rakkauden pariisi(3)

rose kirjoitti:

mä lorotin lämmintä vettä naamalleni ja tunsin kuinka lämminvesi kulki mun selkää pitkin lämpimänä aaltona. hierottuani samppoon päähäni kuulin ovikellon soivan. mä odotin hetkisen, mut noraa ei kuulunu avaamaan, joten mun täyty pestä suurin osa shappoosta pois ja ientää kylpytakki päällä avaamaan ovea.
oven takana seisoi mies jolla oli jonkin moinen lehtiö kädessä. mä tunsin sen meidän talkkariks, se oli nimittäin ananu mulle ja noralle tän kämpän avaimet. ilman pyytämättä se astusisälle. sen täyty kumartuu et se mahtui ovesta sisään ja kun se suoristautu kokonaan mä huomasin miten pitkän huiskea se oli. sillä oli vaalean ruskea kihara tyka ja kirkkaat silmät ja nauru ryppyjä sillä oli. se oli vain vähän musta vanhempi ja ollut tosi mukava kun se oli antanu ne avaimet. nyt sen ilme oli vakava ja sen ilmeestä huomas et joku oli nyt vialla.
"tää huoneisto on homeessa" se töksäytti. mun ilme oli karmiva ja sitten epäuskoinen kun se rupes nauramaan. "no eikä oo" se tarttu mun poskesta ja nipisti sitä hiukan ja käänti mulle sitten selän ja meni keittiöön. "putket pitää tarkastaa" se lisäs hullunkurisesti.
"mun kyllä pitää mennä..." mä rupesin änkyttämään ja osoitin sormellani suihkua kohti.
"joo mene vaan sä olisitkin vaan tiellä" se ei edes vilkassu muhun päin. ois voinu ees osottaa kiiinnostusta! mä tuhahdin suomeks ja toivoin ettei se ymmärtäny.
mä pesin äkkiä saippuan pois ja aloin pukea. kun olin vetämässä housujani jalkaan kuulin kamalan kirkaisun. sen oli pakko olla nora, ei talonmies huan sais semmosta ääntä aikaan.
mä juoksin keittiöön ja näin pelästyneen noran pullo kädessä. sillä oli yöpaita päällä ja jaloissa villasukat, se pullo oli kohotettu pään yläpuolelle lyöntiä varten.
"se tuli tarkastamaan putket!" mä ehdin väliin. kuultuaan mun äänen nora rauhoittui ja laski pullon käsistään pöydälle.
"kyllähän mä sut tunnenki sä oot se Huan, talkkari joka anto meille avaimet." selvästi helpottunut nora otti jääkaapista mehua ja alkoi juda sitä suoraan tölkistä. mä vilkasin laiskasti kelloon ja huomasin sen olevan jo paljon.
mä huikkasin niille kahelle et mun täytyis lähteä ja painelin jo ovesta pellolle muistaessani, että nyt nora ja huan jäivät kahden. kun he olivat olleet noran kanssa samalla kielikurssilla olivat he tykästyneet samoihin poikiin vähän väliä, niin ja nora oli vienyt aina koko potin. nora oli kaunis, se oli pitkä ja hyvän mallinen. mutta hän, nadja, oli aika lyhyt, hänellä oli ruma neneä ja epämääräiset korvat. vain yhdestä asiasta hän oli saanut tunnustusta, hänen silmistään, jotka olivat suuret ja ruskeat. huolissani olin sapunut jo pilvenpiirtäjän luona ja etsin peloissani fransia. häntä ei näkynyt missään. telinekin oli jossain puolivälin rakennusta ja typötyhjänä.
"tänne sinä höpsö tyttö!" kuului fransin ääni eräästä avoimesta ikkunasta. "tule hissillä tänne" kuulin taas franssin äänen. pökertyneenä astuin ovesta sisään ja sitten hissiin, joka oli tyhjänä. painoin nappia ja toivoin, että olin laskenut kerrokset oikein. seitsemäs kerros, kyllä se se oli. hoin mielessäni. hissi kolahti paikoilleen, ja hetken jo luulin sen jumittuneen, kunnes tajusin että joku oli pyrkimässä sisälle. huomasin juuri väärään aikaan, että kengän nauhani olivat auki ja polvistuin sitomaan niitä.ovi avautui sillä aikaa ja mies ja nainen astuivat sisään.
"kerros kuusi." nainen sanoi ja vilkaisi hassusti mua. mä toljotin sitä takaisin. mies ei huomannut mun ja naisen kitkaa vaan oli perehtyvinään johonkin lappuseen.
"kerros kuusi" nainen ärähti mulle.
"mitä?" mä ärähdin takaisin. nyt mies oli kääntynyt kattomaan mua se katto mun lävitseni, ihan kun mua ei oliskaan.
"rita tuo on ikkunanpesijä" mies huomautti nin halventavasti, et mä mulkasin sitä tosi pahasti. nyt se heräs kun unesta ja katso mua tarkasti.
"sinähän olet se nainen joka sadatteli minulle eilen!" tarkemmin kun katsoin, huomasin että se tosiaankin oli se sama mies. "bablo" se ojensi kätensä. mä olin suuttunut niin paljon, että en antanu kättäni, en kertonu nimeäni, vaan tömähdin selkä seinää vasten ja painoin kutos nappia. " eiks se kutone ollu?" mä kysyin ja hymyilin vinosti. "niinhän se tais olla..." bablo vastasi nolosuen. siitäs sait paka pää oli mun ajatukseni siitä jäbästä. nainen oli vai jatkanut tuijottmista. sen nenä oli nyrpistyksessä ja sen katse paljasti sen. tuo alhainen maanmatonin uskaltaa sanoa noin!
"sori kun tuo kuulo vähän reistaa..." mä valitin sit sille ja se älys kääntää naamansa pois.
kuude kerros tuli ja nainen ja bablo suuntasivat kohti käytävää. mä olin tuijottnu mun tossujani koko loppu ajan. mua alko hävettää. katoin kuinka nainen keikutti perseensä matkoihinsa ja bablo seurasi sitä. se käänty kummiskin ja iski mulle silmää. mun maha heitti volttia. ja myöhemmin ajattelin miksi, mut en saanu selville.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä