Kertokaa kokemuksianne gradunne ohjaukesta? Saitteko tarpeeksi sellaista/liian vähän/ihan sopivasti?
Painiskelen ohjaamattoman gradun kanssa ja tuntuu tosi turhalta, kun ei saa oikein mitään kommenttia tähän mennessä tekemään tekstiin (noin 30 sivua). Olisi kiva tietää jo tässä vaiheessa, onko menossa ihan metsään vai pysyykö homma kasassa.
Graduohjaajani mielestä ilmeisesti riittää, että kommentoi kerran (pari kuukautta sitten) ja sen jälkeen voi kuitata uudet tekstit toteamalla, että on jo sanottavansa tähän asiaan sanonut. Onko teillä vastaavia kokemuksia? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Tuntuu, ettei kehtaa alkaa ruinaamaan kunnon ohjausta, kun asenne on jo valmiiksi sellainen, ettei ohjaajaa oikeasti mun graduohjaukset kiinnosta. En tiedä kannattaako yrittää sitten vaihtaa ohjaajaa. Meidän laitos on aika pieni ja just tämä tietty henkilö on lähes ainut mun aiheen asiantuntija.
Oletteko muut vastaavassa tilanteessa olleet vaatineet kunnon ohjausta vai tehneet gradunne niinkuin olette parhaaksi katsoneet tuli mikä tuli -asenteella?
Painiskelen ohjaamattoman gradun kanssa ja tuntuu tosi turhalta, kun ei saa oikein mitään kommenttia tähän mennessä tekemään tekstiin (noin 30 sivua). Olisi kiva tietää jo tässä vaiheessa, onko menossa ihan metsään vai pysyykö homma kasassa.
Graduohjaajani mielestä ilmeisesti riittää, että kommentoi kerran (pari kuukautta sitten) ja sen jälkeen voi kuitata uudet tekstit toteamalla, että on jo sanottavansa tähän asiaan sanonut. Onko teillä vastaavia kokemuksia? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Tuntuu, ettei kehtaa alkaa ruinaamaan kunnon ohjausta, kun asenne on jo valmiiksi sellainen, ettei ohjaajaa oikeasti mun graduohjaukset kiinnosta. En tiedä kannattaako yrittää sitten vaihtaa ohjaajaa. Meidän laitos on aika pieni ja just tämä tietty henkilö on lähes ainut mun aiheen asiantuntija.
Oletteko muut vastaavassa tilanteessa olleet vaatineet kunnon ohjausta vai tehneet gradunne niinkuin olette parhaaksi katsoneet tuli mikä tuli -asenteella?
Vastaukset 12
Vanhimmat
vain ne kaksi pakollista seminaariesitelmää pidin. Työskentelen mieluiten yksin, ja koska kiirekin oli, homma oli pakko hoitaa omin voimin. Tuloksia maisteriutta sainkin sitten odottaa puoli vuotta, vaikka gradun tekoon meni neljä kuukautta.
Pakkoko oli odottaa puoli vuotta???
Opinnäytetyön tarkistamiseen kuluvan ajan voi kysyä opinto-ohjaajalta ennen kuin jättää työn. Tietysti se toivottu aikataulu pitää ilmoittaa myös sille tarkistajalle.
Minä en ole paljoakaan ohjausta tarvinnut. Pakollisessa seminaarissa tuli hieman käytyä työn yleistä luonnetta läpi. Vastaanotolla kävin kerran kysymässä parista analyysivalinnasta, että mitä mieltä ohjaajani niistä on. Ja seuraavaksi aion luetuttaa hänellä varsin valmiin työn, jahka nyt analyysit saan tehtyä.
Eli ohjausta olen saanut sen verran, mitä olen tarvinnutkin.
Heipä hei,
Harmi, että kohdallesi on sattunut ohjaaja, jolta et tunne saavasi tarpeeksi ohjausta työllesi.
Itselläni oli sama tilanne, kun tein graduani. Ohjaustilanteet olivat tilanteita, joissa en ymmärtänyt ohjaajani puheita -kuin hän olisi ollut aivan eri sfääreissä.
