Jenkkihallitus on jo 40 vuoden ajan kertonut avoimesti ufoista. Ainakin teoriassa asian pitäisi olla näin, sillä tiedonvapauslaki FOIA täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia. Usko siihen, että ”kansalla on oikeus tietää” mitä valtio tekee, johti vuonna 1966 tiedonvapauslain säätämiseen. Jenkkien itsenäisyyspäivänä presidentti Lyndon Johnsonin allekirjoitti lain, joka astui voimaan seuraavana vuonna eli 1967 – yhtenä kyseisen vuosikymmenen ufo-aallon huippuvuosista. Nyt oli ufo-salailun aika takanapäin!
Vaan mitenpä on käynyt? Kaikenlaisia dokumentteja on vuosien mittaan julkaistu – osa niistä myös ufoihin liittyen – kiitos aktiivisten kansalaisten. Mitään ”jättipottia” ei ole kuitenkaan saatu selville. Ei mitään mistä saisi kunnolla kiinni. Myöskään julkisuuteen saatettujen dokumenttien määrä ei ole kokonaisuuteen nähden kovin suuri. Toisaalta tämä liittynee siihen, että niitä pyydetään liikaa. Esimerkiksi pelkästään vuonna 2005 FOIA:n kautta tehtiin jenkeissä 2,7 miljoonaa pyyntöä salatuista dokumenteista. Tämä jättimäinen määrä ruuhkauttaa ja jumittaa niiden julkaisun täysin. Odotusajat julkistuksille ovatkin nykyään jopa useita vuosia. Viisi vuotta ei ole odottelussa aika eikä mikään, eikä useissa tapauksissa edes riitäkään.
Tämä on mielestäni alunperinkin ollut laskelmoitua. Kansalaisten vapaa oikeus tietoon aiheuttaa luonnollisesti massiivisen kyselyryntäyksen, mikä johtaa tehottomaan toimintaan sen tuottamisessa. Näin pystytään taas kitkuttelemaan vuosia eteenpäin antamatta kyseistä tietoa. Samoin näin suurissa kyselymäärissä onnistuu kiusallisimpien kyselyiden välttely hyvin. Ne voivat yksinkertaisesti hävitä tai odottaa vuoroaan iät ja ajat. Järkevintä olisikin jos vain muutama keskitetty toimija pyytäisi tietoa. Näin ei kuitenkaan ole. Kun osa tiedoista (esim. nimet) vielä pyyhitään dokumenteista pois, on tuloksena varsin hyödytöntä tietoa. Julkistettuja dokumentteja selailleet ovat varmasti törmänneet siihen, että joissain tapauksissa dokumenteissa on enemmän sensuroitua tekstiä kuin jäljelle jäänyttä. Mitä sellaisista muka voidaan saada irti?
Toisaalta julkistustoiminta voi olla myös valikoivaa, silti täyttäen vaatimukset. Annetaan pyytäjälle dokumentteja, mutta ei läheskään kaikkia. Sopivasti valikoiden saadaan jokin asia näyttämään toiselta kuin jos annettaisiin kaikki dokumentit. Lisäksi voidaan antaa tyhjänpäiväisiä dokumentteja, kuten hallituksen keräämiä lehtileikkeitä ufoista. Ne osoittavat toki hallituksen olleen kiinnostuneita ufoista, mutta eivät muuta. Esimerkiksi Roswellin tapauksessa taas on annettu julkisuuteen kulissin mukaisia dokumentteja, kuten tuntemattomaksi jääneen esikunta-henkilön puhelimitse antama tieto (=ohjeistus) siitä, että Roswellin kiekko ”näyttää enemmänkin sääpallolta, josta roikkuu kaapelin päässä kuusikulmainen tutka”. Kertooko tämä totuudesta, vai siitä millainen näennäisen julkisuuden totuuden tulee olla?
http://foia.fbi.gov/roswell/roswell.pdf
Samaan aikaan toisaalla: Britit saivat omat ufo-arkistonsa avattua vasta vuonna 2005. On tiedossa, että ufoja koskevaa tietoa on hyllymetreittäin, mutta sitä on julkistettu edelleen vain äärettömän vähän. Siinäkin vedotaan työmääriin. Hallitukset ovat reaktiivisia, eivätkä proaktiivisia. Ne reagoivat pyyntöön ja antavat tietoa FOIA:n mukaisesti ”pakotettuna”; ei vapaaehtoisesti ja itse aktiivisesti uusia tietoja ilmi tuoden. Briteissä on tehty hakeminen vieläpä sen verran hankalaksi, että pyynnöt maksavat suuria summia, niiden käsittely kestää kuukausia ja vieläpä pitää tietää tarkalleen minkä nimenomaisen salaisen dokumentin haluaa saada. Onko sellainen edes mahdollista?
