Hei! Luinpa jostakin vanhasta vauvalehdestä seuraavan lainauksen:
"Jos vauvan ja vanhempien vuorovaikutuksessa on paljon puutteita, vauva saattaa tuijotellajatkuvasti lamppua, tikittävää kelloa tai värikästä verhoa. Vauva etsii kiinnekohtaa mistä tahansa taustastaan erottuvasta elementistä, valosta ja äänestä, joka kannattelee hänen olemistaan jonkun aikaa. Silloin vauvan katse ei ole enää tutkiva tai utelias.
Mutta juuri tuollainenhan minun vauvani usein on! Vaikka hän on vilkas ja kehittynyt, yleensä vain hoitopöydällä tai sängyn päällä hän naureskelee minulle. Esimerkiksi muskarissa hän tuijottelee laulujen aikana aivan muualle ja sama ilmiö on myös vauvauinnissa. Hän ei fokusoidu!
Vauvani juttelee kyllä valtavasti, mutta esimerkiksi tänään laulelin hänelle ainakin puoli tuntia, ja hän koko ajan katseli muualle. Jos päästelin väliin eläinten ääniä, silloin häntä nauratti ja hän katsoi päin.
Mielestäni olen kaiketi tyttäreni kanssa ihan koko ajan. Tietysti koko aikaa en jaksa jutella hänelle, mutta päivät kanniskelen häntä, kun hän ei juuri yksin suostu olemaan. Tanssimme lastenlaulujen tahdissa, pidän häntä keinutuolissa jne. Eihän sitä nyt 24 / 7 voi olla katsekontaktissa, mutta vieressäni hän on käytännössä koko ajan.
Ensimmäisen lapsen kanssa sitä on kai vähän pihalla. Tuli vaan tuosta katsekontaktista mieleen nuo muskarijutut ja muut... Siellä loisteputket kiinnostaa enemmän kuin minä. Kertokaa vähän omista kommunikaatiotottumuksistanne!
"Jos vauvan ja vanhempien vuorovaikutuksessa on paljon puutteita, vauva saattaa tuijotellajatkuvasti lamppua, tikittävää kelloa tai värikästä verhoa. Vauva etsii kiinnekohtaa mistä tahansa taustastaan erottuvasta elementistä, valosta ja äänestä, joka kannattelee hänen olemistaan jonkun aikaa. Silloin vauvan katse ei ole enää tutkiva tai utelias.
Mutta juuri tuollainenhan minun vauvani usein on! Vaikka hän on vilkas ja kehittynyt, yleensä vain hoitopöydällä tai sängyn päällä hän naureskelee minulle. Esimerkiksi muskarissa hän tuijottelee laulujen aikana aivan muualle ja sama ilmiö on myös vauvauinnissa. Hän ei fokusoidu!
Vauvani juttelee kyllä valtavasti, mutta esimerkiksi tänään laulelin hänelle ainakin puoli tuntia, ja hän koko ajan katseli muualle. Jos päästelin väliin eläinten ääniä, silloin häntä nauratti ja hän katsoi päin.
Mielestäni olen kaiketi tyttäreni kanssa ihan koko ajan. Tietysti koko aikaa en jaksa jutella hänelle, mutta päivät kanniskelen häntä, kun hän ei juuri yksin suostu olemaan. Tanssimme lastenlaulujen tahdissa, pidän häntä keinutuolissa jne. Eihän sitä nyt 24 / 7 voi olla katsekontaktissa, mutta vieressäni hän on käytännössä koko ajan.
Ensimmäisen lapsen kanssa sitä on kai vähän pihalla. Tuli vaan tuosta katsekontaktista mieleen nuo muskarijutut ja muut... Siellä loisteputket kiinnostaa enemmän kuin minä. Kertokaa vähän omista kommunikaatiotottumuksistanne!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ehkä vauvat vaan on erilaisia. Meidän tyttö 3kk, on tosin sellainen, että tapittaa kiinteästi silmiin ja uteliaasti pää pyörii, varsinkin kun nostaa pystyasentoon. Mut ehkä ne 2 ja muut vauvalehdet ei kuitenkaan mitään raamattuja ole, eikös:) jos olet lapsesi kanssa kuitenkin kommunikoinut, niin eiköhän se oo ihan normaalia teillä, eikä suinkaan vuorovaikutuksen vajausta:)
vuorovaikutus? olen äidinkieleltäni ruotsinkielinen,enkä ole koskaan moista sanaa kuullut.voiko sen selittää jotenkin toisella sanalla,että tämäkin idiootti sen ymmärtäisi=) kiitos etukäteen!
interaktionen :)
Moikka!
Mun äidin kanssa oli just puhetta tosta, kun lasten sh:na kävi tunnetun lastenpsykiatrin luennolla.
Lastenpsykiatri oli kertonut, että vauvat voi ihan masentua jos niitten kanssa ei ota katsekontaktia päivisin. Siinä oli kuvattuna tälläistä vauvaa mitä äiti ei ollut tarpeeksi huomioinut. Vauva oli siinä terapeutin kanssa, joka leikitti vauvaa. Vauva nauroi, mutta katsoi koko ajan poispäin terapeutista. Psykiatri sanoi, että masentuneet vauvat eivät katso silmiin edes nauraessaan.