Sain koko ohjausaikana ohjaajaltani oikeastaan kaksi kertaa palautetta, joista jäi jotain käsin kosketeltavaa eli tutkimussuunnitelmassani ja ennen lopputarkastusta.
Myönnettäköön, että aihe oli hankala tai siis analyysimenetelmä olisi voinut olla paremmin hanskassa. Toiseksi työn ja gradun yhteensovittaminen alkoivat syödä energiaani, vaikka aihe olikin (ja on edelleen) mitä mielenkiintoisin.
Mitä siis tein? Laitos, jolta valmistuin, on myös pieni, mutta silti löysin sieltä suorastaan ihanan ihmisen, johon jo pelkkä yhteydenotto oli askel parempaan. Kävin hänen luonaan ainoastaan kerran, mutta se tuki ja kannustus sekä ne neuvot, jotka häneltä sain, antoivat puhtia puurtamiseen sekä selkeyttivät solmussa olevia ajatuksia.
Samalla päätin, että ja määhän teen sen työn, ja niin myös teinkin! Omaa työtäni arvoiden kuin ulkopuolisen silmin, missä olen nyt ja mitä on se, mitä en saa ohjaajaltani. En jääny siis odotteleen, vaan otin ohjat tiukemmin omiin käsiin. Samalla selvitin, miten kappaleet suhteutuvat toisiinsa, olenko selittänyt asiat auki, onko teoriaa riittävästi ja olenko ymmärtänyt analyysimenetelmäni sekä miten se näkyy työssäni.
Näillä eväillä sain sen valmiiksi. Lähetin sen ohjaajalle, että voiko tämän laittaa tarkastukseen, jolloin sielläkin puolella kiinnostus alkoi.
Tein korjaukset ja lisäsinkin jotain miettien muutamaa ehdotettua asiaa uudelleen ja laitoin työn menemään.
Ohjausta voi antaa jonkun muunkin laitoksen ohjaaja, jos sellaisen löydät. Tieteellisen kirjoittamisen säännöt tunteva pystyy kyllä kommentoimaan työtäsi, mut toki sit aiheeseen liittyvää kirjallisuutta hän ei pysty neuvomaan -se löytyy kirjastosta.
Tsemppiä työhön!
Maisterihautomo auttaa!
http://www.chydenius.fi/koulutus/tutkintoonjohtava/maisterihautomo.html
Tuo maisterihautomo olisi varmaan ollut hyvä juttu mullekin, mutta valitettavasti olen väärässä tdk:ssa...
Maisterihautomo on avoin kaikille, ei siis rajoitu erityisesti minkään tietyn yliopiston tiettyyn tiedekuntaan. Että sinne vain. Ehtona on ainoastaan, että opinnot ovat muutoin loppusuoralla (n. 140 ov tehty), vain gradu puuttuu. Ota ihmeessä selvää, ohjausta sieltä näyttää nimenomaan saavan!
Maisterihautomon sivustolla lukee näin:
"Hautomon toiminta on keskittynyt erityisesti humanistisille, kasvatustieteellisille ja yhteiskuntatieteellisille koulutusaloille. Mikäli opinnäytteesi kuuluu kauppatieteiden, matematiikan tai luonnontieteiden alaan, ota yhteyttä meihin. Usein apu tässäkin tapauksessa löytyy. Teknisten alojen diplomityötä koskevissa ongelmissa kannattaa lähestyä suoraan Tekniikan Akateemisten liittoa tai TKK Dipolia."
Itse olen tietojenkäsittelytieteilijä (tekninen ala) yliopistolla, mutta graduni vaatimukset poikkeavat selkeästi dippatyön vaatimuksista, joten nouista dippatyöhautomoistakaan ei ole apua...
Pelkää tietysti, että oma työsi menee hänen omansa edelle, sisältää uudempaa tietoa, syrjäyttää hänen kunkkuasemansa ja sitä paitsi, eihän se nyt sovi, että kukaan muu tulee aiheen asiantuntijaksi. Proffat kun ovat usein kunnian- ja maineenhimoisia. Luota itseesi, ja kiilaa ohi.
Tuo maisterihautomo kuulostaa tosi hyvältä. Pitänee tutustua paremmin.
Sen verran olen päässyt ohjaajani välinpitämättömyydstä aiheutuunesta ärsyyntymisestä ylitse, että hankin käsiini graduohjaukseen ja tieteelliseen kirjoittamiseen liittyvää matskua ja sekin jo jossain määrin voi auttaa tilannetta. Yllättävän monet solmutilanteet ovat ihan yleisiä solmukohtia niin gradussa kuin tutkimuksessa yleensäkin. Suosittelen siis lämpimästi myös tämän kaltaista itseohjausta, vaikka toki ihan suorat kommentit omaan tekstiin auttaisivat kovasti.
Kaikille ohjaamattomuudesta kärsiville toivotan vaan intoa ja tsemppiä; kyllä me osataan varmasti tehdä homma ominkin avuin. Ohjaus on toki ensiarvoista, mutta jos sitä ei haluta antaa, niin näytetään niille;) Itsellä ainakin toimii myös ohjauksen puute kimmokkeena näyttää ohjaajalle että osaa sitten tarvittaessa itsekin.
Sanasi ovat kuin suoraan omasta alitajunnasani. Alitajunnasta eikä ajatuksista siksi, että en millään haluaisi uskoa, että ohjaaja tahallaan haluaisi häiritä opiskelijan lopputyöntekoa. Näin kuitenkin saattaa joskus oikeasti olla. Syynä tiedemaailman kateus.
Sain graduni aiheen professorilta (=työn ohjaaja)viime keväänä. Ohjaaja itse sanoi, että nyt tehdään oikein laadukas gradu, koska aihe on vähän tutkittu ja siitä on vain vähän ajankohtaista tietoa. Tämä henkilö oli oma-aloitteisesti tarjoutunut ohjaajakseni kuultuaan toimistosihteeriltä graduni aiheesta. (!?)
Kesän aikana keräsin materiaalia ja pyörittelin ideoita mielessäni ja paperilla. Syksyllä sitten intoa puhkuen menin näyttämään tutkimussuunnitelmaani ohjaajalleni ajatellen, että hyvin suunniteltu homma saataisiin yhteistoimin hyvälle alulle. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani ohjaaja olikin hyväksymisen sijaan täysin tyrmistynyt, sen havaitsi jo kaikista hänen ilmeistään ja eleistään. Hän sanoi, että nyt unohdetaan kaikki arvosanat ja aloitetaan homma ihan alusta. Parin tunnin keskustelusession jälkeen olin täysin ymmälläni. En tajunnut enää lainkaan, minkälaista gradua minulta odotettiin. Kaiken huipuksi ohjaajani kielsi minua ottamasta itse suoraan yhteyttä työtä ohjaavaan alan professoriin "kun hän on niin kiireinen".
Koko syksyn ja talven ajan olen ollut täysin lukossa ja edistyminen gradun kanssa on ollut pelkkää päämäärätöntä töytäilyä aiheesta ja asiasta toiseen. En ole saanut edes järkevää runkoa kasaan, aihe kun on vaikea ja ideoita minulla on monia. Enkä ole (tyhmyyttäni/kiltteyttäni) saanut edes otetuksi yhteyttä proffaan. Ohjaajaa olen tietysti vältellyt.
Mutta...tuon rohkaisevan kommentin voimaannuttamana nostan kissan pöydälle, vaikka se olisi tiikerin kokoinen, otan rohkaasti yhteyttä proffaani ohi ohjaajan.
Oma ohjaajani on samanlainen. Hän suositteli minulle aihetta, ja aloin etsimään siitä tietoa. Kun sain aikaan viitekehyksen, sain odottaa kauan, ennen kuin suvaitsi vastata. Sen jälkeen tämä on ollut yhtä vääntöä; ei tarvitse noin syvällisesti, tuo on turhaa, ei tarvitse olla kaikki käsitteet valmiina, ota pois, miksi juuri tämä aihe jne. vaikka hän itse suositteli aihetta.
Kirjoitustyöhön tulee puhtia, kun ajattelen, että kun valmsituu, ei tarvitse odotella vastausta paskantärkeältä tyypiltä. Hemmetin opettajat... Onko olemassa mitään kontrollia ohjauksen sujuvuudesta?