Istuimme Eevan kanssa melko tyhjässä baarissa ja jostain syystä joimme Bloody Maryja. Eeva ei tykännyt Bloody Marystään ja käski minut ostamaan suolapähkinöitä. Minua nolotti, mutta tottelin. Baarimikko oli komea kolmekymppinen mies. Pyysin suolapähkinöitä anteeksipyytävästi. Hymyilin, kuten aina kun kuvittelen sulattavani muut ystävällisyydelläni ja iloisuudellani. Miksi minun olisi baarimikko pitänyt sulattaa, en tiedä. Aioin kuitenkin maksaa ihan rahalla ne pähkinät. Olihan hän toisaalta komea.
-Banaaneja meillä ei ole, baarimikko sanoi, nosti suolapähkinäkulhon pöydälle ja otti rahani. Hymyilin vieläkin leveämmin.
-Aijaa, no voi harmi, liversin ja naurahdin kimakasti.
Vein suolapähkinät Eevalle ja istuuduin. Samalla sydämeni takoi hiukan nopeammin ja tyrmistyneet ajatukset ryntäilivät päässäni kuin raivohullut kärpäset. Mitä ihmettä se banaani-kommentti tarkoitti, mietin. Pähkinä – banaani – sitten mieleeni juolahti – apina! Apinat syövät banaaneja ja baarimiehen mielestä olin apinan näköinen! Tai syövätkö apinat myös pähkinöitä? Mieleni teki kysyä Eevalta, mutta en kehdannut. Eeva olisi luonut minuun oudon katseen. Jos siis pähkinät kuuluivat apinoiden ruokavalioon, olin imarreltu että komea baarimies heitti vitsin minulle. Jos eivät, olin todella masentunut.
Pähkinät tuntuivat piristävän Eevaa, mutta hän näytti silti ikävystyneeltä. Tunsin syyllisyyttä. Oli väärin että Eevan kaltainen nainen joutui istumaan tällaisen tylsän apinannäköisen kanssa. Olisin halunnut tilata toisen Bloody Maryn, mutta Eeva halusi yhtäkkiä lähteä laivan kosmetiikkamyymälään ostamaan Chanelin hajuvettä. En viitsinyt väittää vastaan, koska tiesin että olisin joutunut jäämään baariin yksin. Se oli eräs pahimmista peloistani. Yksin-baarissa-istumis-fobia. Saa joko hätyytellä pois miehiä, jotka tulevat iskemään tai hävetä kun kukaan ei tule.
Seurasin kuuliaisesti Eevaa joka oli jättänyt lasinsa puolilleen ja maksamani suolapähkinät lähes koskemattomiksi. Otin kulhon ja kaadoin suoraan suuhuni niin paljon kuin pystyin. Otin vielä kourallisen mukaan. Minäkin jouduin jättämään Bloody Maryn osittain juomatta, mutta tiesin jo sillä hetkellä, että ottaisin vahingon takaisin. Viinaahan me olimme tulleet juomaan, ei mitään siideriä. Eikä tänne oltu tultu ostamaan Chanelin hajuvesiä. Yöllä vielä oksentaisin pää pytyssä, puhuisin norjaa ja konttaisin omaan tai jonkun sänkyyn, sanoi Eeva mitä tahansa. Sillä yhtäkkiä olin alkanut inhota Eevaa, sitä pirun ämmää. Ja mikä kummallisinta, en ollenkaan tiennyt miksi.
-Banaaneja meillä ei ole, baarimikko sanoi, nosti suolapähkinäkulhon pöydälle ja otti rahani. Hymyilin vieläkin leveämmin.
-Aijaa, no voi harmi, liversin ja naurahdin kimakasti.
Vein suolapähkinät Eevalle ja istuuduin. Samalla sydämeni takoi hiukan nopeammin ja tyrmistyneet ajatukset ryntäilivät päässäni kuin raivohullut kärpäset. Mitä ihmettä se banaani-kommentti tarkoitti, mietin. Pähkinä – banaani – sitten mieleeni juolahti – apina! Apinat syövät banaaneja ja baarimiehen mielestä olin apinan näköinen! Tai syövätkö apinat myös pähkinöitä? Mieleni teki kysyä Eevalta, mutta en kehdannut. Eeva olisi luonut minuun oudon katseen. Jos siis pähkinät kuuluivat apinoiden ruokavalioon, olin imarreltu että komea baarimies heitti vitsin minulle. Jos eivät, olin todella masentunut.
Pähkinät tuntuivat piristävän Eevaa, mutta hän näytti silti ikävystyneeltä. Tunsin syyllisyyttä. Oli väärin että Eevan kaltainen nainen joutui istumaan tällaisen tylsän apinannäköisen kanssa. Olisin halunnut tilata toisen Bloody Maryn, mutta Eeva halusi yhtäkkiä lähteä laivan kosmetiikkamyymälään ostamaan Chanelin hajuvettä. En viitsinyt väittää vastaan, koska tiesin että olisin joutunut jäämään baariin yksin. Se oli eräs pahimmista peloistani. Yksin-baarissa-istumis-fobia. Saa joko hätyytellä pois miehiä, jotka tulevat iskemään tai hävetä kun kukaan ei tule.
Seurasin kuuliaisesti Eevaa joka oli jättänyt lasinsa puolilleen ja maksamani suolapähkinät lähes koskemattomiksi. Otin kulhon ja kaadoin suoraan suuhuni niin paljon kuin pystyin. Otin vielä kourallisen mukaan. Minäkin jouduin jättämään Bloody Maryn osittain juomatta, mutta tiesin jo sillä hetkellä, että ottaisin vahingon takaisin. Viinaahan me olimme tulleet juomaan, ei mitään siideriä. Eikä tänne oltu tultu ostamaan Chanelin hajuvesiä. Yöllä vielä oksentaisin pää pytyssä, puhuisin norjaa ja konttaisin omaan tai jonkun sänkyyn, sanoi Eeva mitä tahansa. Sillä yhtäkkiä olin alkanut inhota Eevaa, sitä pirun ämmää. Ja mikä kummallisinta, en ollenkaan tiennyt miksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taidan lähteä baarikaapille.