Takana oli hyvin stressaava kesä kesätyöharjoittelupaikassa ja vietin mökillä porukoitten kanssa syksypäiviä. Yks ilta kun olin menossa nukkumaan, oli tosi kumma olo. Siinä sitten makasin sängyssä eikä uni tullut. Vatsaa alkoi vääntämään, ja kuumotti, ja pikkuhiljaa alkoi pulssi koventua. Pian hakkas sydän tuhatta ja sataa, hiki valui ja kuolema vaan odotti tuloaan..Siltä se tuntui. Sitä kohtausta kesti n.tunnin ja olo oli todella väsynyt sen jälkeen. No siitä se sitten alkoikin toistumaan iltaisin, yleensä yksinäisyydessä. Kerran kohtaus meni niin pahaksi, tärisin kauttaaltani ja olin ihan sekaisin, että avokki lähti viemään päivystykseen keskellä yötä. Lääkäri sanoi että ei pahalla, mutta sulla taitaa olla paniikkikohtaus, kun oireet oli hävinneet.
Minä vaan että aha, en ollut sellaista vaihtoehtoa ajatellutkaan. Juoksin siinä syksyn mittaan kumminkin sydänfilmit ym.ottamassa, että saisin siltä osalta mielenrauhan itselleni.
Lääkäri vakuutteli, että ei terve,nuori sydän niin vain pysähdy.
Kohtaus alkoi tulla joka ilta samaan aikaan ja samoilla oireilla, että sitä osasi jo odottaakkin.Pikkuhiljaa kohtaukset hävisivät. Propralia käytin muutaman kerran, mutta se vei koko pulssin pois, että se vaan lisäs paniikkia.
Siitä syksystä jotenkin selvittiin, mutta edelleen tämä toistuu säännöllisin välein.
Oon miettiny omalta kohalta, mikä kohtauksiin altistaa, ja stressi on ykkönen. Toinen minkä oon huomannu itellä mihinkä kohtaukset aina liittyy, on niska/hartia jumissa.
On se tuo mieli välillä niin kummallinen, kun se tekee tepposia. Olin eilen yksin yövuorossa, kun sen aikana alkoi tuo tykytys, ja päässä kuulu kaikenlaisia ääniä(nykyään kuulen niitäkin kohtausten yhteydessä silloin tällöin) Ja olo alkoi tuntua hullulta. Minä vaan huusin mielessäni että en ole hullu! Eilisestäkin selvittiin, mutta nuo kohtaukset väsyttää aivan valtavasti. Sitäkin oon miettiny, että onko minulla oikeus pitää sairaslomaa näiden kohtausten takia. Aina vaan pitää keksiä jotain muuta selitystä.
En aio syödä tähän lääkkeitä, vaan yritän hoitaa itseäni muilla keinoin. Energiahoito on antanut minulle voimaa, monena iltana on kohtaus voitettu reikillä. Muutenkin pitäs yrittää olla sressaamatta liikaa! Sen takia olen jättämässä vakkarityöni ja mietin mitä haluan todella tehdä, kunhan ensin saan hengähdettyä ja kerättyä voimia.
Minä vaan että aha, en ollut sellaista vaihtoehtoa ajatellutkaan. Juoksin siinä syksyn mittaan kumminkin sydänfilmit ym.ottamassa, että saisin siltä osalta mielenrauhan itselleni.
Lääkäri vakuutteli, että ei terve,nuori sydän niin vain pysähdy.
Kohtaus alkoi tulla joka ilta samaan aikaan ja samoilla oireilla, että sitä osasi jo odottaakkin.Pikkuhiljaa kohtaukset hävisivät. Propralia käytin muutaman kerran, mutta se vei koko pulssin pois, että se vaan lisäs paniikkia.
Siitä syksystä jotenkin selvittiin, mutta edelleen tämä toistuu säännöllisin välein.
Oon miettiny omalta kohalta, mikä kohtauksiin altistaa, ja stressi on ykkönen. Toinen minkä oon huomannu itellä mihinkä kohtaukset aina liittyy, on niska/hartia jumissa.
