Olen 18 vuotias ja elämäni on aivan sekaisin, näin nuoren pitäisi aloittaa itsenäinen elämä ja elää täysin rinnoin. se vaan ei minulta onnistu, voisin kai aloittaa ihan alusta.
Synnyin kai alunperin onnelliseen perheeseen, mutta se muuttui pian.
Isäni työskentelee yksityisyrittäjänä turvealalla, ja työ vie hänen päivästään keskimäärin 16 tuntia päivässä, viimeisen 25 vuoden ajalta.
Äiti kasvatti 3 lasta ypöyksin, isä lähinnä toimi vaan perheenelättäjänä. Äitini sairastaa pahanlaatuista migreeniä joka vie hänet kerran kuussa 3päiväksi sänkyyn, hän ei kykene tekemään muutakuin itkemään. Ja isäni on viimeisen 10 vuoden ajan sairastellut jatkuvasti, 3 munuaistulehdusta, selkäkipuja, verenpainetta, unihäiriötä joka on tehnyt hänestä välillä lähes aaveen, joka vain juuri ja juuri näkyy muille.
Äidille on todella raskasta kun aviomiehestään ei saa mitään tukea, joka ei jaksa puhua asioista tai tehdä kotona mitään. Joten vanhempieni välit ovat välillä erittäin kireät, joka tottakai vaikuttaa lapsiin. Vanhin siskoni muutti kotoa 15 vuoden vanhana. Minä muutin 2 vuotta sitten, nuorimmainen veli asuu vielä ainakin tämän vuoden kotona. Äitini on työskennellyt viimeiset 10 vuotta kotona, joka on vienyt elämänhalua kokoajan.
Äidilläni on muutenki erittäin negatiivinen asenne kaikkeen. Lasten ystävät ovat automaattisesti epäluotettavia heille ei saa kertoa perheenasioista mitään, kaikki yrittävät vain puukottaa selkään. Se on lapselle rankkaa, kun kehenkään ei voi EIKÄ SAA luottaa.
Äidilläni ei ole ystäviä kun hän ei kykene luottamaan ja on ollut kotona niin kauan. Joten kenelle hän purkaa huoliaan, lapsille, tässätapauksessa erityisesti minulle.
Puhuu isästäni pahaa, ja syyttää isääni huonosta elämästä. Ja haukkuu minua kun minusta ei ole mihinkään. Kyllä äitini minua rakastaa mutta hän ei välillä osaa sitä ollenkaan ilmaista. Äitini ei tiedä minusta tai elämästäni mitään, joka on minulle raskasta, haluaisin omalle äidilleni kertoa asioita joista iloitsen, mutta en voi koska hän sanoo aina jtn negatiivista siihen jonka jälkeen minäkään en voi enää iloita siitä. Ja suruista en voi kertoa koska hänellä on taito pahentaa oloani entisestää. Esimerkki: Kerroin käyväni puhumassa koulupsykologin kanssa. vastaus oli: AIJJAA , no koskas me joudutaan sinne(vihainen äänensävy) keskustelu jäi siihen.!
Joten kotona on erittäin tulehtuneet välit.
Ala-asteella minua kiusattiin 1-6 luokkaan. Minulla oli yksi ainut ystävä, jonka kanssa elämä oli yhtä seikkailua. Hänellä oli isoveli joka oli hieman erikoinen ja aggressiivinen. Hän hakkasi siskoaan pahasti, kerran tiputti hänet portaita alas. Ja ehdoitteli meille pienille lapsille anaaliseksiä jne.. Toisella luokalla ystäväni perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Tottakai vierailimme toistemme luona melkein joka vkloppu. Ystäväni veli opetti meille tupakan polton kolmannella luokalla ja kotoa karkaamisen. Monet yöt vietimme ulkosalla kilometrien päässä kotoa, ilman mitään itsesuojeluvaistoa. Rupesimme liikkumaan huonossa seurassa, jossain vaiheessa kuvioihin tuli päälle 20 vuotiaat miehet, entiset linnakundit, joiden luokse mentiin ryyppäämään, samoihin aikoihin alkoi varastelu, kaupasta, vanhemmilta. Joka minun kohdallani loppui nopeasti koska jäin eräässä kaupassa ONNEKSI kiinni.
Olimme kokeilunhaluisia, muutamia kertoja jopa tapahtui tyttöjen välistä seksuaalista tyydytystä.
