Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Big problem

    Koirani kuoli eilen. Olen aivan masentunut. Itken kauheasti ja etsin koiraani vaikka tiedän sen olevan kuollut. Se lopetettiin käytöshäiriöiden vuoksi. Mikään ei kiinnosta, en ole oma itseni.. Rankaisin itseäni naarmuttamalla kättäni ja lyömällä sitä.. Komeat mustelmat ja punaiset naarmut. ne huomattiin ja valehtelin piirtäneeni ne. Haluaisin itkeä vollottaa jonkun olkapäätä vasten, mutta olen liian ylpeä. Kammoan itkemistä jopa oman perheeni parissa. Koira oli suuri osa elämääni. Vaikeroin lattialla ja vain itkin yksinäni. Tämä ei ole masennusta vaan normaalia menetyksen jälkeen, rankaisin itseäni sen vuoksi että tunnen tämän olevan syytäni, vaikkei se ole. On yksinkertaisesti niin paha olla. En mennyt kouluun koska kaverit alkaisivat kysellä koirasta. En kestäisi sitä, alkaisin itkeä. Kaipaan kunnon halia, rutistusta mutten pysty sitä pyytämään. Haluaisin itkeä äidin olkapäällä mutten pysty. Mikä mussa on vikana?
    2246
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Itselläni on kuollut kaksi koiraa ja suren niitä vieläkin. Mutta en hakkaa itseäni tai mitään tuommoista. Pääset siitä yli vielä, koeta nyt kuitenkin kestää.

    Äänestä

    olet kyllä aika paljon surullinen,oman koiran menettäminen on kova juttu omistajaa kohden.onko sitä kestänyt kauan?jos ei tuo on aivan normaali,kun ihminen on hyvin surulinen,ei kerta kaikkisesti mikään kiinnosta,mutta se kyllä auttaisi jos kertoisit vaikka koulukuraattorille ongelmastasi,jos et vain pysty itkemään äitisi olkapäällä,suosittelen kertomaan jollekkin joka kuuntelee sinua kaiken lailla!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hurts kirjoitti:

    Koirani kuoli eilen. Olen aivan masentunut. Itken kauheasti ja etsin koiraani vaikka tiedän sen olevan kuollut. Se lopetettiin käytöshäiriöiden vuoksi. Mikään ei kiinnosta, en ole oma itseni.. Rankaisin itseäni naarmuttamalla kättäni ja lyömällä sitä.. Komeat mustelmat ja punaiset naarmut. ne huomattiin ja valehtelin piirtäneeni ne. Haluaisin itkeä vollottaa jonkun olkapäätä vasten, mutta olen liian ylpeä. Kammoan itkemistä jopa oman perheeni parissa. Koira oli suuri osa elämääni. Vaikeroin lattialla ja vain itkin yksinäni. Tämä ei ole masennusta vaan normaalia menetyksen jälkeen, rankaisin itseäni sen vuoksi että tunnen tämän olevan syytäni, vaikkei se ole. On yksinkertaisesti niin paha olla. En mennyt kouluun koska kaverit alkaisivat kysellä koirasta. En kestäisi sitä, alkaisin itkeä. Kaipaan kunnon halia, rutistusta mutten pysty sitä pyytämään. Haluaisin itkeä äidin olkapäällä mutten pysty. Mikä mussa on vikana?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu