Minä siis osallistuin kilpailuun. Täällä oli sellaiset pienimuotoiset hirvenhiihtokilpailut jossa olin mukana. Minä olen pelkkä harrastelija noissa mutta joskus mukana. Liekö tuttu kenellekään tuo laji. Joskus lapsuudessa minulla oli suurihaave että minusta tulisi menestyvä urheilija ja osallistuin aina joihinkin kilpailuihin, esim. pitäjäjänmesteruus kilpailuihin. Aina minä epäonnistuin enemmän tai vähemmän ja palasin taas maanpinnalle unelmistani, mutta yritin taas kohta uudestaan. Lapsuuden pihaleikeissä pidettiin kyllä piha-olympialaisia useinkin. Minkälaisia kokemuksia teillä on elämänne varrelta, mihin te osasallistuitte kilpailjana tai valmentajana tai kannustajana.
Minä kävin kilpailuissa.
jartsev
17559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Silloin osallistuin viimeksi hiihtokilpailuihin. Matka oli 2 km ja olin viimeinen koko kilpailuissa ajalla 12.25 :) Poikani oli silloin 13 vuotias ja voitti koko kisan. Siihen aikaan olin vielä melko tuhdissa kunnossa, joten aika oli oikeastaan mahdottoman hyvä, kun läähättäen maaliin saavuin :)) (Piti oikein kattoo muistoista tuo kilpailu)
"Silloisen" perheeni miehet harrastivat hirvenhiihtoa.
Sinä sitten tiedätkin tuon hirvenhiihtokilpailun. En minä mikään senkummempi, harrastelija vain. Enemmän olen ollut toimitsijana muiden "oikeissa" kilpailuissa. Siitä olen tehnyt paljonkin, kesälläkin hirvihölkkä kipailuissa. Sehän on periaatteessa samalainen kilpailu.
Olin vanhemman ominaisuudessa 2004 elokuussa, kun ne järjestettiin Kalajoella. Poikani silloin osallistui. Vieläkin muistan sen tunnelman kilpailun jälkeen ja sen pettymyksen pojallani. Juoksi hyvin, taisi juosta aivan liian lujaa, kun ammunta epäonnistui. Hän oli silloin 15 vuotias.
Juoksuvauhti joskus kostaantuu ammunnassa ja kun ammutaaikakin kuuluu juoksuaikaan. Varmaan nuorelle miehelle kova pettymys, mutta onhan hän niihin ehkä tottunut kun on osallistunut. Kalajoella...? eikös siellä pidetty SM-kilpailut, vai muistanko väärin.
Silloin pidettiin ja vein pojan kisoihin. Olihan se pettymys. Ampuu vieläkin ainakin olympiakivääriä.
Siellä pitää olla jo todella niin hyvä ja onnistua kaikessa jos menestystä. Hyvä kyllä jo kun päässyt sinnekin, karsintojen perusteellahan ne valitaan osallistujat SM-kilpaan.
kilpailuissa saadut, vieläkin tallessa olevat palkinnot, alpakkalusikat ja kirjaset, sain raittiuskilpakirjoituksista ja piirustuskilpailuista. Joskus kansakoulun alaluokilla osallistuin hiihtokisoihin, ja taisin sijoittuakin aika hyvin.
Täällä lumi on jo aika solskeista, oliko siellä kunnon ladut? Vai miten sitä hirvenhiihtoa harrastetaan? Kuuluuko siihen myös ampuminen?
On märkäälunta, mutta vielä juuri sen verren että pystyy hiihtämään. On kyllä niin leutoa ennustettu että varmaan sulavat vähiin. Sellaista se juuri on niin kuin arvelit. Hiihdetään 6-10km ja ensimäisellä puoliskolla on etäisyyden arviointi kahteen hirvenpää kuvioon. Toisella puoliskolla on ammunta jossa ammutaan sadaltametriltä kymmenenlaukausta. Tulokset lasketaan pisteinä joista ammunta muodostaa puolet, hiihtoaika 1/4 ja arviointi 1/4 loppupisteistä. Sellaista se on, siinä on ikä-sarjoja kaiken ikäisille ihmisille. Minä en ole mikään aktiivinen urheilija, omaksi ilokseni käyn näissä pikkukilpailuissa pari kolme kertaa talvessa.
jo aikaisemmin isän tekemät yksipuiset sukset. Niillä mä koulun kilpailuihin osallistuin, en muista kuinka pärjäsin, mutta enimmäkseen mä niillä mäkeälaskin muiden lastenkanssa. Ne tervattiin aina ja keväällä laitettiin sellaiseen painimeen jossa ne kärjet taivutettiin aina uudestaan kun olivat talveaikana oienneet.
Tuo on kiva kun sä kirjoituskilpailussa olet voittanut, vautsi! Varmaan tuntui kivalta.
sillä osallistuminen kilpailuun antaa siihen jo hyvän syyn.
Senverran siitä tiedän, ettei ainakaan omalla "vietillä", ole helppoa mennä pelkästään mukaan joukon "jatkoksi".
Kilpaurheilun lopetin murrosiän taiteessa n.13-14 ikäisenä.
