Käväsin antaan hepalle päiväheinät vaikka olen potenut jo 2 viikkoa flunssaa. Tuolla pihalla ja kylätiellä oli lätäköitä.
Sattui talvikengät jalkoihin en voinut vielä roiskuttaa kunnolla vaan kunhan paranen niin sitten voin kunnolla pomppia rapakoissa kuin aina keväisin.
Mikään ei oo ulkona niin kivaa kuin sulaneessa lumessa hyppiä. Ei tarvi kuin omalla pihalla pomppia niin johan on lystiä ja rinnassa kyvettä
.
Onkos muita rapakko urheilijoita tässäkin iässä olevia? Suosittelen halpa ja helppo hyvänmielen tuontia itselle :-()
Sattui talvikengät jalkoihin en voinut vielä roiskuttaa kunnolla vaan kunhan paranen niin sitten voin kunnolla pomppia rapakoissa kuin aina keväisin.
Mikään ei oo ulkona niin kivaa kuin sulaneessa lumessa hyppiä. Ei tarvi kuin omalla pihalla pomppia niin johan on lystiä ja rinnassa kyvettä
.
Onkos muita rapakko urheilijoita tässäkin iässä olevia? Suosittelen halpa ja helppo hyvänmielen tuontia itselle :-()
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tulin juuri lätäköitä kiertämästä.
Lenkillä olimme koiran kanssa ja lätäköt kiersimme arvokkaasti, vaikka lits, läts - lätäkköön hyppääminen oli nuorempana , tai oikeastaan lapsena kivaa, niin enpä enää edes uskaltaisi hyppiä.
Mitä jos lätsähtäisin pehvalleni lätäkköön ja saisinkin sen nuhan, jonka olen välttänyt monta vuotta. Kehuskellut kaikille, ettei minuun pöpöt tartu.
Kohta alkavat varmaan koiranjätöskeskustelut, sillä niin paljon näkyi tien varsilla kakkaläjiä, ja tämä meidäm Silvio oikein rakastaa nuuskia niitä. Sanon aina tarpeettoman : "Hyi"!
Se on aivan automaattinen ilmaisu, eikä auta mitään.
hypäten. Se on hauskaa. Saappaat toki jalkaan. Pian alkaa tuo ihana aika, kun voi läträtä oikein kunnalla ja tehdä "ojia" vedelle valua pois tieltä tai pihalta. Meillä on sekä piha että kyläraitti oivallisia paikkoja, pitäkööt muut hassahtaneena, hauskaa puuhaa se on.
Koirankakka ei meidän perheen koirajäsentä niinkään kiinnosta, mutta ans´ olla jos hevonen on kulkenut raitilla. Lienee hyvänmakuista.
...uskaltaisi vielä lätäköissä hyppiä! Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että lätäkön alla piilee liukas jää, joka vain odottaa minua, mummuraiskaa, että pyllähtäisin istumaan, kastumaan, apua kiljumaan...
Kerran jalkani liukkaalla katkoneena, kierrän lätäköt ja jäätiköt kaukaa. Eilen en pystynyt edes kiertämään rappujeni eteen ilmestynyttä järveä, joten aamulehdestä tuli iltalehti, ei ollut postilaatikolle asiaa ilman venettä. Vene näet oli mökillä, länsirannikolla, 300 km:n päässä. Kumisaappaitakin harkitsin, mutta ne taas olivat auton peräkontissa 'järveni' toisella rannalla. Illalla oli enin vesi valunut pois, joten pääsin hakemaan Keskisuomalaisen.
Avaajalle tiedoksi, että on sitä tullut hypityksi ja nautituksi lätäkköjen loiskeesta aikoinaan. Mukavaahan se, mutta jostakin ilosta pitää näköjään pystyä luopumaan :( .
liukuesteet saappaisiin, niin minä teen. Muuten voi todella käydä hassusti ja jalat ojossa kuralätäkössä istuva mummeli on melko naurettavan näköinen tapaus.
Minäkin nautin tuosta hommasta. Opetin sen pojantyttärellekin. Miniä moitti.
Minusta tuntuu, että ne oppivat sen ihan itsestään. Oma pojantyttäreni ainakin haki lätäköt heti kun kävelemään pääsi - siihen oli sitten kiva lyödä saapasta, lits-läts vesi vain lensi.
lätäkkö lenkiltä, pienimmät pystyi kiertämään,
mutta kahlattava välillä oli.
Kyllä on tosiaan kevät aikaisin, näin kevään ensimmäiset kalalokit äsken,
nehän tapaa tulla vasta huhtikuussa.
oat nykyäänkin yhtä innostuneita lätäköistä kuin meidänkin sukupolvemme aikoinaan. Ihan vaistomaisesti pitää hypätä keskelle lätäkköä ja tehdä vedelle reittejä. Itse olen kumisaappaiden ahkera käyttäjä, minulla on monen värisiä. Kuljen lätäköiden läpi iän tuomalla arvokkuudella ja vetelen sitten saappaan korolla uria, joita myöten vesi pääsee ojaan.