http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024335870
Täsä Heinon avaamassa ketjussa käydään läpi vertausta tyhmistä ja viisaista neitseistä. Ketju sinänsä on on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen. Kuitenkin nostan siitä yhden asian esille joka sinänsä ei liittynyt aiheeseen.
Heino kirjoittaa näin
" Efo. 4:24 ”ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” Miten se tämmöinen ”pukeminen” sitten käytännössä tapahtuu: Siten, että joka päivä uskomme itsemme pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi Jeesuksen lunastustyön kautta."
Itse tätä samaista asiaa kävin läpi useammassakin ketjusssa. Usko ei tee minusta synitöntä eikä erehtymätöntä. Eikä usko tee minusta ihmistä joka ymmärtäisi Jumalan ilmoituksen viimeistä piirtoa myöten täällä ajassa siten etten armoa enää tarvitsisi osakseni. Ennemminkin taitaa olla päin vastoin. Usko avaa kirkaana sen ymmärryksen ettei muuta tietä ole kuin uskoa Jeesuksen päälle.
Ja sitten toinen asia jonka olen nostanut esiin montakin kertaa on se että raamattua ei voida lukea niin että jae irroitetaan ja siitä vedetään johtopäätös. Raamattua tulee lukea uskon kautta. Jokainen jae on osa kokonaisuutta jona ne tulee aina nähdä.
Sitten minua nuhdeltiin aivan aheellisesti toteamuksesta: Etten lähde kenenkään uskoa tuomitsemaan. Nuhtelu oli sikäli aiheellinen että siihen toteamukseen olisi pitänyt lisätä vielä seuraavat komentti.
"Minä en voi asettua tuomariksi tuomarin paikalle. Sanoa kuka on oleva helvetin oma! Jumalan valtakunnan rajoja ei ole lupa ihmisen piirrellä. Ja aivan todella on niin etten yritä mielistellä tai siltää päätä silloin kun siihen ei ole aihetta. Vaan sanon senkin ettei jonkun ajatukset uskota ole samanlaiset kuin omani.
Minä pidän veljinä ja sisarina niitä jotka henki sisariksi ja veljikisi todistaa. Ja näin ei käy kaikkien kohdalla. Ei vl eikä ei-vl ..."
Sittten haluan nostaa sen asian tämän asian esille kun se pahenusta aiheuttaa.
Osut naulan kataan siinä että jos ajatellaan syntejä siinä valossa kun vl liike ne tuo.
Sitä ja tuota ei ole uskovainse hyvä tehdä... Uskovaisina ajattelemme että... jne
Se syntikäsite on sidottu ihmisten mielipiteeseen siitä mikä on hyvää ja mikä on huonoa. Mikä on uskonelämälle vahingollista ja mikä ei. Olen jyrkästi tuominnut kollektiivisen omantunnon. Olen jyrkästi tuominnut kuuliaisuuden muulle kuin raamatun sanalle. Olen tuominnut jyrkästi kuuliaisuuden ajalliselle ihmisyhteidölle. Omaa tuntoa ei voi sitoa muiden ihmsten käsitykseen oikeasta ja väärästä.
Ja kun teen näin kuinka moni vl on valmis minut kivittämään siitä? Kuinka monelle yhteisössä pysyminen on Jumalalle osoitettua kuuliaisuutta tärkempää?
"Jeesushan nimenomaan vapautti meidät synneistämme, ja kun sen tajuamme mikä on opetus ja tahto, niin ilomielinhän jokainen on valmis synnistä luopumaan, ja sitä ei edes tarvitse yrittää välttää eikä väkisin tehdä."
Ja nyt tullaan siihen että ilomielin luovun siitä minkä omatunto neuvoo syntinä luopumaan. Kuitenkin tullaa siihen ristiriitaan että vl pidetään asioina syntejä jotka sitä eivät ole. Ja taas toisaalta vl on asioita joita ei pidetä oikein syntinä eikä niistä näytä isompaa tarvetta "tehdä parannusta". (esim. lähimmäisen halveksiminen, ylimielisys, asennevammaisuus, kateus...)