Puulaakiurheilua sen jälkeen, hiihdossa, jalkapallossa, jääkiekossa ja lentopallossa, jossa vitossarjassa vielä armeijan jälkeen jonkin aikaa.
Yksilölajissa läh. hiihdossa pärjäsin siihen asti kun kilpailin, mutta toiseksitulemisen pelko lue häviämisen pelko sai lopettamaan ja toinen syy oli, että mopot ja tekniikka alkoi kiinnostamaan enemmän enkä "viitsinyt" treenata fyysisesti tarpeeksi, että voittoputki olisi jatkunut.
Moottoriurheiluun olisin halunnut panostaa, mutta rahoitus ei siihen antanut mahdollisuutta ja olin liian vanha, kun olisin siihen voinut satsata tarpeeksi, että olisi ollut mahdollista kaluston puolesta pärjätä.
Kartturina olen Sm- tasolla(ralli) saanut olla, mutta enemmän se ratin pyöritys olisi kiehtonut.
Parempaa menestystä sain "tallipäällikkönä" moottoriurheilun puolella.
Poika oli junnuluokissa grossin Sm-pisteissä kahtena vuotena viidentoista sakissa. Bodiumpaikkoja kertyi useampia, mutta liiallinen kaluston 'kehittely' ja siitä seuranneet tekniikkamurheet pilasi sen ehjän (kakkosvuoden) vuoden, kun muuten ajo ja rutiinitaso oli kohdallaan ja tavoite oli suoriutua loppupisteissä sijoille 5-7, joka yksittästen kilpailujen sijoitusten mukaan oli aivan realistinen, eikä liian kova tavoite.
No kitara ja musiikki vei harrastuksista voiton, ja 'soittajan' käsissä ei saa olla rakkoja tai 'känsiä' ja kilpaileminen lopetettiin, ettei huonosti harjoitellen olisi tullut vakavaa loukkaantumista, siirryttäessä yleiseen luokkaan, johon vielä jonkin aikaa osallistuttiin.
Palkintoja sieltä puolen löytyy noin viitisenkymmentä ketaletta, ja ovat kahdessa kulmahyllykössä muistuttamassa siitä ajasta, kun koko sakilla oli vauhti päällä ja näin jälkeenpäin huomaten, että ylikierroksilla mentiin ja paluu tasaiselle raiteelle vaati äkkinäisen pysähdyksen sekä melkoiset sopeutumistaistelut, jotka nyt ovat onnelleisesti kokemuksina takanapäin.
Kilpailuhenkinen olen ollut aina ja jossain mielessä edelleenkin, mutta kilpailen vain itseni asettamia omia tavoitteita vastaan, en enää muiden tekemisiin vertaillen.
Tosiaan monipuolista ja moni säikeistä. Ja kun noinkin erinomaisen hyvin olette menestyneet. Moottoriurheilu vie kyllä paljon rahaa, se rajoittaa usein kaluston hankintaa ja menestystä siinä. Mutta aikansa kutakin. Minä olen niin vähän ja satunnaisesti harjoitellut jos todella ajatellaan menestyä kilpailussa, enimmäkseen vain kuntoilu puolella harrastanut monenlaista. Kerran olen osallistunut kirkkovenesoutu kilpailuun Sulkavalla, harrastajien retkisoutuun useitakin kertoja.
voittamaton.
Mulla oli kaks vuotta vanhempi veli ja mun oli oltava kaikessa parempi.
Niinhän siinä sitten kävi että samanikäset tytöt ei pärjänneet missään mulle.
Tiedä mitä minusta olis tullu jos intoa olis piisannu, tai ei sitä pitkälle pärjänny isän omatekosilla suksilla, joihin joka suojasäällä piti hullaan raossa keulat vääntää.
sukset silloin lapsena. Sain joululahjaksi enolta Y-suksisiteet. Ne oli hienot, monoihin piti poltaa pohjiin kolot niille siteenpiikeille.
Kouluissa oli aikoinaan, ekalla en pärjännyt tokalla sain eka palkinnon, kolkilla tokan - hitsi siskoni voitti silloin minut; hän oli lahjakkaampi hiidossa kuin minä, sen jälkeen muistaakseni joitakin ensimmäisiä palkintoja ja kolmansiakin; yksissä koulujen välisissäkin olin, mutta ylsin vain seisemännelle sijalle.
Hiihdosta olen tykännyt aina, ja oisin toivonut lastenikin pärjäävän siinä, - mutta he eivät kiinnostuneet lajista sitten yhtään, mieluummin luistelivat kuin hiihtivät.
Minäkin pääsin kerran niihin koulujen välisiin kilpailuihin. Olin kai silloin niin hyvällä sijalla omassa koulussa. En muista kuinka kävi. Tänään mä yllätin itseni tuolla hirven hiihdossa, olin peräti toinen siinä sarjassa!
Onneksi olkoon, hoppeekin on voitettu :)
En odottanut tosiaan senkummosempaa vielä maalissakaan mutta sitten kun julistivat sijoituksen niin aloin ketsella omiakin tuloksiani. Kiitti!