Yritin vuosi sitten itsemurhaa lääkkeiden yliannostuksella. Tehohoito-osastohoidon jälkeen sain kuulla haukkumista. Hoitajat kulkivat ohitseni kuin minua ei olisi ollut tai nostivat nenäänsä pystyyn ja supisivat:"Idiootti, aivan kuin täällä ei olisi muutenkin kiire ihan oikeiden potilaidenkin kanssa."
Käyn nykyään terapiassa selvittämässä itsetuhoisia ajatuksiani. Mutta en ole enää uskaltanut mennä terveyskeskukseen tai lääkärille ylipäätään, kun pelkään että minuun suhtaudutaan uudestaan mentaliteetilla: jos kerran haluat kuolla, niin mitä p...kelettä haet enää apua vaivoihisi.
Onko itsetuhoinen potilas tai ylipäätään mielenterveyspotilas menettänyt oikeuden saada samalla tavoin hoitoa fyysisiin sairauksiin kuin muutkin ihmiset?
Käyn nykyään terapiassa selvittämässä itsetuhoisia ajatuksiani. Mutta en ole enää uskaltanut mennä terveyskeskukseen tai lääkärille ylipäätään, kun pelkään että minuun suhtaudutaan uudestaan mentaliteetilla: jos kerran haluat kuolla, niin mitä p...kelettä haet enää apua vaivoihisi.
Onko itsetuhoinen potilas tai ylipäätään mielenterveyspotilas menettänyt oikeuden saada samalla tavoin hoitoa fyysisiin sairauksiin kuin muutkin ihmiset?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ainoa mikä siitä seuraa on papereissasi oleva maininta itsemurha yrityksestäsi,Haet itsellesi avun mitä tarvitset,Hyvät jatkot sinulle,
Juu valitettavasti itsemurhaa epäonnistuneesti yrittäneisiin henkilöihin suhtaudutaan terveyskeskuksissa ja sairaaloissa erittäin vihamielisesti. Täälläkin tiedän että terveyskeskuksessa on yleinen tapa auttaa itsemurhaa epäonnistuneesti yrittäneitä onnistumaan seuraavassa yrityksessään mm loukkaavilla puheilla ja jopa ehdottamalla toimivampia itsemurhamenetelmiä.
Sen ymmärrän että jonkun toistuvan itseaiheutetun tilan toistuva hoitaminen voi johtaa jonkinlaiseen avuttomuuteen ja turhautumiseen, mutta sitä en ymmärrä että mm itsemurhaa yrittäneitä henkilöitä vastaan hyökätään aivan avoimesti.
Vaikka itsemurhaa yrittäneiden henkilöiden auttaminen usein onkin vaikeaa niin luulisi että elämän varjeleminen olisi jokaisella ensimmäinen asia, ei lähes onnettomasti päättyneen ja onnettomasti jatkuvan elämän tuhoaminen. Ja vielä elämän varjelun ammattilaisten toimesta!
Onneksi asiallista ja vilpitöntä apua on löydettävissä vaikka sen löytäminen ei helppoa olekaan. Täytyy huolehtia itsestään, varjella elämäänsä ja arvostaa itseään vaikka valitettavan usein niin monet henkilöt ja tahot tekevät siitä vaikeaa.
Huolehdi itsestäsi mahdollisimman hyvin ja jätä kaikki tuhoajat omaan alhaiseen arvoonsa. Itsemurhayritykset, mielenterveysogelmat tai muut ongelmat eivät tee kenestäkään arvottomampaa. Päinvastoin usein vaikeaa elämää eläneet ovat hyvin erityisiä ihmisiä.
"Tehohoito-osastohoidon jälkeen sain kuulla haukkumista. Hoitajat kulkivat ohitseni kuin minua ei olisi ollut tai nostivat nenäänsä pystyyn ja supisivat:"Idiootti, aivan kuin täällä ei olisi muutenkin kiire ihan oikeiden potilaidenkin kanssa.""
Hmm, tutkimusten mukaan joka neljäs (!) potilas teho-osastolla on siellä alkoholin vuoksi. Ovatkohan he sitten hoitajien mielestä niitä "oikeita potilaita" toisin kuin mielenterveyspotilaat?
Mielenterveysongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin. Ja joskus tällainen sairaus voi saada ihmisen toimimaan itsetuhoisesti. Eli itsemurhayritystä voi pitää sairauden yhtenä oireena. Se pitää hoitaa, samoin kuin sen takana oleva sairauskin, joka on IHAN OIKEA SAIRAUS sekin.
siitä on jo aikaa kohta kolme vuotta.olin masentunut selkäni kivuista josta olin pitkällä sairaslomalla.työstä poissaolo kävi luonnolleni. jo pitkää oli alkoholi mukana sellaisena tissutteluna.tuli sitten tie päätökseen kova väsymys iski päälle otin lääkettä omiin murheisiini moninkertaisesti su-ma vastaisena yönä .heräsin torstaina teho-osastolla koneisiin kytkettyinä. heti oli lääkärit kyselemässä olenko ottanut yliannostusta
syyllistävällä asenteella. kielsin kaiken koska en halunnut tunnustaa että olin ottanut.sittemmin aikaa meni asiat mutkistuivat ja tunnustin tekoni olin hoidossa sairaalassa 10kk. olen siis samaa mieltä että tunsin oloni syrjäytetyksi.mutta nykyjään porsuttelen päivä kerrallaan eteenpäin syöden 1050 taplettia kuukaudessa. voimia sinulle.
Ei ainakaan täällä missä mä asun. Tunnen monia muitakin ja itsellä kaksi yritystä takana. Olen edelleen itsetuhoinen ja olin muutama viikko sitten osastolla tämän takia. Olen saanut todella hyvää kohtelua ja tukea=) Kumpa näin olisi kaikilla! Ihme kohtelua olet saanut. Uskon että puhut totta ja toivon sinulle voimien lisäksi parempaa kohtelua tulevaisuudessa. Ihmiset jotka antavat tuollaista palautetta, eivät ole ajattelemisen arvoisia!
Hoitajiksi opiskelevat usein vähäisen älyn omaavat ihmiset. Omalta luokaltani peruskoulusta keskiarvoltaan kaikkein heikoimmat tytöt (keskiarvo n. 6,5-7,0) ovat nyt sairaanhoitajia. Yksi heistä sanoi opintojensa alkuvaiheessa, että ei ikinä pystyisi koskemaan vammaiseen tai sairaaseen ihmiseen. Että oikealla alalla on ;D. Tietysti hoitajissa on hyviäkin ihmisiä, ajattelevia ja avarakatseisia, myötätuntoisia. Sinä satuit joutumaan niiden natsihoitajien uhriksi.
Ystäväni suhtautuivat samalla tavalla kun itse yritin. "Tapa jo itsesi niin et enää satuta muita ympärilläsi."
Menin myös päivystykseen tulehtuneiden viiltohaavojen takia, johon lääkäri tokaisi, että hankkisit paremman harrastuksen.
Jos saat huonoa hoitoa, kannattaisi tehdä valitus hoitajasta/lääkäristä. Itsemurhaa pohtiva kärsii tod näk masennuksesta, ja masennusta kuuluu hoitaa aivan yhtälailla kuin muitakin sairauksia.
itse lähen syksyllä opiskelemaan lähihoitajaksi, ja osaan kyllä suhtautua siihen mitä sanot. itsekin sairastan masennusta ja on myös paniikkikohtauksia yms..
mutta todella tylyä jos hoitajat on tuolleen sulle sanoneet tai vihjailleet.. uskomatonta!
toivottavasti saat itseluottamusta ja voimaa hakea apua, ilman että ajattelen niiden hoitajien sanomisia.. ne eivät tiedä josseivat ole itse kokeneet sitä mitä sinä olet kokenut.
Kiitos vastauksistanne. Ne rohkaisivat minua elämään. Jotenkin tuntuu, että parempi olisi ollut, että olisin onnistunut laakista, kun nyt se painaa mieltäni ja tuntuu hävettävältä jutulta. Ehkä minulla on joku tehtävä täällä maailmassa, toivottavasti.
ei siinä ole mitään hävettää, ja hyvä puoli on se kuitenkin että pystyt jakamaan ajatuksesi ja kokemuksesi meidän muiden kanssa. :)
Kiitos Gabre. Tsemppiä opiskeluihin. Ja sano siellä, että elämä voi tosiaan joskus olla niin vaikeaa, ettei tiedä mitä tekisi, eikä kukaan usko, ennen kuin menee tekemään jotain radikaalia. Niin, tai ei usko sen jälkeenkään. Hullummaksi vain asiat muuttuvat.
Piti muuttaa nimimerkkiä, kun ohjelma herjasi, että olen lähettämässä massapostitusta. ???
Olisi pitänyt ilmeisesti vaihtaa otsikkoa, jotta kone olisi hyväksynyt edellisen postauksen.
Kiitos opiskelukannatuksesta. :)
Minä kyllä välitän viestin eteenpäin.
Mutta kaikkea hyvää sinulle!
Olin itse samassa tilanteessa S-joen keskussairaalassa pari vuotta sitten ja minua kohdeltiin todella hyvin.Teho-osastolla hoitajat juttelivat kanssani ja toivat tv:n,että sain katsoa rallia.En huomannut yhdenkään hoitajan enkä lääkärin käyttäytyvän epäasiallisesti.
On sairaaloissa eroja.
mielenterveyspotilaat kun on vielä sieltä herkimmästä päästä. jos tietäisin että joku on juuri yrittänyt itsemurhaa ja epäonnistunut, olisin kyllä aika varovainen ja yrittäisin tukea mahdollisuuksien mukaan. itsekin kärsin aikamoisesta masennuksesta. tällä hetkellä ei ole ihan niin paha kausi.. itse olisin tuossa tilanteessa lähtenyt lätkimään, jos se vähänkin olisi ollut mahdollista,itsepäinen kun olen. voimia sinulle.
mielisairaaloilla on nykyään uusi käytäntö sairaasiin nähden. Jos olet valkoihoinen jolla on ongelmia sinut sysätään vain kotiin ja avohoitoon. Mieluiten he ottavat mamuja ja ulkomaalaisia jotka eivät puhu niin hyvin suomea. Silloin hoitajien ei tarvitse käydä lävitse ihmisen ongelmia. Voivat istua kuusi tuntia keskustellen toistensa kautta ja juoda kakkukahvejaan tai surffaten netissä. Olen nähnyt tämän itse. Ulkomaalaistaustaiset ihmiset eivät edes kaikki syö lääkkeitä. Heillä ei ole muuta ongelmaa kuin joku fyysinen terveys tai eivät heti pääse asumaan jonnekin. Jaksamisia sinulle ja yritä löytää vertaistukiryhmä!
Älä mene kuormittamaan niitä terveyskeskuksen ihmisiä tai teholle. Pysy pois kiusaamasta työtä tekeviä ihmisiä. Sulla on se terapia, käy siellä. Muualla olet vapaata riistaa.
Jos haluaa oikeasti tappaa itsensä ja epäonnistuu niin huomaa että elämässä on todella epäonnistunut surkimus,joka vielä surkeampi ihminen ennen yritystä