Tiedonvapauslaki ei ole myöskään ehdoton. Jenkeissä se sisältää rajoituksia, joiden mukaan tietoa ei tarvitsekaan antaa. Rajauksia on itseasiassa 9 ja yksi niistä on vetoaminen kansalliseen turvallisuuteen; jos tiedot ovat kriittisiä kansallisen turvallisuuden kannalta, ei niitä tarvitse antaa. Toisaalta mikäpä olisikaan puolustuspoliittisesti yhtä merkittävää kuin maanulkoinen edistyksellinen teknologia, jota jenkeillä on mahdolllisesti hallussaan? Nämä rajaukset ovat itseasiassa johtaneet siihen, että moni kansalainen kokee tulleensa petetyksi. Tiedonvapaus ei loppujen lopuksi olekaan kovin vapaata, vaan noiden rajoitusten perusteella hallitus voi päättää mitä haluaa julkaista ja mitä ei. FOIA:n julkaisurajoitusten lista löytyy seuraavasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_Information_Act_(United_States)
Usein on myös väitetty, ettei ufoja pyritä salailemaan. Se ei ole kuulemma mahdollista eikä uskottavaa. Hallitus ei kuitenkaan toimi näin idealistisella tavalla. Erityisesti viime vuodet ovat olleet vielä pahempia. Bushin hallitusta on syytetty jopa suoranaisesta FOIA:n perusperiaatteiden rikkomisesta kieltäytymällä antamasta tietoa toimistaan. Viime vuonna julkaistiin raportti, jonka mukaan vuonna 2005 jenkkihallitus käytti peräti 7,7 miljardia dollaria tiedon salaiseksi saattamiseen. Salailu on siis järkyttävän kallista. Bushin hallituksen onkin todettu olevan viime vuosikymmenien salailevin hallitus jenkeissä. Salailun määrä on lisääntynyt erityisesti 9/11:n jälkeen. Taitaa olla siis turha odottaa, että ufo-tietojen suhteen olisi tulossa muutosta linjauksiin. Salailu ei ole vähenemässä, vaan lisääntymässä. Varmasti myös ufojen kohdalla.
Lähteet ja lisätietoa:
William Douglas: "Secrets multiply as law turns 40", Sacbee News, 11.3.2007
http://www.sacbee.com/111/story/135984.html
The Freedom Of Information Act Papers, The Roswell Files
http://www.roswellfiles.com/foia.htm
The Black Vault Government document archive, Ufo section
http://www.theblackvault.com/content-9.html
Vaan mitenpä on käynyt? Kaikenlaisia dokumentteja on vuosien mittaan julkaistu – osa niistä myös ufoihin liittyen – kiitos aktiivisten kansalaisten. Mitään ”jättipottia” ei ole kuitenkaan saatu selville. Ei mitään mistä saisi kunnolla kiinni. Myöskään julkisuuteen saatettujen dokumenttien määrä ei ole kokonaisuuteen nähden kovin suuri. Toisaalta tämä liittynee siihen, että niitä pyydetään liikaa. Esimerkiksi pelkästään vuonna 2005 FOIA:n kautta tehtiin jenkeissä 2,7 miljoonaa pyyntöä salatuista dokumenteista. Tämä jättimäinen määrä ruuhkauttaa ja jumittaa niiden julkaisun täysin. Odotusajat julkistuksille ovatkin nykyään jopa useita vuosia. Viisi vuotta ei ole odottelussa aika eikä mikään, eikä useissa tapauksissa edes riitäkään.