On se tuo mieli välillä niin kummallinen, kun se tekee tepposia. Olin eilen yksin yövuorossa, kun sen aikana alkoi tuo tykytys, ja päässä kuulu kaikenlaisia ääniä(nykyään kuulen niitäkin kohtausten yhteydessä silloin tällöin) Ja olo alkoi tuntua hullulta. Minä vaan huusin mielessäni että en ole hullu! Eilisestäkin selvittiin, mutta nuo kohtaukset väsyttää aivan valtavasti. Sitäkin oon miettiny, että onko minulla oikeus pitää sairaslomaa näiden kohtausten takia. Aina vaan pitää keksiä jotain muuta selitystä.
En aio syödä tähän lääkkeitä, vaan yritän hoitaa itseäni muilla keinoin. Energiahoito on antanut minulle voimaa, monena iltana on kohtaus voitettu reikillä. Muutenkin pitäs yrittää olla sressaamatta liikaa! Sen takia olen jättämässä vakkarityöni ja mietin mitä haluan todella tehdä, kunhan ensin saan hengähdettyä ja kerättyä voimia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene lääkärille,Äänien kuuleminen ei kuulu paniikkiin,ja mikään reikihoito ei paniikkiin auta,
Älä ihmeessä jätä työtäsi paniikin vuoksi. Hae apua. Minä kituutin 15 vuotta enemmän tai vähemmän paniikissa. Sitten se iski kunnolla, enkä vieläkään käsittänyt, vaan välttelin ja yritin selvitä yksikseni. Nyt olen syönyt reilun puoli vuotta lääkkeitä, olo on aivan erilainen. Älä mene siihen ansaan, että annat ongelman pitkittyä, sillä on seurauksensa. En halua mustamaalata, mutta tiedän kyllä tästä jotain.
Siis hae apua..
Älä missään tapauksessa pelkää lääkitystä...pahennat vaan asiaa! Harvemmin noi itellään menee ohi, sillä mieli luo nuo paniikit aina tietyissä tilanteissa ja osaat niitä jo itsekin odottaa iltaisin. Nyt heti lääkärin pakeille ja lääkitys terapiaa stressiin. Tämän voin monen asian kokeneena ihmisenä sanoa. Äänien kuuleminen kertoo jo, että taustalla on todella paha henkinen solmu ja että, asialla on HETI tehtävä jotain.
Jaksamisia!
Mulla on kans ollut lepopulssi taivaissa 117 parhaimmillaan.kahvinjuonti piti jättää pois vähäksi aikaa kun se tekee mulle tenän.Kofeiini on piriste ja aiheuttaa sen.Pippurit on kans sellaisia jotka ei sovi kaikille.laittaa tykyttämään.Rupea seuraamaan ruokavaliota ja muuta se mahdollisimman yksinkertaiseksi.Kyllä sulla on paniikkikohtaus selvästi ja siihen on lääkkeet.Ei sun tartte koko ikääsi niitä syödä jos joskus tarttet.TYö voi aiheuttaa sellaisen stressin varsinkin jos olet tunnollinen suorittaja tyyppi.niinku mä.Mä aina lohduttelen sillä että hyvä on jo se sydän hakkaa.sit on paha jos ei hakkaa ollenkaan.Auttaisiko sua lukeminen illalla että ajattelet jotain ihan muuta kuin itseäsi.
Pyydä avokkiasi hieromaan niskaasi ja käy säänöllisesti hierojalla ja aloita liikunta harrastus.Se on kova lääke stressiin.
Uupumus on sairaus ja aiheuttaa lisää ongelmia jos et osaa pysähtyä ajoissa ja levätä.Ota sairaslomaa ja hoida itseäsi .Olet talkuulla sen arvoinen.Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.Itseäänkin on lupa rakastaa.Ei elämä ole annettu vain työtä varten.Ihmisellä pitää olla iloja ja nautintojakin elämässä.rentoudu välillä.
Mullakin ollut hieman samanlainen kokemus, kun makasin yhtenä iltana sängyssä ja ajatukset alkoivat pyöriä noidankehää. Hengitys tuntui ahtaalta ja varmaan sykekin nousi. En juuri uskaltanut liikahtakaan. Pelkäsin sekoavani. Siitä kuitenkin selvisin vähitellen. Hyvin epämiellyttävä kokemus..