Tahtoisin tähän teidän kertomuksianne paranemisista.
Onko esim. rukous parantanut sinut tai läheisesi jollakin tavalla. "Ihmeparantumisia" on, joten laittakaapa tarinanne kiertoon- hyvä kiertämään. Se voi vahvistaa jonkun toisen uskoa omaan parantumiseen. Odotan mielenkiinnolla vastauksia.
Oma tyttäreni esim. jäi ison kaapin alle ja hänellä kuvattiin munuaisen repeämä. Hänen vihdoin nukahtaessa rukoilin, että hän parantuisi. Ja hetken kuluttua hän heräsi ja -kipu oli poissa. Seuraavan päivän kuvassa repeämään ei enää ollut.
Tähän voisi löytyä varmaan yhtä ja toista tieteellistäkin selitystä, mutta itse pidän sitä ihmeparantumisena, joka kannustaa uskomaan (ja saamaan aikaan lisää vastaavia) paranemiseen.
-Jos teillä olisi sinapinsiemenenkään verran uskoa, mikään ei olisi mahdotonta-
Aina ei uskoa paranemiseen ole, silloin sitä kannattaa lähteä etsimään, vaikka täältä ketjusta. ;)
Onko esim. rukous parantanut sinut tai läheisesi jollakin tavalla. "Ihmeparantumisia" on, joten laittakaapa tarinanne kiertoon- hyvä kiertämään. Se voi vahvistaa jonkun toisen uskoa omaan parantumiseen. Odotan mielenkiinnolla vastauksia.
Oma tyttäreni esim. jäi ison kaapin alle ja hänellä kuvattiin munuaisen repeämä. Hänen vihdoin nukahtaessa rukoilin, että hän parantuisi. Ja hetken kuluttua hän heräsi ja -kipu oli poissa. Seuraavan päivän kuvassa repeämään ei enää ollut.
Tähän voisi löytyä varmaan yhtä ja toista tieteellistäkin selitystä, mutta itse pidän sitä ihmeparantumisena, joka kannustaa uskomaan (ja saamaan aikaan lisää vastaavia) paranemiseen.
-Jos teillä olisi sinapinsiemenenkään verran uskoa, mikään ei olisi mahdotonta-
Aina ei uskoa paranemiseen ole, silloin sitä kannattaa lähteä etsimään, vaikka täältä ketjusta. ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joten pistetään tähän toinen rukousjuttu.
Enollani oli pahoja selkävaivoja monta kymmentä vuotta. Lääkäri antoi 50/50 mahikset parantua tai halvaantua jos hän menisi leikkaukseen. Ei mennyt.
Kului vuosia..eräänä päivänä äitini rukoili enon selän puolesta. Kului pari päivää ja eno alkoi vaihtamaan renkaita autoonsa. Vääntäessään pultteja auki, hänen alaselkänsä naksahti ja jalat menivät alta hetkeksi. Seuraavana päivänä selkä oli täysin kunnossa ja on ollut ilmeisesti siitä asti.
Sattumaa..ehkä jonkun mielestä, mutta äitini oli täysin ihmeissään, eikä meinannut uskaltaa kertoa koko juttua aluksi.
-Pete
Tuo oli todellisuudessa sattumaa. Veljelleni kävi samoin. Ja ihan ilman rukouksia. Selkä joutui vahingossa asentoon, jossa paikat naksahtivat kohdalleen. Ei siinä rukouksia tarvittu.
Olen 38 vuotias nainen. Jo lapsena äitini sanoi minulle, jotta selässäni on synnynnäinen selkävika, joka tulee rajoittamaan elämääni. Noin 20 vuotiaana sitten alkoi selkäni vaivaamaan. Selkää kuvattiin ja myös lantio kuvattiin. Tulos oli, jotta selässäni on kierreskolioosi notkolla sekä kyfoosi yläselässä (kyttyräselkä) sekä VASEN jalkani on n. 1,7cm LYHYEMPI ja huono ryhti.
Jalkojeni pituusero on edestäpäin lantiota röntgenkuvattu ja noista lonkkanivelistä se todettu. Mulla on itellä kaikki kuvat ja lausunnot. Kukaan lääkäri ei ole koskaan puhunut mitään vinosta lantiosta!
Sain korotuspohjallisen vasempaan kenkääni n. 20 vuotiaana ja hiukan myöhemmin teetettiin myös ortoosit kiropraktikon määräyksestä, jotta selkäni voisi paremmin. Mutta ei niistä juurikaan mitään apua ole koskaan ollut. Sitäpaitsi eivät ne ortoosit edes juuri mahtuneet mihinkään kenkiin (lenkkareissa käytin), kun siinä on se korotus toisessa.
Viimeiset 20 vuotta selkäni vihoittelli enemmän ja vähemmän ja näinollen paljonkin rajoitti elämääni. Olin koko 20 vuotisen ajan sen kanssa ravannut lääkärillä , fysiatrilla, hierojalla, fysioterapeutilla, OMT-fysioterapeutilla sekä 3 eri kiropraktikolla. Aina on sanottu, jotta kun selässäni on synnynnäistä vikaa, niin sen kuuluukin olla kipeä. Ohjeeksi on annettu vain liikuntaa ja venyttelyä. Näin olen sitten toiminut.
Kaikki yleislääkärit, fysiatrian ylilääkärit (2), fysioterapeutit (, kiropraktikot (3) ja hierojat ovat vain sanoneet, jotta vikaa vaan on. Kukaan ei ole kertonut (tiennyt), mikä siellä selässä särkee, sattuu ja rajoittaa oleellisesti liikkumista ja olemista. Kukaan ei vissiin ole tiennyt, mikä siellä sattuu. Lihasjumittumia ja fasettinivellukkoja on aina ollut, vaikka mitä on itse tehnyt tai ollut tekemättä.