Tämä on mielestäni alunperinkin ollut laskelmoitua. Kansalaisten vapaa oikeus tietoon aiheuttaa luonnollisesti massiivisen kyselyryntäyksen, mikä johtaa tehottomaan toimintaan sen tuottamisessa. Näin pystytään taas kitkuttelemaan vuosia eteenpäin antamatta kyseistä tietoa. Samoin näin suurissa kyselymäärissä onnistuu kiusallisimpien kyselyiden välttely hyvin. Ne voivat yksinkertaisesti hävitä tai odottaa vuoroaan iät ja ajat. Järkevintä olisikin jos vain muutama keskitetty toimija pyytäisi tietoa. Näin ei kuitenkaan ole. Kun osa tiedoista (esim. nimet) vielä pyyhitään dokumenteista pois, on tuloksena varsin hyödytöntä tietoa. Julkistettuja dokumentteja selailleet ovat varmasti törmänneet siihen, että joissain tapauksissa dokumenteissa on enemmän sensuroitua tekstiä kuin jäljelle jäänyttä. Mitä sellaisista muka voidaan saada irti?
Toisaalta julkistustoiminta voi olla myös valikoivaa, silti täyttäen vaatimukset. Annetaan pyytäjälle dokumentteja, mutta ei läheskään kaikkia. Sopivasti valikoiden saadaan jokin asia näyttämään toiselta kuin jos annettaisiin kaikki dokumentit. Lisäksi voidaan antaa tyhjänpäiväisiä dokumentteja, kuten hallituksen keräämiä lehtileikkeitä ufoista. Ne osoittavat toki hallituksen olleen kiinnostuneita ufoista, mutta eivät muuta. Esimerkiksi Roswellin tapauksessa taas on annettu julkisuuteen kulissin mukaisia dokumentteja, kuten tuntemattomaksi jääneen esikunta-henkilön puhelimitse antama tieto (=ohjeistus) siitä, että Roswellin kiekko ”näyttää enemmänkin sääpallolta, josta roikkuu kaapelin päässä kuusikulmainen tutka”. Kertooko tämä totuudesta, vai siitä millainen näennäisen julkisuuden totuuden tulee olla?
http://foia.fbi.gov/roswell/roswell.pdf
Samaan aikaan toisaalla: Britit saivat omat ufo-arkistonsa avattua vasta vuonna 2005. On tiedossa, että ufoja koskevaa tietoa on hyllymetreittäin, mutta sitä on julkistettu edelleen vain äärettömän vähän. Siinäkin vedotaan työmääriin. Hallitukset ovat reaktiivisia, eivätkä proaktiivisia. Ne reagoivat pyyntöön ja antavat tietoa FOIA:n mukaisesti ”pakotettuna”; ei vapaaehtoisesti ja itse aktiivisesti uusia tietoja ilmi tuoden. Briteissä on tehty hakeminen vieläpä sen verran hankalaksi, että pyynnöt maksavat suuria summia, niiden käsittely kestää kuukausia ja vieläpä pitää tietää tarkalleen minkä nimenomaisen salaisen dokumentin haluaa saada. Onko sellainen edes mahdollista?
Tiedonvapauslaki ei ole myöskään ehdoton. Jenkeissä se sisältää rajoituksia, joiden mukaan tietoa ei tarvitsekaan antaa. Rajauksia on itseasiassa 9 ja yksi niistä on vetoaminen kansalliseen turvallisuuteen; jos tiedot ovat kriittisiä kansallisen turvallisuuden kannalta, ei niitä tarvitse antaa. Toisaalta mikäpä olisikaan puolustuspoliittisesti yhtä merkittävää kuin maanulkoinen edistyksellinen teknologia, jota jenkeillä on mahdolllisesti hallussaan? Nämä rajaukset ovat itseasiassa johtaneet siihen, että moni kansalainen kokee tulleensa petetyksi. Tiedonvapaus ei loppujen lopuksi olekaan kovin vapaata, vaan noiden rajoitusten perusteella hallitus voi päättää mitä haluaa julkaista ja mitä ei. FOIA:n julkaisurajoitusten lista löytyy seuraavasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_Information_Act_(United_States)
Usein on myös väitetty, ettei ufoja pyritä salailemaan. Se ei ole kuulemma mahdollista eikä uskottavaa. Hallitus ei kuitenkaan toimi näin idealistisella tavalla. Erityisesti viime vuodet ovat olleet vielä pahempia. Bushin hallitusta on syytetty jopa suoranaisesta FOIA:n perusperiaatteiden rikkomisesta kieltäytymällä antamasta tietoa toimistaan. Viime vuonna julkaistiin raportti, jonka mukaan vuonna 2005 jenkkihallitus käytti peräti 7,7 miljardia dollaria tiedon salaiseksi saattamiseen. Salailu on siis järkyttävän kallista. Bushin hallituksen onkin todettu olevan viime vuosikymmenien salailevin hallitus jenkeissä. Salailun määrä on lisääntynyt erityisesti 9/11:n jälkeen. Taitaa olla siis turha odottaa, että ufo-tietojen suhteen olisi tulossa muutosta linjauksiin. Salailu ei ole vähenemässä, vaan lisääntymässä. Varmasti myös ufojen kohdalla.
