Kuulo alkoi huonontua ala-asteella ja nyt 5vuotta sitten sain ensimmäisen korvakäytäväkojeen. Olen pian kolmekymppinen. Koulut on osin jääneet kesken tämän takia, ja tuntuu että olen täysin erakoitunut ja sosiaalisestikin vammainen kun muutenkin olen ujo :(. Ihmiset piätvät ihan outona. Perheen olen kuitenkin saanut perustettua ja lasten kanssa kiva olla kotona, mutta odotan jo kauhulla sitä päivää kun pakko hakeutua koulutukseen tai työelämään. Mihin tälläinen huonokuuloinen nyt edes pääsis? :/ Tuntuu, että kuulokin huonontunut aina vaan, viimeisestä testauksesta vuosia aikaa. Suomenkielisiä ohjelmia ei voi katsella, ei oikein enää saa selvää puheesta. Lääkäritkin tuntuu puhuvan niin hiljaa ja epäselvästi, vaikka huomaavat että toisella kuulolaite. Inhottavaa. Kai olisi saatava lähete uuteen tukimukseen. Montakohan kuulolaitetta sitä oikein yhdelle ihmiselle kustannetaan?
Ärsyttää olla näin huonokuuloinen :(
Höhhhh
91181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun täytyy ottaa yhteyttä sinne kuuloasemalle josta sait kuulolaitteen minulla kone uusittiin viiden vuoden käytön jälkeen ja nyt taas kuulee paremmin,kuuloasemalta saat myös apuvälineitä esimerkiksi television katseluun täytyy vain olla rohkea ja kysyä asioista.Minä käyn Jyväskylän keskus-sairaalan kuuloasemalla.
On tärkeää ettet erakoidu,noin nuorikin vielä olet.Ota yhteyttä kuulokeskuksiin/kuntoutusohjaajaan joita löytyy joka kaupungista,minä ainakin sain induktiosilmukan ,nyt voin seurata vaikkapa uutisia joita en vuosiin voinut tehdä.Ammatin valinnan ohjaus kuuluu myös samalle instanssille ja mikä parasta kela maksaa koulutuksen siihen tarvitaan korvalääkärin suositus.
Hei, mitä töihin tulee - kiinnostaako sinua esim. tietokonealan työt? Niissähän ei välttämättä tarvitse niin kauheasti kuulla. Enempi "puuhailet" siinä koneen äärellä...tietysti riippuu tietokonealasta ja työn luonteesta, mutta esim. joku www-suunnittelu ei vaadi mitään "ihmekuuloa"...
Niin, pakko tässä pian jotain tehdä. Enhän voi loppuelämäkseni kotiinkaan jäädä erakoitumaan :( On tää vaan niin "vammauttavaa" kun ei kuule kunnolla. Vaikka voisi tietysti olla pahemminkin, onhan mulla kuuloa kuitenkin jäljellä. Tuo tietokoneala kuulostaa kyllä kiinnostavalta, en vain tiedä olisiko minusta siihen...Olen niin jumiutunut tänne kotiin, kun vuosia ollut vaan kotona. Ensin työttömänä ja sitten lapsia hoitaen. Johonkin koulutukseen on kyllä hakeuduttava, heti kun pieninkin kasvanut vähän isommaksi.
Hakeudu ihmeessä myös sopeutumisvalmennuskurssille tai amamtillisesti painottuneelle kuntoutuskurssille Kuulonhuoltoliittoon. Pääset miettimään tilannettasi rauhassa, saat vertaistukea muilta huonokuuloisilta ja tukea ja ohjausta ammatti-ihmisiltä.
On se vaan vaikeaa tunnustaa olevansa huonokuuloinen. En pärjää enää omassa
työssäni kun nipinnapin, mutta kun uuden ammatin
opiskelu ja uusi työpaikka pelottaa.
Tänään yksi työkavereistani kysyi olenko käynyt
kuulokokeessa ja muut olivat hiirenhiljaa ja
kuuntelivat mitä vastaan.
Mutta nyt on otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä niin kun nim.täti ehdotti.Sitä olen itsekin pohtinut muutaman vuoden mutta en vaan ole saanut aikaseksi. Tuntuu kun olisi yksin tämän asian kanssa vaikka meitä on todella paljon.
Kuulokojeen keski-ikä on viisivuotta ja, jos kuulosi on radikaalisti muuttunut saat uuden laitteen kuulokeskuksesta. Eli ei muuta, kun lähete tutkimukseen ja kojetta uusimaan niin kyllä se "elämän laatu" paranee, kun alkaa taas kuulemaan...
Itsellänikin on korvakäytäväkoje, sillä erotuksella, etten ole sitä koskaan käyttänyt. Tiedän, ettei se auta pöytälaatikossa, mutta on hyvin vaikeaa työkavereille ja tutuille myöntää kojeen olemassaolo. Olin kotiäitinä pitkään, kunnes oli pakko miettiä työmarkkinoita. Kammotti kovasti, mutta lähdin kuin lähdinkin opiskelemaan. Valmistuin, mutta kuulovamman takia en toimi ko. ammatissa. Vaihdoin alaa ja pärjään tälläkin hetkellä kojeetta. Onnekseni olen oppinut "hyvin" huuliota, eriasia on tietysti selin olevien kuuleminen. Niin, suomenkieliset ohjelmat esim. dokumentit katson tekstityksellä, jos sitä on. Kuulon huononemisen tunne saattaa johtua siitäkin, että olet pitkään ollut kotona. Pelkäät, että "ihmistenilmoilla" et saa selvää puheesta ja näin psyykkisesti jo valmistaudut "kuulemattomuuteen" - toinen seikka voi olla se, että kuulosi on huonontunut. Sinuna ajattelisin näin; varaan ajan testaukseen ja kuulokojeen sopivuuden tarkistamiseen. Kojeita saa maksusitoumuksena uuden, jos se rikkoontuu tai sitä ei voida säätää sopivaksi kuulosi muutoksien takia. Tiedän tunteen, ettei kuule, vaan joutuu arvaamaan puhetta - on suuri kynnys myöntää asia. Opiskeluaikoina oma ohjaajani töksäytti hyvin tylysti eräässä tilanteessa sanomalla; oletko mittauttanut kuulosi vai teeskenteletkö kuuroa - kuinka voit yleensäkään valmistuttua toimia ammatissasi? Tästä kait jäi niin ikävä maku suuhun, että työskentelen sellaisella alalla, jossa teen käsilläni työtä. Voimia ja jaksamista sinulle - tule ulos maailmaan meidän muiden kanssa. Kukaan ei ole täydellinen ja jokaisella on omat fyysiset puutteensa. Kunhan vain ihmisten asenteet saataisiin muutettua suvaitsevaisemmaksi.
Ihan samalta minustakin tuntui nuorempana, mutta aloin käydä kuulovammaisten yhdistyksessä mukana, huomasin että kuulovammaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin ihmiset paitsi kuulemisen ongelmien takia käytetään kirjoitustulkkausta, induktiosilmukkaa ym kommunikoinnin apuvälineitä. Vertaisseura antoi voimaa hyväksyä oma vamma normaalikuuloistenkin seurassa, niinpä aiemman kuulokojeen piilottelun ja häpeilyn sijasta pidän sitä korvassa ja tukkakin voi olla niin lyhyt että se näkyy. Se ei ole sen kummempi kuin silmälasit, kävelykepit tai mitkä tahansa muut elämää helpottavat apuvälineet.