Tarkalleen en muista kuinka vanha olin kun vanhempi serkkuni, miespuolinen alkoi käyttämään minua seksuaalisesti hyväksi. Olin vielä nuori tiesin että se ei ollut oikein, mutta enhän osannut asialle mitään tehdä. Enkä ole tähänkään päivään mennessä uskaltanut kertoa perheelleni tai oikeastaan kenellekkään. Alistuin täysin, sitten jonain päivänä se lakkasi. Jonka jälkeen oloni oli tyhjä, en ymmärrä miksi. Mutta aivan kuin olisin jäänyt kaipaamaan sitä mikä minua eniten satutti.
Welcome to this bitter
state of my mind
I'm a dying dream
This is my imitation of life
Replica of sanity
Kuudennella luokalla sairastuin vakavasti munuaiseni meinasivat pettää. Yhteensä 5viikkoa sairaalan osastolla asumista ja satoja kokeita. Minusta ei ollu mitään jäljellä.
Lopuksi sairaukseni saatiin kuriin ja sain vahvan kortisoonilääkityksen. Jonka seurauksena kasvoni,jalkani turposivat. En syönyt viikkoihin, jonka jälkeen en tehnyt muutakuin syömistä ja nukkumista.
Yläasteelle siirtyminen oli rankkaa, olin ja halusin olla näkymätön, minulla ei ollut ystäviä. Kaikki jotka olivat olleet ala-asteella samalla luokalla, kaikilla heillä oli parhaat ystävät joten eivät tarvinneet muita. Olin aivan yksin. Sitten alkoi tämä, että ainakun jollakin meni poikki parhaan kaverinsa kanssa, minun seurani kelpasi ja sitten taas olin näkymätön..
Koulunkäynti sentään luisti, kokeista ei tullut kun 9.
cloudy is the sky
Getting darker all the time
scary is the deepest secret
the path is lit with lies
blinding you for life
kahdeksannella luokalla sain muutamia kavereita, mutta yhden ystävän, häneen rakastuin, maailman hauskin ja ihanin tyttö. Olimme lähes erottamattomat, kunnes hän alkoi seurustelmaan jolloin minä jäin taka-alalle. Parin muun tytön kanssa ystävystyin kyllä hyvin noina aikoina.
Yhdeksännellä luokalla kaikki levisi käsiin. Parhaan ystäväni poikaystävä petti häntä, minun on/off ystäväni kanssa. Minä pakotin näitä pettäjiä kertomaan ystävälleni. Ystäväni murtui täysin, viikkoja hän vain itki, saattoi purskahtaa itkuun kesken tunnin ja juosta pois. Minä tietenkin kärsin siitä kun ystäväni kärsi. Kerran niin eläväinen, iloinen, nauravainen tyttö muuttui räjähdysalttiiksi, vainoharhaiseksi, itsetuhoiseksi, viiltelijäksi.
Monta kertaa sain puhelin soiton " tämä on viimeinen kerta kun soitan sinulle"
Pystyin onneksi aina puhumaan hänet pois itsemurha-aikeista, vaikka hän niitä aina välillä yrittikin. Näihin samoihin aikoihin kaksi muuta hyvää kaveriani masentuivat myös, joko poikaystävien tai kotona olevien ongelmien vuoksi. Minä olin ainut joka piti heidät hengissä. Yritin kaikkeni auttaa ja siinä unohdin itseni. Itsellänikin oli kotona suuria ongelmia, ystävieni ongelmat ja sitten eräs asia mistä murruin täysin. Eräs ystäväni oli pettänyt luottamukseni ja haukkunut minut täysin.
Ja hän oli samainen pettäjä. Joten kaksi ihmistä aloitti mykkäkoulun yhtä vastaan. Halveksimme sitä tyttöä, meitä kuvotti katsoa häntä. Ja minä ilmaisin hänelle asian että en enää aijo sietää sitä että minut heitetään roskiin ja otetaan tarvittaessa takaisin. Ongelmat kasvoivat sisälläni, kun en voinut purkaa asioita ystävilleni jotka olivat jo muutenkin itsemurhan partaalla.
Jossain vaiheessa luokanvalvoja puuttui asiaan. ja rupesimme asioista puhumaan,kaikki asianomaiset samassa huoneessa. Se oli itkua, huutoa,nyrkkejä ja täydellistä romahtamista. Meidän pieni maailmamme oli hajalla.
Pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittumaan kaikkien ystävieni kohdalla.
Mutta minun oloni pysyi samana. Olin silponut itseäni veitsellä jo jonkin aikaa, ja onnistunut pitämään kaiken salassa.
Jossain tämän kaikenaikana olin kadottanut luottamisen lahjan.
Aloin vainoharhaiseksi, en uskonut mitään mitä minulle sanottiin, sain paniikkikohtauksia, esitin että kaikki oli hyvin mutta tosiasiassa ei ollut. Mieleni oli rikki, ja se vääristyi kokoajan. Erotan oikean ja väärän mutta, silti haluan väärää.
Olen löytänyt itsestäni masokistin piirteitä, satutan itseäni. Kerran aiheutin itselleni hiusmurtuman ranteeseen, hakkaamalla sitä puupöytää vasten. Miehet joiden kanssa olen ollut, ovat olleen väkivaltaisia, lyöneet minua, tönineet jne.. se sattuu, mutta fantasioin siitä. Fantasioihini ovat tulleet myös vanhemmat miehet, jopa 30vuotta minua vanhemmat.
Sairas mieleni toivoo että asiat olisivat vielä pahemmin, minulla ei olisi yhtään ketään.
Olen sairastanut bulimiaa ja anoreksiaa, vähän väliä. Kouluni on jäänyt kesken. Minua on viety psykiatrisille osastoille, mutta olen vain kävellyt pois ja esittänyt kaiken olevan hyvin. En salli sitä että ihmiset auttavat minua, pärjään yksinkin. En kestä positiivista kosketusta keltään,jos joku yrittää halata minua torjun sen.
Viime aikoina olen käyttänyt alkoholia paljon. Harrastanut kännipäissäni ryhmäseksiä. Minua on käytetty paljon hyväksi, väkisin makaamista on sattunut viimeisen 3kk aikana ainakin 4 kertaa. En jaksa enää välittää. Itken tapahtuneen jälkeen, mutta en puhu siitä, en välitä.
Only in the shadows of the night she is safe from the nightmares the pain felt in daylight
Soon she'll realise that here everything is nothing and her heart will be broken once again
Nyt olen kadottanut myös ystäväni. heillä kaikilla on miesystävät, opiskelu ja harrastukset. Minä asun eripaikkakunnalla kuin he joten en näe heitä oikeastaan koskaan. Ja parhaat ystäväni ovat suuttuneet minulle asioista jotka ovat ihan inhimillisiä virheitä kuten. että olimme sopineet että menen ystäväni luokse kylään, mutta unohdin ilmoittaa että en pääse. Tuosta johtuen en ole yhden parhaimman ystäväni kanssa puhunut 2 kuukauteen.
My spirit is bent and there's blood on my hands.The more I'm down, the less I understand, Once so found, now so lost. I ask no questions, it's just one more bridge to cross
Kotoväen kanssa tilanne on kiristynyt ennestään tekemisieni vuoksi.
Tulen kotiin naama verellä, olen muka kaatunut. Olen ottanut tatuointeja ja lävistyksiä joita vanhempani vihaavat, he eivät ymmärrä niitä. Olen venyttänyt korvanlehteni, mikä oli suuri kauhistus äidilleni.
He eivät voi ymmärtää minua koska he eivät tunne minua..
Minua epäillään narkomaaniksi/saatananpalvojaksi ja ties miksi.
en ole kumpaakaan. Minua ei vain ymmärretä.
Pukeudun siististi ja osaan tarvittaessa olla ulkoapäin erittäin kohtelias, sivistynyt, suorastaan ihastuttava ihminen, mutta kukaan ei tiedä mitä sisällä on. Ja kyllähän minä olenkin fiksu ja mukavaa seuraa, mutta pinnan alla kuohuu.
Oloani pahentaa myös äidiltäni peritty migreeni, joka on erittäin paha. "Kohtaukset" saattavat kestää 2 viikkoakin putkeen, näkö voi lähteä pois jne.. Lääkkeet eivät ole auttaneet. Saa nähdä mitä Magneetti kuvauksesta löytyy.
Elämäni on hajalla, ja apua ei tahdo löytyä.
Sekava tarina..