Lähteet ja lisätietoa:
William Douglas: "Secrets multiply as law turns 40", Sacbee News, 11.3.2007
http://www.sacbee.com/111/story/135984.html
The Freedom Of Information Act Papers, The Roswell Files
http://www.roswellfiles.com/foia.htm
The Black Vault Government document archive, Ufo section
http://www.theblackvault.com/content-9.html
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitään Tietoa ei anneta vapaaehtoisesti johtuen jatkuvista salaisista kokeista,vaikkapa ####### nimisessä paikassa,koska tämä voisi aiheuttaa järkytyksen kansalle,sillä kaikki eivät ole valmiina tämän tiedon vastaan ottoon,todisteita löytyy myös vanhoista ########### texteistä,mutta jotka on mitätöyty tai saatettu naurunalaiseksi ja Disinformaatio sota on yhä tulevaisuudessakin julmaa ja puoltajat mustamaalataan,jotta koneisto pysyisi ja ############ olisi voimissaa,sillä He eivät anna muutaman estää heidän hankkeitaan,ei edes Presidentin.
-Complex structure has a Complex creator.
#.
maan ihmisillä on täysi valta(päätäjät)pitää tuleva tieto täysin itellään ja sen he ovat hoitaneet esimerkillisesti.
SIIS siinä on keskeisenä tekijänä Ihmisen OMA tahto.
Kukaan ei voi pakottaa ihmistä tekemään vastoin hänen omaa tahtoaan ja se ei aina ole hyväksi koko kansalle. Siihen tahtoon lisätään muutama tuhat tahtoa, niin ei ole toiveita saada julki mitään, mitä avaruuden kansat ovat jo meille antaneet.
jäi Mrkalalta pois se että pyydetyistä asiakirjoista on usein pyydetty valtaviakin ' etsintäpalkkioita '.
Esim. NORAD on pyytänyt sellaisia
' etsintäpalkkioita ' että asiakirjat ovat jääneet tilaamatta.
Etsintäpalkkiot ovat todellakin suuria. Brittien MoD on "ohjeistanut" halukkaita tiedon tilajia siten, että hakijan tulee maksaa kaikki aineiston etsintä- ja toimituskulut. Kokonaissummaa laskiessa hakijan tulee varautua jopa kuukausien prosessiin. Minulla on jossakin tarkempiakin lukuja muistissa, mutta en nyt löydä tähän hätään niitä. Muistikuvieni mukaan kuitenkin hinta olisi briteissä niinkin suolainen kuin 600 puntaa päivältä. Yritän etsiä arkistojani, josko muistikuvani saisi vahvistuksen. Joka tapauksessa, hinta ei ole mielekäs ja realistinen tavalliselle kaduntallaajalle.
Gruenewald on joskus kertonut että NORAD pyysi häneltä yli 100 000 dollaria etukäteen.
Niin, eli kenellä on loppujen lopuksi vastuu ufojen julkisuudesta? Yleensä kun ajatellaan ufosalailua valtion taholta, saattaa tulla ajatus että on valtion (esim. USA) vika, että ufot ja maan ulkoinen elämä ei ole arkipäivää kaikille. Tokihan päättävät ja salailua hoitavat elimet voivat vaikuttaa suurestikin.
Täytyy miettiä myös sitä että kaikella on tarkoituksensa, ja jos alienit haluisivat, niin he voisivat tehdä sellaisen ylilennon, ettei kenellekkään jäisi epäilystä ufojen todellisuudesta. Koska ufosalailulle ei näy loppua, niin ylilentoa odotellessa..
Tähän asti suurin kunnia ufojen "julkisuudesta" kuuluu mielestäni kuitenkin aktiivisille ufoharrastajille.
