäkkiä otettiinkin pois, aivan yllättäen, eli sain keskenmenon =( Olen töissä päiväkodissa o-2 v. osastolla, pienin lapsista on 9kk. Voin kertoa lasten hoito ei ole aina helppoa, lapsilla voi olla sairauksia, koliikki, yms. mutta vakuutan että lapsi antaa enemmän kuin ottaa!! te olette vielä kovin nuoria, teillä on kyllä aikaa vielä "hautoa" ajatusta, mutta lapsen saaminen ei myöskään ole aina itsestään selvää! joskus voi kestää sen vuodenkin että tulee raskaaksi, ja valitettavan usein se raskaus menee heti alussa kesken..mutta tsemppiä teille kaikille! Luoja sen vauvan suo, sitten kun on sen aika..
Minulla on niin samanlaiset ajatukset aloittajan kanssa! Mies olisi kyllä valmis, mutta mutta.. Minä emmin ja jahkailen. Monet asiat pelottavat ihan kamalan paljon. Olemme molemmat pian 26 ja järki sanoo, ettei tästä enää nuorruta.
Jos vahinko sattuisi nyt, vauva otettaisiin avosylin vastaan, mutta tämä todellisen päätöksen tekeminen on ehkä elämäni tähänastisista päätöksistä vaikein.
Kirjoitelkaa lisää omista tuntemuksistanne! Lohdullista lukea, etten ole ainoa, jota pelottaa.
sitä päätöstä tee.
Ihminen voi seksistä pidättäytymällä päättää varmasti, ettei lapsia tule. Monet ehkäisyvälineetkin ovat melko varmoja.
Muta sitä, että lapsi syntyy, ei ihminen pysty päättämään.
Sikäli voitte olla huoletta.