Sain itseni hinattua jonoon uuden rinnan rakennusleikkaukseen. Kuulemma parikin vuotta voi joutua odottamaan...Miten jaksaa????
Kysymykseni kuuluukin, että kertokaapas te arvon leidit jotka olette kokeneet TRAM-leikkauksen, että oliko millainen homma? Millaisia kipuja? Joutuiko kauan makaamaan paikoillaan sängyllä? Tuliko jotain komplikaatioita? Oletko tyytyväinen lopputulokseen? Ja ihan yleisesti omasta kokemuksestanne tuosta TRAM:ista. Itse haaveilen siitä ja toisaalta pelottaa koko homma, että jos kuolenkin siihen leikkaukseen kun kerran tämä syöpä ei vienyt henkeäni.
Minulla on ohi kuusi sytokertaa ja muutaman vkon kuluttua alkaa sädetys ja sen perään 5 vuotta homoonihoitoa. Tsemppiä kaikille joilla on sama "ohjelma" elämässä menossa!
Kysymykseni kuuluukin, että kertokaapas te arvon leidit jotka olette kokeneet TRAM-leikkauksen, että oliko millainen homma? Millaisia kipuja? Joutuiko kauan makaamaan paikoillaan sängyllä? Tuliko jotain komplikaatioita? Oletko tyytyväinen lopputulokseen? Ja ihan yleisesti omasta kokemuksestanne tuosta TRAM:ista. Itse haaveilen siitä ja toisaalta pelottaa koko homma, että jos kuolenkin siihen leikkaukseen kun kerran tämä syöpä ei vienyt henkeäni.
Minulla on ohi kuusi sytokertaa ja muutaman vkon kuluttua alkaa sädetys ja sen perään 5 vuotta homoonihoitoa. Tsemppiä kaikille joilla on sama "ohjelma" elämässä menossa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulle tehtiin TRAM-leikkaus kolmisen vuotta sitten. Pitkään sitä harkitsin, vasta 7 vuotta syövän jälkeen se tehtiin. Jonotusaika oli n. 1,5 vuotta. Se meni ihan sukkelaan, kun suljin koko ajatuksen pois mielestäni ja ajattelin että kutsu tulee kun tulee.
Leikkaushan on melkoisen iso, minulla taisi kestää noin kahdeksan tuntia kaikkiaan. Pari ensimmäistä päivää oli melkoisen raskaita. Kipuja ei kyllä pahemmin ollut, ilmeisen hyvät kipulääkkeet sain. Kolme päivää meni lähinnä maatessa pakollisia ylösnousuja lukuunottamatta. Katetri oli paikoillaan sen kolme päivää, se oli minusta kaikkein inhottavinta. Heti kun sain katetrin pois, nousin ylös ja pääsin suihkuun. Ja siitä alkoi paraneminen melkoista vauhtia. Sairaalassa olin noin viikon. Tukivyötä piti sitten käyttää jokunen viikko.
Sairaslomalla meni 6 viikkoa, mutta kykenin kyllä tekemään kaikenlaista jo melko pian kotiutumiseni jälkeen. Noudatin kyllä annettuja ohjeita tarkasti, enkä kantanut kauppakasseja enkä mitään muutakaan. Levolle kannattaa antaa myös aikaa.
Terveyskeskuksessa kun poistivat tikit, olivat melko ihmeissään. Tikkejä oli lähemmäs sata, koska terve rinta pienennettiin samalla.
Vaikka ihan ensimmäiset päivät olivat rankkoja ja toipuminen vei aikaa, tulos on sen arvoinen. Myöhemmin minulle muotoiltiin vielä päiväkirurgisesti nänni, joka tatuoitiin oikean väriseksi. Lopputulos on äärimmäisen hyvä! Olen mahdottoman tyytyväinen, että päätin lähteä tähän vaikka pitkään emminkin. Ehdin käyttää proteesia seitsemän vuotta, joten tiedän mitä on elää sen kanssa. Kyllä minusta elämänlaatuni parani huomattavasti. Parasta on, että koko ryhtini oikeni ja tuli tasapainoinen olo kroppaan.