Huhuja humiksien ja johtavien valtioiden edustajien välisistä tapaamisista ja niissä tehdyistä sopimuksista on liikkunut, tiedä sitten onko roskaa vai totta. Selittäisi ainakin jotain?
Yhteistyöstä puhutaan esim. harmaiden ja USA:n välillä. Olisi heille ikävää jos moinen paljastuisi, ja selittää osittain salailun tarpeellisuuden. Vastuu julkisuudesta ei silti mielestäni ole kokonaan USA:n hallituksella.
Niin, hyvä kysymys. Varmasti vastuuta ufojen julkisuudesta on vaikea sysätä kenellekään, mutta ufojen salailusta sitten paljon helpompi.
Tuossa olet oikeassa, että jos muukalaiset haluavat, he voivat todistaa olemassa olonsa yksiselitteisesti ja varmasti. Voidaan kuitenkin hyvin kuvitella, etteivät he halua tehdä näin. Heidän kontaktipolitiikkansa on ennemminkin ottaa yhteys maan johtaviin tahoihin, vrt. jo "viekää meidät johtajienne luokse...".
Voihan tietysti kaikella olla tarkoituksensa, mutta se voi olla biologisen yksinkertainen laumajohtajuus. Uuteen sivilisaatioon tutustuttaessa otetaan yhteys mahdolliseen johtajaan tai johtajiin. Heillä oletetaan olevan valta puhua kaikkien eli koko lauman puolesta.
Jos maan johtajat haluavat jättää kertomatta kansalle asiasta, niin muukalaisten silmissä se voi olla täysin luonnollinen asia. Eivät he lähde sellaista tahtoa yksipuolisesti rikkomaan. Ei heidän intressinsä ole julistaa olemassa oloaan kaikille maan asukeille, vaan luoda interplanetaarinen keskusteluyhteys.
"Heidän kontaktipolitiikkansa on ennemminkin ottaa yhteys maan johtaviin tahoihin, vrt. jo "viekää meidät johtajienne luokse...". "
Niin ainakin, kuten on jo tullut ilmi, harmailla puhutaan olevan vispilänkauppaa "johtajien" kanssa. Epämääräisessä touhussa noin voidaan menetellä. Siis oman edun tavoittelussa. Kontaktihenkilöitä on toki muitakin, tavallisia ihmisiä. Näin he mm. saattavat itsestään parempaa kuvaa ihmisten mieliin, jos jonain päivänä yhteydenotto tapahtuu, sillä päättäjähän eivät kerro mitään. Eikä heidän tarvitse kysyä päättäjien tahtoa, sillä he näkevät suoraan mitä päättäjät ajattelevat, ja aiotaanko kansalle kertoa. Eri asia mitä on sitten sovittu esim. (näennäiseksi?) vastineeksi alienteknologiasta.
"Jos maan johtajat haluavat jättää kertomatta kansalle asiasta, niin muukalaisten silmissä se voi olla täysin luonnollinen asia. Eivät he lähde sellaista tahtoa yksipuolisesti rikkomaan."
Minä taas olen hyvin kallistunut tähän maapallon kokeiluplaneettaisuuteen. Kun olemme kollektiivisesti kypsiä ja avoimia yleiseen kontaktiin, se tapahtuu - halusipa päättäjät tai ei. Siihen asti humanoidit tarkkailevat meidän rienaamistamme, sillä meillä on omat polkumme. Sitäpaitsi havaintoja tehdään kokoajan. Ei ole muutaman henkilön päätettävissä kenen kanssa kaveeraamme tulevaisuudessa. Uskon että he osaavat tarkastella ihmisten kollektiivisia "tarpeita".
Syyskuun 11. päivän jälkeen salailu on minun käsittäkseni täysin hyväksyttävää ja ymmärrettävää. USA muutti papereiden ja päätösten salaamista terrori-iskujen jälkene estääkseen arkaluontoisen materiaalin päätymisen äärimuslimien käsiin. Kansallinen turvallisuus ajoi sanavapauden ohi olosuhteissa, jollaisiin Yhdysvallat ei ollut koskaan aikaisemmin törmännyt.
