Olen käynyt tavallisella yleislääkärillä (yksityisellä) masennuksen vuoksi. Sain aluksi lääkitykseksi 10mg Cipralex, jota söin kaksi vuotta. Lääkitystä pienennettiin 5 mg lopetusmielessä, mutta oireet ja masentuneisuus palasivat. Nyt lääkitystä nostettiin 15 mg:aan päivässä, mutta pahaa pelkään, ettei tämäkään taida riittää.
Tavallinen arki sujuu kohtalaisesti, mutta yksikin pillerin unohdus masennuttaa jo seuraavaksi päiväksi. Tasapaino häviää, sama juttu jos tulee vastoinkäymisiä elämässä (riitoja, rahahuolia, tms). Seuraava päivä on raskas ja kiukuttaa, suututtaa ja surettaa.
Lääkäri ei ole kertaakaan maininnut terapiaa hoitomuotona, mitään masennustestiä ei ole tehty (alkuperäinen lääkäri, jolla kävin, mainitsi kyseessä olevan ehkä keskivaikea masennus). Puhuu vain, että näin pimeänä vuodenaikana ei kannata lopettaa lääkitystä.
Vaikuttaako oma paino tuohon Cipralexin milligrammamäärään?
En halua mennä kuntani tk:hon, koska en halua potilastietoihini masennusmerkintää. Käyn yksityisellä terveysasemalla isommassa kaupungissa. Mietiskelen vain, että millä tavalla terapia voi vaikuttaa masennukseen? Jotenkin tuntuu, ettei puhumalla depressiosta selviä...
Kannattaisiko mennä tässä masennuslääkitysasiassa mieluummin yksityiselle psykiatrian erikoislääkärille kuin tavalliselle yleislääkärille (on ihan mukava, mutta kovin pätevältä ei vaikuta). Neuvoa neuvottomalle... kiitos...
Tavallinen arki sujuu kohtalaisesti, mutta yksikin pillerin unohdus masennuttaa jo seuraavaksi päiväksi. Tasapaino häviää, sama juttu jos tulee vastoinkäymisiä elämässä (riitoja, rahahuolia, tms). Seuraava päivä on raskas ja kiukuttaa, suututtaa ja surettaa.
Lääkäri ei ole kertaakaan maininnut terapiaa hoitomuotona, mitään masennustestiä ei ole tehty (alkuperäinen lääkäri, jolla kävin, mainitsi kyseessä olevan ehkä keskivaikea masennus). Puhuu vain, että näin pimeänä vuodenaikana ei kannata lopettaa lääkitystä.
Vaikuttaako oma paino tuohon Cipralexin milligrammamäärään?
En halua mennä kuntani tk:hon, koska en halua potilastietoihini masennusmerkintää. Käyn yksityisellä terveysasemalla isommassa kaupungissa. Mietiskelen vain, että millä tavalla terapia voi vaikuttaa masennukseen? Jotenkin tuntuu, ettei puhumalla depressiosta selviä...
Kannattaisiko mennä tässä masennuslääkitysasiassa mieluummin yksityiselle psykiatrian erikoislääkärille kuin tavalliselle yleislääkärille (on ihan mukava, mutta kovin pätevältä ei vaikuta). Neuvoa neuvottomalle... kiitos...
Vastaukset 6
Vanhimmat
voi olla huonompi valinta kuin mikä tahansa muu lääkäri, jos kaipaa nimenomaan lääkehoitoa. Yleensä psykoterapiaa tarjoavat / suosivat psykiatrit eivät luota lääkehoitoihin..
mitä olen koskaan kuullut. Että "lääkevastainen psykiatri". Ei sellaisia ole olemassa. Ja jos on en kyllä ikimaailmassa menisi sellaisen vastaanotolle.
Tuo toinenkin väittämä:"Yleensä psykoterapiaa tarjoavat / suosivat psykiatrit eivät luota lääkehoitoihin.." on myös täysin virheellinen. Jokainen tapaushan selvitetään aina erikseen, eikä asiansa osaavalla lääkärillä voi (ei saa) olla mitään ennakkokäsitystä siitä, mikä hoito olisi kussakin tapauksessa paikallaan.
Kun aikanaan hain itselleni psykoterapeuttia, niin terapeutti halusi jo etukäteen tarkkaan tietää lääkityksestäni. Vaikeissa masennustapauksissa hoitoon kuuluu lähes poikkeuksetta sopiva lääkitys. Terapia rakentuu sitten sen päälle.
Olet kuitenkin aika pitkään kärsinyt masennuksesta, joten suosittelisin terapeutilla käymistä. Sinun täytyisi selvittää syy huonoon oloosi, ja sitä sinä et voi yksin tehdä. Jo se että saa puhuttua ulkopuoliselle asioistaan, helpottaa.
Itse aloitin terapeutillä käynnin samalla kuin alotin lääkityksen. Lääkitys ei kuitenkaan paranna, se vain hoitaa oireita ja antaa sinulle voimia yrittää parantaa itse sairaus.
Yleislääkäristä kannattaa aloittaa, mutta aina pyytää lähete psykiatrian erikoislääkärille. Hänellä on ammattitaito arvioida hoidon tarve, on se sitten pelkkä lääkehoito tai sen ja terapian yhdistelmä. Varmaa on kuitenkin se, että pelkällä terapialla on nallekarkin arvo ilman lääkitystä.
Itse olen aika finaalissa pelkällä levolla ja lääkehoidolla, enkä katso tarvitsevani terapiaa.
Siitä minulla ei tosin ole mitään kokemusta, mutta olen ymmärtänyt, että on aika rankka, joskin parhaimmillaan hyödyllinen prosessi.
moi. tossa puhuttiin terapiaan pääsystä ja muuta.. itse menin työterv. lääkärille ja pyysin lähetettä psykiatrian poliklinikalle, eli entinen mielenterveystoimisto. lähettävä lääkäri on ihan sama oikeastaan kuka se on.. terapiaa voi hakea (siis rahoitusta kelalta) kun ollut puoli vuotta psyk.poliklinikan asiakkaana. se kokemus oli tosi hyvä ainakin mulle! sitten siellä kyllä neuvotaan kaikki mitä tarvitsee! etsin terapeutin, tehtiin hakemukset kelaan jne.
niin, itse asiassa jokaiselle ei sovi samat lääkkeet, tai sanotaan, että ei toimi. usein on kokeiltava eri lääkkeitä, jos apua ei tunnu tulevan, vielä tänäkin päivänä. ihminen ja lääkkeet kun ovat kovin erilaisia, mikä toimii jollakin, ei toimi taas toisella jne.. itselläni oli aluksi cipramil, sitten joku fluxetiini, cipralex ja nyt efexor ja vasta tästä olen oikeasti huomannut, että se vaikuttaa! kaikki toi vaan vie aikaa hirveesti, lääkevaste kun ei tule hetkessä, ja harvoin mikään lääke toimii kuin joku kaiken muuttava ja mullistava juttu.. siinä on niin mionta juttua, mikä vaikuttaa..
voimia joka tapauksessa! siis toivoo on olemassa!