Miten tämän ristiriidan kanssa sitten pitäisi elää vl herätysliikeessä? Onko yhteisön omatunto oikeammassa kuin yksilön omatunto? Ainakin itse olen omalle kohdallani löytänyt sen totuuden tässä asiassa että siitä tulee luopua minkä omatuntuo synniksi osoittaa on vl liike siitä mitä mieltä tahansa. Uskon Pyhän Hengen kykyyn ja voimaan johdattaa oikeaa tietä osoittaa oikea ja väärä. Ja se että elää omantunnon mukaan tekee meistä vapaita. Ei se että elämme sen mukaan mitä yhteisö ajattelee tai sanoo.
Uskon myös Pyhän Hengen kykyyn avata Jumalan sanasta sen mikä katsotaan tarpeelliseksi. Ja uskon siihen että ymmärrystä jaetaan kullekkin se määrä mitä katsotaan tarpeelliseksi. Tiedän ettei ymmärrykseni ole täällä ajassa täydellistä jos olisi mihin tarvitsisin uskoa?
Täsä Heinon avaamassa ketjussa käydään läpi vertausta tyhmistä ja viisaista neitseistä. Ketju sinänsä on on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen. Kuitenkin nostan siitä yhden asian esille joka sinänsä ei liittynyt aiheeseen.
Heino kirjoittaa näin
" Efo. 4:24 ”ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” Miten se tämmöinen ”pukeminen” sitten käytännössä tapahtuu: Siten, että joka päivä uskomme itsemme pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi Jeesuksen lunastustyön kautta."
Itse tätä samaista asiaa kävin läpi useammassakin ketjusssa. Usko ei tee minusta synitöntä eikä erehtymätöntä. Eikä usko tee minusta ihmistä joka ymmärtäisi Jumalan ilmoituksen viimeistä piirtoa myöten täällä ajassa siten etten armoa enää tarvitsisi osakseni. Ennemminkin taitaa olla päin vastoin. Usko avaa kirkaana sen ymmärryksen ettei muuta tietä ole kuin uskoa Jeesuksen päälle.
Ja sitten toinen asia jonka olen nostanut esiin montakin kertaa on se että raamattua ei voida lukea niin että jae irroitetaan ja siitä vedetään johtopäätös. Raamattua tulee lukea uskon kautta. Jokainen jae on osa kokonaisuutta jona ne tulee aina nähdä.
Sitten minua nuhdeltiin aivan aheellisesti toteamuksesta: Etten lähde kenenkään uskoa tuomitsemaan. Nuhtelu oli sikäli aiheellinen että siihen toteamukseen olisi pitänyt lisätä vielä seuraavat komentti.
"Minä en voi asettua tuomariksi tuomarin paikalle. Sanoa kuka on oleva helvetin oma! Jumalan valtakunnan rajoja ei ole lupa ihmisen piirrellä. Ja aivan todella on niin etten yritä mielistellä tai siltää päätä silloin kun siihen ei ole aihetta. Vaan sanon senkin ettei jonkun ajatukset uskota ole samanlaiset kuin omani.
Minä pidän veljinä ja sisarina niitä jotka henki sisariksi ja veljikisi todistaa. Ja näin ei käy kaikkien kohdalla. Ei vl eikä ei-vl ..."
Sittten haluan nostaa sen asian tämän asian esille kun se pahenusta aiheuttaa.
Osut naulan kataan siinä että jos ajatellaan syntejä siinä valossa kun vl liike ne tuo.
Sitä ja tuota ei ole uskovainse hyvä tehdä... Uskovaisina ajattelemme että... jne
Se syntikäsite on sidottu ihmisten mielipiteeseen siitä mikä on hyvää ja mikä on huonoa. Mikä on uskonelämälle vahingollista ja mikä ei. Olen jyrkästi tuominnut kollektiivisen omantunnon. Olen jyrkästi tuominnut kuuliaisuuden muulle kuin raamatun sanalle. Olen tuominnut jyrkästi kuuliaisuuden ajalliselle ihmisyhteidölle. Omaa tuntoa ei voi sitoa muiden ihmsten käsitykseen oikeasta ja väärästä.
Ja kun teen näin kuinka moni vl on valmis minut kivittämään siitä? Kuinka monelle yhteisössä pysyminen on Jumalalle osoitettua kuuliaisuutta tärkempää?
"Jeesushan nimenomaan vapautti meidät synneistämme, ja kun sen tajuamme mikä on opetus ja tahto, niin ilomielinhän jokainen on valmis synnistä luopumaan, ja sitä ei edes tarvitse yrittää välttää eikä väkisin tehdä."
Ja nyt tullaan siihen että ilomielin luovun siitä minkä omatunto neuvoo syntinä luopumaan. Kuitenkin tullaa siihen ristiriitaan että vl pidetään asioina syntejä jotka sitä eivät ole. Ja taas toisaalta vl on asioita joita ei pidetä oikein syntinä eikä niistä näytä isompaa tarvetta "tehdä parannusta". (esim. lähimmäisen halveksiminen, ylimielisys, asennevammaisuus, kateus...)
Miten tämän ristiriidan kanssa sitten pitäisi elää vl herätysliikeessä? Onko yhteisön omatunto oikeammassa kuin yksilön omatunto? Ainakin itse olen omalle kohdallani löytänyt sen totuuden tässä asiassa että siitä tulee luopua minkä omatuntuo synniksi osoittaa on vl liike siitä mitä mieltä tahansa. Uskon Pyhän Hengen kykyyn ja voimaan johdattaa oikeaa tietä osoittaa oikea ja väärä. Ja se että elää omantunnon mukaan tekee meistä vapaita. Ei se että elämme sen mukaan mitä yhteisö ajattelee tai sanoo.
Uskon myös Pyhän Hengen kykyyn avata Jumalan sanasta sen mikä katsotaan tarpeelliseksi. Ja uskon siihen että ymmärrystä jaetaan kullekkin se määrä mitä katsotaan tarpeelliseksi. Tiedän ettei ymmärrykseni ole täällä ajassa täydellistä jos olisi mihin tarvitsisin uskoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
rajaviivoja, (En ole vl), tekee mieleni ottaa kantaa kirjoituksen yhteen kohtaan:
" Efo. 4:24 ”ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” Miten se tämmöinen ”pukeminen” sitten käytännössä tapahtuu: Siten, että joka päivä uskomme itsemme pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi Jeesuksen lunastustyön kautta."
Tuo kohta on jossain toisessa käännöksessä ehkä hieman eri sanoin, mutta
ajattelen niin, että uuden ihmisen päällepukeminen sisältää sen, että omia rääsyjä samalla riisutaan.
Tulisi siitä nimittäin hirveänhajuinen asu, jos antaisimme likaisten, entisten vaatteiden olla päällä ja pukisimme puhdasta vain aina päälle.
Tarkoitan tällä, että luopuisimme aivan päivittäin niistä sillä kertaa meihin tarttuneista synnillisistä vaikutuksista, joita ovat mm. ahneus kateus, tyytymättömyys kiittämättömyys, ilkeät sanat, jne.Jne.
Kun nämä pääsevät sydämellemme kirkastumaan synniksi, tulee meille katuva mieli.
Jumalan sanan lupauksen mukaanhan juuri sillä hetkellä saamme uskoa ne anteeksiannetuiksi. On tietysti hyvä, että toinen kristitty todistaa syntien anteeksiantamuksesta, mutta arkielämässä voimme ja saamme myös uskoa syntien anteeksiantamukseen. Tällöin saamme aloittaa uuden päivän kuin uutena ihmisenä, Jumalan lapsena, vapaana ja onnellisena.