Miksi kaiken pitäisi olla teille ufo friikeille ylipäätään avointa? ei kai USA esittele teille tientahtoen asioita, jotka on tarkoitettukin SALAISUUDEKSI. Esm. SR-75 "Aurora" on Yhdysvaltain sotilassalaisuus (mitä tulee koneen todelliseen olemassaoloon), samoin kuin Lockheed Stealth Blimp on salaisuus. Ei USA:n hallituksen tarvitse kertoa ihan kaikkea.
Mitä tulee syyskuun 11. päivään, niin teidän uskomanne tarina sankareista lennolla united 93 on silkkaa bull's shit kamaa. Se kone ammuttiin alas ja sen ovat jo myöntäneet myös kansalliskaartin ilmavoimat. Eipä siitä teille ufo friikeille kukaan kertonut kuitenkaan. Kas kun kaikki asiat eivät teille nuuskiville kummajaisille kuulu.
muistaakseni joskus aikaisemmin huomauttanut Stealth
Fighterille ettei ole olemassa ( vielä ) minkäänlaista todistetta siitä että Aurora tai Stealth Blimp olisivat olemassa todellisuudessa.
Itse asiassa vasta jokin aika sitten telkkarista tuli ohjelma jossa eräs asiantuntija totesi että nimi ' Aurora ' oli yleinen peitenimi kaikille mustille projekteille.
Ei kannata viitata koneisiin jotka ovat olemassa vain mielikuvituksessa tai piirrustuspöydällä.
Piirrustuspöydällähän on vaikka millaisia koneita.
Stealth Fighter kirjoittaa toistuvasti sellaiseen sävyyn kuin mainittuja koneita/ laitteita olisi olemassa.
Näin ei ole todellisuudessa.
Olen tietysti valmis muuttamaan mielipidettäni heti kun siihen löytyy aihetta.
Taitaa salaliitto -palsta olla oikea kohde 9/11 keskustelulle? Kehoitus ei tarkoita ettei tämä ufo-friikki ole tutustunut aiheeseen ;)
ps.
Flight 77 & lightpoles
Tjaa,
mrkala, LBJ eli mielenkiintoisia aikoja. En kuitenkaan oikein tiedä, pitäisikö kenenkään tosissaan odottaa, että FOIAn tai minkään muun vastaavan kautta UFOaihepiiriin saataisiin mitään selkoa, paristakin syystä.
Uskon, että FOIAlla (ja vastaavilla järjestelmillä) on kestävät perusteet ja monasti toimimattomanakin se on periaatteellisena ja laillisena dokumenttina sikäläiselle yhteiskunnalle erittäin tärkeä. Ajallisena taustana on kuitenkin kansalaisoikeusliikehdintä ja sen sellainen, joten lähtökohta on varmasti mielletty paljolti käytännönläheisemmäksi ja mittakaavaltaan yksilöllisemmäksi kuin kaikkien virallisten linjojen ulkopuolella olevien asiakokonaisuuksien tonkiminen. En tiedä onko syytä olettaa, että ”valtakoneiston byrokraattiskollektiivisessa tietoisuudessa” on mitään maailmoja avartavaa UFOaiheesta. Alitajunnassa ehkä, hah.
Varmasti oikeusjärjestelmän kautta pystyttäisiin joukkokanteilla tms. kohtuullistamaan FOIAn soveltaminen aiheeseen kuin aiheeseen yksilön kannalta. Miksi näin ei ole vielä tehty, tai siinä onnistuttu, on sekin mielenkiintoinen kysymys. Mutta varsinainen kysymys mielestäni kuuluu, että jos on selvää, ettei FOIAn kautta selkoa saa, miksi toistaa samaa kaavaa? On kuitenkin otettava huomioon, että jos kiusaa hallintoa ylenmäärin FOIAn kautta yleisesti ”turhiksi” leimatuilla asioilla, antaa helposti tekosyitä asioiden periaatteellisempaankin murentamiseen niille, joille avoimmuus laajemmin näyttäytyy omien etujen vastaisena. Niitäkin riittää.