No sitten, meidän vauva on hyvin vilkas ja meneväinen (7kk) ja tarvitsee paljon huomioo. Katselee PALJON ympärilleen ja esim. juuri muskarissa kattelee muita ihmisiä ennemmin kuin minua-tuttua ja tylsää. Nauraessaan ja hymyillessään katsoo kyllä silmiin.. voi myös esim. lattialla katsoa minua päin ja sitten hymyillään kun katseet kohtaa.
Mutta esim. jos justiin vaikka laulelen hänelle niin ei välttämättä minua katso, mikäli en juuri tee jotain erikoista. Voi esim. kesken laulun kääntyä masulleen ja lähtee konttausyrityksiin:D (kiitti vaan:))
Meillä ainakin kovasti jutellaankin, mutta tosi harvoin esimerkiksi vauva juttelee katsoen minua!!Eli melki aina siis kääntää päänsä pois ja jokeltaa..
En ole kauheasti asiasta ottanut pulttia, koska meidän jäbä on niin vilkas, että kaikki ympärilläoleva kiinnostaa. Ja onhan se kun tätä samaa naamaa tuijottaa päivät pitkät niin kyllä varmaan kiinnostus vähän lopahtaa..Niin ja meillä ainakin vauva on käytännössä melkein koko ajan meidän kanssa, tietenkään ei nyt koko ajan voi silmiin katsoa.. ja kirjoitit että teilläkin pätee sama. Niin en usko että kauheempia vuorovaikutuksen puutteita on tullut.
Ja miettii sit niitäkin jolla on monta lasta vauvan lisäksi, niin ei ne kyllä ehi tällä tavalla seurustelemaan vauvojensa kanssa!!Meillähän on vasta ekat niin ehditään istumaan vieressä katsomassa silmiin ja sitten ehditään lukemaan lehtiä/nettiä ja huomataan vauvassa kaikenmaailman asioita, mitä isoperheiset ei edes tiedä!!Syyllistyn itsekin samaan, huomaan kertovani ystävilleni kuinka vauvani liikutti varvastaan, JEE:) Ymmärsikköhän mitä meinaan..
Kiitos! Sinun vauvasi kuulostaa ihan meidän vauvalta. Tälläkin tytöllä on nyt liikkuminen tosi tärkeä juttu ja hän on kiinnostunut ympäristöstään. Luulen todellakin, että vauvani kanssa on ennemminkin hösätty liikaa kuin että hänellä olisi vuorovaikutuksen puutetta. Ja eihän vilkas lapsi varmaankaan jaksa kauaa tuijotella ketään silmiin. Itsellänikin on vaikeaa keskittyä esim. kadulla keskusteluun, koska koko ajan alan seurailemaan ohikulkijoita ym.
tekstillä tarkoitetaan todella reipasta kontaktin laiminlyöntiä. Työskentelen lastensuojelussa ja siellä tuollaisia vauvoja valitettavasti näkee, vauva on passiivinen, miltei flegmaattinen, ei itke tarpeitaan, eikä ilmaise mitään muutakaan tunnetta oikeastaan millään tavoin, heille ihminen joka pyrkii katsekontaktiin tuntuu olevan vain kaluste muiden joukossa. He eivät osaa enää edes odottaa minkäänlaista vastavuoroisuutta. Nämä vauvat erottuvat olemukseltaan selkeästi normaalissa kontaktissa olleista vauvoista. Tällaiset vauvat on kontaktin osalta vakavasti laimin lyöty, he ovat maanneet esim viltillä lattialla koko päivän, äiti on välillä saattanut syöttää ja vaihtaa kuivat jos on jaksanut sanomatta vauvalle sanaakaan, katsomatta häntä oikeastaan kertaakaan. Vauva saattaa itkeä, eikä äiti reagoi tähän millään tavalla tai menemällä eri huoneeseen. Vauva saatetaan myös syöttää tukemalla tuttipullo tyynyihin ja jättämällä vauva yksin imemään siitä. Yleensä myös vauvojen äidit ovat ilmeettömiä ja passiivisen oloisia (esim. vakavasti masentuneita). Tällainen vauva ei hymyile millekään, ei naureskele, juttele tai muutenkaan "ole läsnä" tilanteissa. Vauvan normaaliin kiinyvyyskehitykseen riittää, että vauvan tarpeisiin vastataan ja esim. hoitotilanteissa otetaan katsekontakti, vauva tarvitsee jo perushoitoonsa paljon vanhempaansa ja jos tällöin vauvan kanssa on aidosti läsnä, on siinä jo riittävästi tuottamaan normaali kiintymyssuhde vauvan ja vanhemman välille. On harmi, että tuollaisia lehtiä lukevat usein valveutuneet, terveellä järjellä varustautuneet, lapsilleen parasta tarjoavat vanhemmat, eivätkä he, jotka tuota tietoa kipeimmin tarvitsisivat. Itse olen nyt kotona 3,5 kuisen pojan vesselin kanssa, yhteiselomme on aika samanlaista kuin teidän ja näin on, toisinaan vauva suorastaan kyllästyy naamaani ja kitisee kunnes saa olla itsekseen leikkimatollansa ;)