Jumppaohjeita olen rutkasti saanut 20 vuoden aikana ja mulla onkin hyvät selkä- ja vatsalihakset ja venyttelen melkeen päivittäin.
Vuosikausia ihmettelin, jotta mikä on kun kävellä ei voi paria kilometriä enempää kun menee alaselkä ihan jumiin ja tämän jälkeen jalat väsyvät ja menevät ihan jäykäksi. Tämä hellitti, kun pysähtyi ja istui aikansa. Tähän vaivaan fysioterapeutti käski pysähdellä kävelyn aikana ja venytellä alaselkää. Noh varsinaista kävelyä en sitten olekkaan koskaan harrastanut, kun en ole voinut muuta kuin ihan pieniä parin kilometrin lenkkejä tehdä.
Noh, netissä sitten eräs mies kertoi tarinaansa, joka oli paljolti munlaiseni ja ehdotti minulle Si-nivelen virheasentoa. Viime kesänä 2006 tuli Aamuset-lehti. On täällä Turussa sellainen ilmaisjakelulehti. Ja siinä oli Kansanparantaja Luoman mainos, jotta on koulutettu hieroja, jäsenkorjaaja ja hoitaa eripituisia jalkoja jne...
No sitten aattelin, että nyt kun olen jo kaiken menettänyt, niin eihän mulla ole mitään menetettävää. Että kyllä hän varmaan ainakin osaa hieroa, jos ei muuta ja saanpahan sitten ainakin varmuuden, että selkäni on vino ja niin kuuluukin olla. Vähän jännitti mennä, kun aattelin jotta jos ihan rullatuolissa joudun sieltä poistumaan. Mutta ei. Mitään raajaa ei vedetty mihinkään ihmeelliseen asentoon eikä mitään paikkoja "rytkäytelty", niinkuin kiropraktikko ja naprapaatti tekee. Vaan kaikki liikkeet tehtiin todella pehmeästi ja sillai venytellen ihan raajojen omaa kulkureittiä pitkin. Ja kyllähän sitä pauketta sitten riittikin selässä ja lantiossa.
Siis mulla oli molemmat Si-nivelet virheasennossa (vasen vähemmän kuin oikea) ja näinollen lantio ihan vinossa. OIKEA jalkani oli LYHYEMPI, vaikka vasemmassa jalassani on ollut 20 vuotta korotuspohjallinen ja näinollen olin vielä enemmän kävellyt vinossa. Mulle oikeen näytettiin nuo jalkojen pituuserot ennen ja jälkeen eli mitään "taikuutta" siinä ei ollut. Ja nyt mun jalat ON yhtä pitkät.
Siis en olisi kullaan kuuna päivänä edes kuvitellut, että mulla olisi lantiossa vikaa eikä näinollen mitään korjaamatonta synnynnäistä vikaa, kuten mulle on aina kaikki alan "asiantuntijat" sanoneet.
Hoidon jälkeen mulla oli olo kuin olisin ihan eri kropassa, kun sieltä lähdin. Askel oli ihan erilainen ja koko kävely ja olo.
Aikansa siinä meni, kun lihakset ja kudokset tottuivat uuteen normaaliin asentoonsa, mutta nyt on ryhti hyvä ja jalkaterien virheasennot poissa sekä ei mitään selkäkipua ole sen jälkeen ollut.
Siis multa ois nää viat pitänyt jo lapsena korjata!! Ja vielä kun alan "asiantuntijoille" tuo opetettaisiin, niin ei ihmisten tarvitsisi turhaan kärsiä ja kuluttaa sekä omia että YHTEISKUNNAN rahoja turhaan ja kuormittaa elimistöään turhilla lääkkeillä. Eli suosittelen ainakin kokeileen kansanparantajaa.
On kuulemma äärimmäisen harvinaista, että jalat kasvavat eripituisiksi.
Noh polvet mulla on nyt sitten sököt, kun jalkaterien virheasennot ovat "rikkoneet" mun polvet eli ne varmaan jossain vaiheessa leikataan YHTEISKUNNAN rahoilla.
Tässä pari linkkiä:
http://www.kansanlaakintaseura.fi/
http://www.terveysinfo.net/toimialat/terveys/suomen kansanparantajaseura r.y./
Samantapainen kokemus. Väittivät asiantuntujat toista jalkaa lyhyemmäksi. Eipä ollut. Kansanmies asetteli lonkan ja lantion oikeaan asentoon kevein rauhallisin liikkein. Eipä ole enää selkäkipuja ja jalat ovat ihan samanpituiset, niin kuin todellisuudessa ovat aina olleetkin. Nykyisin muuten joku uskonnollinen huuhaaparantaja venyttelee ihmisten jalkoja ja kerää kolehtia. Kokeiltiin kaverin kanssa tuo homma keskenään. Kyllä se näyttää ihan kuin jalka jatkuisi, kyse on vain harhasta ja harhaan johtamisesta. Vanha fakiiritemppu. Voi jokainen itse kokeilla ja todeta, että ihminen näkee mitä haluaa. Valitettavaa tälläinen ihmisten harhaan johtaminen. Varsinkin joku herkkähermoinen saattaa tosissaan uskoa. Nuo ns.kansanparantajat on ihan eri asia. Siinä oikeasti homma hoituu ja vieläpä ilman hurmoshenkisyyttä.