Alettiin. vasta sitten ihstuin ja se muhun. muutin pois puoleksi vuodeksi eri maahan. ja ikävöin sitä toista vaikkei me edes oltu tunnettu kuin pari päivää! se tuli mun luo lomalle pariksi päiväksi, oli hienointa. Kun se lähti itkin ja tajusin, että tässä se nyt menee enkä perään pääse. Vielä monta kuukautta ilman sitä..ruksin kartastai viikkoja. Ja se toinen odotteli mua. Mua! kun nähtiin oli eri paikoissa syntynyt kiinnostus pitänyt..oltiin heti yhdessä, rakastuttiin - tai kerrottiin toisillemme niin. Oli mahtavaa. Ja sitä kesti, kaiken sen odotuksen jälkeen se oli odottanut mua! uskomatonta..ja se mitä meillä oli..uskomatonta.
Se on nyt pois.lopetin suhteen joistain syystä, omaa tahtoani vastaan. Ja ollaan molemmat päästy yli. Tapailtu muita ja ollaan hyvissä väleissä keskenämme. Tulin just treffeilta kuuman, kiinnostavan, kivännäköisen ja älkyyään ranskalaisen kanssa. Ei kipinää joutun nolosti lopettaan sen tilanteen. Sama jttu toisella, tapaili muita mut ei oo kai mennyt jutut putkeen.
kUMMINKIN..rakastan sitä vielä. Se on mun elämän rakkaus kaikessa korniudessaan. En mä sen elämään tunge enkä roiku sen perässä. Asutaankin nyt eri kaupungeissa. Mut ajattelen sitä joka päivä. Joka päivä. Koska se oli niin hyvä mulle.
Elämä jatkuu, sanotaan. jatkuu mullakin. en ole masentunut tai mitään. Mut surullinen olen, koska sellaista, mitä meidän välillä oli..se oli niin erityistä. En oo koskaan tuntenut kehenkään niin syvällä tasolla. En halua kiusata toista ottamalla asioita uudelleen käsittelyyn, kun en tiedä mitä se ajattelee.
Mut neuvokaa mua. Oon eksynyt tähän juttuun. Miksi en lakkaa ajattelemasta sitä ihmistä lämpimästi. Päivästä päivään. Ja vertailemasta muita siihen.
Koska kun haluan, että mut otetaan syliin..sen pitäisi olla sen syli.
No, tarpeeksi sekavaa avautumista. Oon surullinenkin joskus vähän. Elämä on kunnossa,muuten, oikeastaan menee ihan loistavasi. Mutkun kaipaan ja rakastan.
Mitä mä teen?
eksynyt maailmankyln raitilla
Se on nyt pois.lopetin suhteen joistain syystä, omaa tahtoani vastaan. Ja ollaan molemmat päästy yli. Tapailtu muita ja ollaan hyvissä väleissä keskenämme. Tulin just treffeilta kuuman, kiinnostavan, kivännäköisen ja älkyyään ranskalaisen kanssa. Ei kipinää joutun nolosti lopettaan sen tilanteen. Sama jttu toisella, tapaili muita mut ei oo kai mennyt jutut putkeen.
kUMMINKIN..rakastan sitä vielä. Se on mun elämän rakkaus kaikessa korniudessaan. En mä sen elämään tunge enkä roiku sen perässä. Asutaankin nyt eri kaupungeissa. Mut ajattelen sitä joka päivä. Joka päivä. Koska se oli niin hyvä mulle.
Elämä jatkuu, sanotaan. jatkuu mullakin. en ole masentunut tai mitään. Mut surullinen olen, koska sellaista, mitä meidän välillä oli..se oli niin erityistä. En oo koskaan tuntenut kehenkään niin syvällä tasolla. En halua kiusata toista ottamalla asioita uudelleen käsittelyyn, kun en tiedä mitä se ajattelee.
Mut neuvokaa mua. Oon eksynyt tähän juttuun. Miksi en lakkaa ajattelemasta sitä ihmistä lämpimästi. Päivästä päivään. Ja vertailemasta muita siihen.
Koska kun haluan, että mut otetaan syliin..sen pitäisi olla sen syli.
No, tarpeeksi sekavaa avautumista. Oon surullinenkin joskus vähän. Elämä on kunnossa,muuten, oikeastaan menee ihan loistavasi. Mutkun kaipaan ja rakastan.
Mitä mä teen?
eksynyt maailmankyln raitilla
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.