Crawling now I'm
Beaten down I'm
Tortured now and I'm
Feeling nothing like
Hunting now I'm
Stalking now I'm
Reaching out and I'm
Killing nothing
Synnyin kai alunperin onnelliseen perheeseen, mutta se muuttui pian.
Isäni työskentelee yksityisyrittäjänä turvealalla, ja työ vie hänen päivästään keskimäärin 16 tuntia päivässä, viimeisen 25 vuoden ajalta.
Äiti kasvatti 3 lasta ypöyksin, isä lähinnä toimi vaan perheenelättäjänä. Äitini sairastaa pahanlaatuista migreeniä joka vie hänet kerran kuussa 3päiväksi sänkyyn, hän ei kykene tekemään muutakuin itkemään. Ja isäni on viimeisen 10 vuoden ajan sairastellut jatkuvasti, 3 munuaistulehdusta, selkäkipuja, verenpainetta, unihäiriötä joka on tehnyt hänestä välillä lähes aaveen, joka vain juuri ja juuri näkyy muille.
Äidille on todella raskasta kun aviomiehestään ei saa mitään tukea, joka ei jaksa puhua asioista tai tehdä kotona mitään. Joten vanhempieni välit ovat välillä erittäin kireät, joka tottakai vaikuttaa lapsiin. Vanhin siskoni muutti kotoa 15 vuoden vanhana. Minä muutin 2 vuotta sitten, nuorimmainen veli asuu vielä ainakin tämän vuoden kotona. Äitini on työskennellyt viimeiset 10 vuotta kotona, joka on vienyt elämänhalua kokoajan.
Äidilläni on muutenki erittäin negatiivinen asenne kaikkeen. Lasten ystävät ovat automaattisesti epäluotettavia heille ei saa kertoa perheenasioista mitään, kaikki yrittävät vain puukottaa selkään. Se on lapselle rankkaa, kun kehenkään ei voi EIKÄ SAA luottaa.
Äidilläni ei ole ystäviä kun hän ei kykene luottamaan ja on ollut kotona niin kauan. Joten kenelle hän purkaa huoliaan, lapsille, tässätapauksessa erityisesti minulle.
Puhuu isästäni pahaa, ja syyttää isääni huonosta elämästä. Ja haukkuu minua kun minusta ei ole mihinkään. Kyllä äitini minua rakastaa mutta hän ei välillä osaa sitä ollenkaan ilmaista. Äitini ei tiedä minusta tai elämästäni mitään, joka on minulle raskasta, haluaisin omalle äidilleni kertoa asioita joista iloitsen, mutta en voi koska hän sanoo aina jtn negatiivista siihen jonka jälkeen minäkään en voi enää iloita siitä. Ja suruista en voi kertoa koska hänellä on taito pahentaa oloani entisestää. Esimerkki: Kerroin käyväni puhumassa koulupsykologin kanssa. vastaus oli: AIJJAA , no koskas me joudutaan sinne(vihainen äänensävy) keskustelu jäi siihen.!
Joten kotona on erittäin tulehtuneet välit.
Ala-asteella minua kiusattiin 1-6 luokkaan. Minulla oli yksi ainut ystävä, jonka kanssa elämä oli yhtä seikkailua. Hänellä oli isoveli joka oli hieman erikoinen ja aggressiivinen. Hän hakkasi siskoaan pahasti, kerran tiputti hänet portaita alas. Ja ehdoitteli meille pienille lapsille anaaliseksiä jne.. Toisella luokalla ystäväni perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Tottakai vierailimme toistemme luona melkein joka vkloppu. Ystäväni veli opetti meille tupakan polton kolmannella luokalla ja kotoa karkaamisen. Monet yöt vietimme ulkosalla kilometrien päässä kotoa, ilman mitään itsesuojeluvaistoa. Rupesimme liikkumaan huonossa seurassa, jossain vaiheessa kuvioihin tuli päälle 20 vuotiaat miehet, entiset linnakundit, joiden luokse mentiin ryyppäämään, samoihin aikoihin alkoi varastelu, kaupasta, vanhemmilta. Joka minun kohdallani loppui nopeasti koska jäin eräässä kaupassa ONNEKSI kiinni.
Olimme kokeilunhaluisia, muutamia kertoja jopa tapahtui tyttöjen välistä seksuaalista tyydytystä.
Tarkalleen en muista kuinka vanha olin kun vanhempi serkkuni, miespuolinen alkoi käyttämään minua seksuaalisesti hyväksi. Olin vielä nuori tiesin että se ei ollut oikein, mutta enhän osannut asialle mitään tehdä. Enkä ole tähänkään päivään mennessä uskaltanut kertoa perheelleni tai oikeastaan kenellekkään. Alistuin täysin, sitten jonain päivänä se lakkasi. Jonka jälkeen oloni oli tyhjä, en ymmärrä miksi. Mutta aivan kuin olisin jäänyt kaipaamaan sitä mikä minua eniten satutti.
Welcome to this bitter
state of my mind
I'm a dying dream
This is my imitation of life
Replica of sanity
Kuudennella luokalla sairastuin vakavasti munuaiseni meinasivat pettää. Yhteensä 5viikkoa sairaalan osastolla asumista ja satoja kokeita. Minusta ei ollu mitään jäljellä.
Lopuksi sairaukseni saatiin kuriin ja sain vahvan kortisoonilääkityksen. Jonka seurauksena kasvoni,jalkani turposivat. En syönyt viikkoihin, jonka jälkeen en tehnyt muutakuin syömistä ja nukkumista.
Yläasteelle siirtyminen oli rankkaa, olin ja halusin olla näkymätön, minulla ei ollut ystäviä. Kaikki jotka olivat olleet ala-asteella samalla luokalla, kaikilla heillä oli parhaat ystävät joten eivät tarvinneet muita. Olin aivan yksin. Sitten alkoi tämä, että ainakun jollakin meni poikki parhaan kaverinsa kanssa, minun seurani kelpasi ja sitten taas olin näkymätön..
Koulunkäynti sentään luisti, kokeista ei tullut kun 9.
cloudy is the sky
Getting darker all the time
scary is the deepest secret
the path is lit with lies
blinding you for life
kahdeksannella luokalla sain muutamia kavereita, mutta yhden ystävän, häneen rakastuin, maailman hauskin ja ihanin tyttö. Olimme lähes erottamattomat, kunnes hän alkoi seurustelmaan jolloin minä jäin taka-alalle. Parin muun tytön kanssa ystävystyin kyllä hyvin noina aikoina.
Yhdeksännellä luokalla kaikki levisi käsiin. Parhaan ystäväni poikaystävä petti häntä, minun on/off ystäväni kanssa. Minä pakotin näitä pettäjiä kertomaan ystävälleni. Ystäväni murtui täysin, viikkoja hän vain itki, saattoi purskahtaa itkuun kesken tunnin ja juosta pois. Minä tietenkin kärsin siitä kun ystäväni kärsi. Kerran niin eläväinen, iloinen, nauravainen tyttö muuttui räjähdysalttiiksi, vainoharhaiseksi, itsetuhoiseksi, viiltelijäksi.
Monta kertaa sain puhelin soiton " tämä on viimeinen kerta kun soitan sinulle"
Pystyin onneksi aina puhumaan hänet pois itsemurha-aikeista, vaikka hän niitä aina välillä yrittikin. Näihin samoihin aikoihin kaksi muuta hyvää kaveriani masentuivat myös, joko poikaystävien tai kotona olevien ongelmien vuoksi. Minä olin ainut joka piti heidät hengissä. Yritin kaikkeni auttaa ja siinä unohdin itseni. Itsellänikin oli kotona suuria ongelmia, ystävieni ongelmat ja sitten eräs asia mistä murruin täysin. Eräs ystäväni oli pettänyt luottamukseni ja haukkunut minut täysin.
Ja hän oli samainen pettäjä. Joten kaksi ihmistä aloitti mykkäkoulun yhtä vastaan. Halveksimme sitä tyttöä, meitä kuvotti katsoa häntä. Ja minä ilmaisin hänelle asian että en enää aijo sietää sitä että minut heitetään roskiin ja otetaan tarvittaessa takaisin. Ongelmat kasvoivat sisälläni, kun en voinut purkaa asioita ystävilleni jotka olivat jo muutenkin itsemurhan partaalla.
Jossain vaiheessa luokanvalvoja puuttui asiaan. ja rupesimme asioista puhumaan,kaikki asianomaiset samassa huoneessa. Se oli itkua, huutoa,nyrkkejä ja täydellistä romahtamista. Meidän pieni maailmamme oli hajalla.
Pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittumaan kaikkien ystävieni kohdalla.
Mutta minun oloni pysyi samana. Olin silponut itseäni veitsellä jo jonkin aikaa, ja onnistunut pitämään kaiken salassa.
Jossain tämän kaikenaikana olin kadottanut luottamisen lahjan.
Aloin vainoharhaiseksi, en uskonut mitään mitä minulle sanottiin, sain paniikkikohtauksia, esitin että kaikki oli hyvin mutta tosiasiassa ei ollut. Mieleni oli rikki, ja se vääristyi kokoajan. Erotan oikean ja väärän mutta, silti haluan väärää.
Olen löytänyt itsestäni masokistin piirteitä, satutan itseäni. Kerran aiheutin itselleni hiusmurtuman ranteeseen, hakkaamalla sitä puupöytää vasten. Miehet joiden kanssa olen ollut, ovat olleen väkivaltaisia, lyöneet minua, tönineet jne.. se sattuu, mutta fantasioin siitä. Fantasioihini ovat tulleet myös vanhemmat miehet, jopa 30vuotta minua vanhemmat.
Sairas mieleni toivoo että asiat olisivat vielä pahemmin, minulla ei olisi yhtään ketään.
Olen sairastanut bulimiaa ja anoreksiaa, vähän väliä. Kouluni on jäänyt kesken. Minua on viety psykiatrisille osastoille, mutta olen vain kävellyt pois ja esittänyt kaiken olevan hyvin. En salli sitä että ihmiset auttavat minua, pärjään yksinkin. En kestä positiivista kosketusta keltään,jos joku yrittää halata minua torjun sen.
Viime aikoina olen käyttänyt alkoholia paljon. Harrastanut kännipäissäni ryhmäseksiä. Minua on käytetty paljon hyväksi, väkisin makaamista on sattunut viimeisen 3kk aikana ainakin 4 kertaa. En jaksa enää välittää. Itken tapahtuneen jälkeen, mutta en puhu siitä, en välitä.
Only in the shadows of the night she is safe from the nightmares the pain felt in daylight
Soon she'll realise that here everything is nothing and her heart will be broken once again
Nyt olen kadottanut myös ystäväni. heillä kaikilla on miesystävät, opiskelu ja harrastukset. Minä asun eripaikkakunnalla kuin he joten en näe heitä oikeastaan koskaan. Ja parhaat ystäväni ovat suuttuneet minulle asioista jotka ovat ihan inhimillisiä virheitä kuten. että olimme sopineet että menen ystäväni luokse kylään, mutta unohdin ilmoittaa että en pääse. Tuosta johtuen en ole yhden parhaimman ystäväni kanssa puhunut 2 kuukauteen.
My spirit is bent and there's blood on my hands.The more I'm down, the less I understand, Once so found, now so lost. I ask no questions, it's just one more bridge to cross
Kotoväen kanssa tilanne on kiristynyt ennestään tekemisieni vuoksi.
Tulen kotiin naama verellä, olen muka kaatunut. Olen ottanut tatuointeja ja lävistyksiä joita vanhempani vihaavat, he eivät ymmärrä niitä. Olen venyttänyt korvanlehteni, mikä oli suuri kauhistus äidilleni.
He eivät voi ymmärtää minua koska he eivät tunne minua..
Minua epäillään narkomaaniksi/saatananpalvojaksi ja ties miksi.
en ole kumpaakaan. Minua ei vain ymmärretä.
Pukeudun siististi ja osaan tarvittaessa olla ulkoapäin erittäin kohtelias, sivistynyt, suorastaan ihastuttava ihminen, mutta kukaan ei tiedä mitä sisällä on. Ja kyllähän minä olenkin fiksu ja mukavaa seuraa, mutta pinnan alla kuohuu.
Oloani pahentaa myös äidiltäni peritty migreeni, joka on erittäin paha. "Kohtaukset" saattavat kestää 2 viikkoakin putkeen, näkö voi lähteä pois jne.. Lääkkeet eivät ole auttaneet. Saa nähdä mitä Magneetti kuvauksesta löytyy.
Elämäni on hajalla, ja apua ei tahdo löytyä.
Sekava tarina..
Crawling now I'm
Beaten down I'm
Tortured now and I'm
Feeling nothing like
Hunting now I'm
Stalking now I'm
Reaching out and I'm
Killing nothing
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.