Olen myös aiemmin spekuloinut sillä, että hallintokoneistojen keräämä ja käyttämä UFOmateriaali saattaa olla täysin yksityisten ”puolustusalan yritysten” hallussa ja näin dokumenttien ja sen sellaisen materiaalin lainopillinen asema olisi suojattu FOIAlta vähintään nk. plausible deniabilityn kautta. Käytännön vertailukohdasta kay Irakin tilanne, jossa n. 150.000 ”virallisen sotilaan” lisäksi toimii suoraan palkattuna 100.000 yksityistä ”puolustuspalvelujen tuottajaa” (luvussa eivät ole mukana yritysten alihankkijat) firmoista kuten Blackwater USA. Näillä on omat sisäiset komentorakenteensa ja täydellinen omaehtoinen sodankäynnin infrastruktuuri. Tiedustelu- ja puolustusalan tietoteollisuudessa lienee mittasuhteiltaan varsin samanlainen tilanne. On varmasti turha edes ryhtyä tässä erittelemään kuinkä ongelmallista tämä on vähintään kansallisvaltioiden ja kansainvälisten organisaatioiden, laillisuusperiaatteiden ja sopimusten kannalta.
Joku tässä threadissa muuten viittasi puolivillaisesti sananvapauden rajoittamiseen terrorismin ja sen uhan takia. Hassua, siihenhän nämä tämänkertaiset terroristitkin käsittääkseni osaltaan pyrkivät. Netistä kyllä löytyy helposti valtoimenaan kaikenlaista uskomatonta kiihkoilua mihin näiden ”rajoitusten” luulisi aikaa päiviä sitten purreen, jos niiden suhteen oltaisiin tosissaan. Onneksi, jos näkee vähän enemmän vaivaa, löytää myös tapoja puolustaa sananvapautta ja avoimmuutta, sekä hienoja perusteita siitä, miksi näitä arvoja tulee olosuhteissa kuin olosuhteissa vaalia ja puolustaa. Juuri eilen uutisoitiin, että pelkästään Patriot Actin nojalla FBI on n. 22% tapauksissa kerännyt tietoa väärin tai lainvastaisin perustein. Miksi näin on, johtuu varmasti monista syistä, mutta esim. vuonna 2004 kyseisiä epäselvyyksiä olisi näinollen ollut yli 12.000 kpl. Tilanne vakuutetaan korjattavan nopeasti … tosin FBI ei kai nykyisellään läheskään yksin säädöksiä soveltamassa?
Mielenkiintoinen vertailukohta saatiin lähemmästä länsinaapuristamme, jonka telekuunteluoikeudet ollaan ulottamassa vähintään Patriot Actin mittoihin. Siinä joukossa menee meidänkin sisäistä puhelinliikennettämme ja eritoten paljon nettiliikennettä, koskapa root servereitä ei ole paljoa ja monikin email jne. juoksee näin nimenomaan Ruotsin kautta. Siinä voi sitten pohtia onko FRA:n (Försvarets radioanstalt) toleranssi ylös- vai alaspäin tuosta 22%:sta. Ei silleen, että kokisin tarvetta pölötyksiäni piilotella, mutta onhan tämäkin periaatteellisella tasolla vakava pohdinnan paikka. Tosin puolustusministeri Odenberg totesi YLElle kuivasti, että onhan Suomessa tällaista televalvontaa harjoitettu jo pitenpään, joten pitäisi meidän siihen olla tottuneita (!) … Päivää kuuntelu-uutisen jälkeen saatiin muuten tietää, että Ruotsi osallistuu Välimerellä ”terrorismin torjuntaan”. Sattumaa?
No, kiertääkseni tämän edes jotenkin takaisin FOIAan ja UFOihin, täytyy sanoa, että on myös Jenkkilän presidentillisen nykyhallinnon suhde koko laillisuusperiaatteeseen ja lakien säätämiseen perinteisen demokratiakäsityksen valossa hieman outo. Bushilla kun ei ole ollut tapana käyttää veto-oikeuttaan juuri mihinkään – hän allekirjoittaa miltei lain kuin lain, mutta samalla listaa enemmän tai vähemmän julkisesti yksinvaltaisesti poikkeuksia allekirjoittamaansa lakiin, ja nämä poikkeukset saattavat tehdä koko kansanedustusprosessin läpikäyneen dokumentin käytännössä tyhjäksi. Itse en olisi edes tullut ajatelleeksi moista kuuluvaksi kansanvaltaiseen maahan ja tällaisen käytännön arkinen soveltaminen herättää kysymyksiä siitä, mistä moinen käytäntö on edes alun perin kotoisin. Jos käytäntö on ollut voimassa aiemminkin, mutta vasta tämä hallinto on alkanut käyttää sitä kattavasti asiaan kuin asiaan (niin kuin montaa muutakin käytäntöä), vähemmän julkisten intressien turvaaminen tulee eittämättä mieleen toimintatavan motiivina.