Jos puolestaan alamme ajattelemaan, että kun olen niin syntinen, niin minähän saankin olla syntinen, jne. Tällöin alamme ikäänkuin hemmottelemaan noita synnillisiä taipumuksia ja annamme sielunviholliselle periksi.
Seurauksena on , että vaellamme hieman sidotulla tunnolla arjessa ja vihollinen ottaa mieluusti pois uskon rohkeuden.
Tietenkin on hyvä, että asia sitten seuroissa Jumalan sanan kuulossa valkenee, mutta kyllähän meidän tulee olla myös arkipäivän kristittyjä.
Mutta minähän olenkin tälläinen vääräuskoinen !
sinulla on kertakaikkisen oikeita oivalluksia :)
Ensin sanot ettei likaisten päälle voi pukea puhdasta vaatetta ja sitten vielä toteat sen asian millä nuo likaiset vaateet tulee riisua.
"Jos puolestaan alamme ajattelemaan, että kun olen niin syntinen, niin minähän saankin olla syntinen, jne. Tällöin alamme ikäänkuin hemmottelemaan noita synnillisiä taipumuksia ja annamme sielunviholliselle periksi."
Tämä pelastusautomaatti saa minut näkemään punaista :(
"Seurauksena on , että vaellamme hieman sidotulla tunnolla arjessa ja vihollinen ottaa mieluusti pois uskon rohkeuden."
Eipä tähän ole lisättävää.
Jumalan valtakunnassa on aina tahdottu tarkastella asioita ja ajan ilmiöitä Raamatun valossa ja etsiä oikeaa tapaa suhtautua niihin. Tähän on pyydetty nöyrästi Pyhän Hengen valkeutta.
Sitten on aina ollut ns omalakisia ihmisiä, jotka sanovat. Tässä asiassa menettelen toisin kuin muut kristityt ovat nähneet hyväksi, minulle tämä ei ole syntiä. Siinä kristitty on päässyt jo kasvamaan: minä tiedän paremmin kuin muut.
Raamatusta löytyy jopa kehtotus: Olkaa teidän opettajillinne kuuliaiset. Ei sitä tarkoita, että sokeasti seuraisi jotain yksittäistä puhujaa esim. Vaan sitä, että seurakunnan yhteiset neuvot olisivat tärkeitä. Saul teki oman mielensä mukaan ajatteli olevansa viisaampi kuin Jumalan valtakunnan neuvot asiassa ja Jumala otti häneltä pois Henkensä.
on se ettei tässä pohdinnassa ajan ilmiöistä ja asioita noudateta mitään järkeen tai raamatun sanaan pohajutuvaa linjaa.
Ymmärtäisin sen jos kaikkiin saman tapaisiin asioihin suhtauduttisiin samalla ennakkoluuloisuudella. Näin ei kuitenkaan ole.
Jumalan valtakunnassa toki on yhteinen ymmärrys. Jumalan valtakunta toki neuvoo ja opastaa suhteessa näihin ajan ilmiöihin. Kuuliaisuus ihmisille ei voi koskaan mennä Jumalan kuuliaisuuden edelle. Olakaa opettajillenne kuuliaiset ei suinkaan tarkoita ihmisviisutta vaan Jumalan Poikaa.
"Minä pidän veljinä ja sisarina niitä jotka henki sisariksi ja veljikisi todistaa. Ja näin ei käy kaikkien kohdalla. Ei vl eikä ei-vl ..."
Päteekö tämä muuallakin kuin tällä palstlla?Minä vierastin vähän vl:nä tätä lausetta.
Koska me voimme yksityisinä ihmisinä erehtyäkin ja nähdä väärin.
Kun Jeesuksen opetuslapset olisivat nyhtäneet ohdakkeita pois hyvän viljan seasta, niin Jeesus kielsi tekemästä sitä. Koska sen mukana voi mennä hyvää viljaa mukana.
Eikö se varovaisuuskin ole viisautta määrätyissä asioissa?