Nooh, toki on positiivista, että kuitenkin puhutaan maasta, jossa näitä asioita edes nostetaan esille. Maapallolla on paljolti niitäkin valtioita, joissa täytyisi saada perusasiatkin edes jotenkin tolalleen avoimmuuden ja sananvapauden suhteen. Vertailun ei kuitenkaan pitäisi laskea kriteereitä yleisesti.
Kyllä niitä UFOja voi ilman valtiollisten arkistojen penkomistakin ajatella, tutkailla ja tutkia. Joskus jopa tuntuu siltä, että UFOaihe on niin jännittävä, että niistä kiinnostuneet hukuttautuvat tiedostamattomasti FOIA-tyylisiin tappeluihin, arkistoihin ja salaliittoteorioihin, jotta välttyvät ajattelemasta ”ahdistavan laajoja” (heh) sfäärejä. Selvennyksenä todettakoon, että mrkala on mielestäni ansioitunut laaja-alaisuudessaan ja avoimmuudessaan, joten huomautus edellä koski laajempaa vaikutelmaa ilmiöstä joihin olen UFOjen kohdalla törmännyt salailuaihepiiriin liittyen, eikä viitannut loistavia kirjoitelmia aiheesta kuin aiheesta tekevään sheriffiin.
Hyvä kirjoitus, FP. Onneksi Ruotsin kuunteluhanke taisi sitten kuitenkin kaatua alkumetreille. Ainakin virallisesti. Taas saa pölistä siis vapaasti... :)
Salailu vain jatkuu. Tuoreen uutisoinnin mukaan tällä kertaa Clintoneiden kirjastossa/arkistossa, jossa on tallennettuna peräti 138 miljoonaa sivua Clintonin presidenttikauden aikaista materiaalia. FOIA:aan pohjautuen arkistoon on tehty reilusti yli 300 kyselyä dokumenteista; käsittäen yli 9 miljoonaa sivua. Suuri osa koskettaa tällä hetkellä Hillary Clintonia ja hänen toimiaan miehensä presidenttikaudella. Vaivaiset 500.000 sivua on julkaistu, mutta loppu näyttääkin olevan kiven takana. Käytännössä ei ole tehty minkäänlaisia toimenpiteitä, jotka osoittaisivat että lain takaamiin pyyntöihin olisi reagoitu millään tavalla. Asiassa vallitsee täydellinen vaikeneminen.
Peräti neljäsosa tehdyistä pyynnöistä koskee ufoja. Lähes 80 pyyntöä tulee yhdeltä ufo-tutkijalta, Grant Cameronilta. Hän on pyytänyt arkistosta tietoja koskien ufoja ja erityisesti Roswellia. Kuitenkin uutisen mukaan: ” It's not clear whether Cameron's request will be granted” eli käytännössä tuskin Cameronin pyyntöihin suostutaan. Tämä siitäkin huolimatta, että se on vastoin lakia. Muutkin pyytäjät ovat kokeneet samaa ja esittäneet vievänsä asiaa mahdollisesti oikeuteen. He kuitenkin myöntävät, että taitaa olla turha taistella tutkainta vastaan; valtio voittaa kuitenkin...siitäkin huolimatta, että valtio itse rikkoisi lakia. Lisäksi Clintonin pitkäaikaisella lakimiehellä Bruce Lindseyllä on veto-oikeus eli mahdollisuus estää dokumenttien julkistaminen sillä verukkeella, että ”ne paljastavat liian henkilökohtaisia asioita presidenttiparista”.
Tämä on hyvä esimerkki salailun tehokkuudesta ja vastaavasti tiedonvapauslain tehottomuudesta. Törkeintä jutussa ei olekaan se, ettei dokumentteja anneta – onhan heillä veto-oikeus – vaan se ettei tätä oikeutta käytetä. Sensijaan vain julmasti rikotaan lakia eikä pistetä tikkua ristiin.
http://www.newsday.com/news/nationworld/nation/ny-ushill195136182mar19,0,4527868.story?coll=ny-nationalnews-print