Tarina on melko pitkä, toivottavasti jaksat lukea..
Ensinnäkin, suvussani ei tiettävästi ole MS-tautia, ainkaan diagnosoitua. Äitini, joka on nyt 59-vuotias, on niin kauan kuin muistan ollut kömpelö, kärsinyt huimauksesta ajoittaisena, valitellut sitä että tavarat putoilevat käsistä, sairastanut kolmoishermosäryn parikymmentä vuotta sitten, kärsinyt kroonisista niska-hartiaseudun vaivoista joita pidetty mm. käsioireiden taustalla. Nyt rintjen pienennysleikkauksen jälkeen hän ei ole juuri hartiavaivoija valitellut. Pään MRI hänellä ollut normaali. Suvussa on RUNSAASTI hypotyreoosia, sitä sairastavat mm. isoäitini, äitini, hänen sisarensa ja minä.
Itse olen 32-vuotias. Puolitoista vuotta sitten lähdin tutkimuksiin koska kurkkua kuristi ja faskikulaatioita oli jatkuvasti ja joka puolella, myös isoissa lihaksissa kuten pakaroissa.
Heti alkuun löytyi hypotyreoosi ja sen syynä kilpirauhaskasvain. Kasvainta epäiltiin pahanlaatuiseksi ja se poistettiin nopeasti marraskuussa 2005. Kasvain oli hyvänlaatuinen mutta leikkauksen jälkeen kilpirauhasarvot pahenivat nopeasti ja kesti aikansa ennen kuin arvot saatiin jonnekin normaaliin päin. Hajuaisti hävisi useaksi kuukaudeksi (en muuten tiennyt tämän liittyvän kilpirauhaseen mitenkään ennen kuin näin elokuvan "Kaasua Komisario Palmu" jossa murhattu rouva ei ollut haistanut kaasua struumaleikkauksensa vuoksi...)
Tässä vaiheessa elohiirien ja faskikulaatioiden lisäksi tulivat tyroksiinin annosnostoihin liittyvät lihasjäykkyydet ja -heikotukset.
Aloin epäillä MS-tautia. Kädet olivat kömpelöt, tosin rannekanavaoireyhtymään sopivaa olivat sähköiskut sormiin rannetta taivuttaessa...
Otatin lab- kokeita, mm. kalkkiarvot kunnossa.
Hakeuduin neurologille joka kertoi että kliinisessä tutkimuksessa ei ollut MS-tautiin viittaavia löydöksiä mutta piilokarsastuksen vuoksi lähetti silmälääkärille. Kävin silmälääkärillä, mitään sairastettuun näköhermotulehdukseen tai muuhun sellaiseen viittaavaa ei tullut esille. Piilokarsastus liittyi likinäköisyyteen ja oli todettu papereiden mukaan jo kun täytin 7 vuotta.
Takaisin neurologille joka lähetti pään MRI-kuvaukseen. Mitään poikkeavaa ei todettu tässä.
Oireet helpottivat kevään aikana tämän jälkeen jkv. Samaan aikaan aloin saada kilpirauhasarvoja kuntoon.
Ongelmana on kuitenkin nyt edelleen puutumiset ja pistelyt jotka vaihtavat koko ajan paikkaa. Ovat pahempia jos vähennän tyroksiiniannosta, riippuvat asennostakin. Puutumiset etenkin häviävät siis asennonmuutoksen jälkeen. Hermostuminen pahentaa.
Pelkään kuitenkin että minulla on jokin neurologinen, etenevä sairaus, kuten MS.
Kirjallisuuden mukaan kaikki oireeni sopivat hypotyreoosiinkin, edelleen kuitenkin mietin onko taustalla muuta.
Erityisesti tänään kramppeja on ollut paljon. Oikea käsi on kömpelö (Tinnel ja Phalen pos. sopien jälleen rannekanavaankin).
Miltä tämä kuulostaa teidän mielestänne?
Pelkään yleensäkin sairauksia ja tuntuu etten pääse yli ajatuksesta että olen vakavasti sairas. Ajatus jäi "päälle" kun jouduin leikkaukseen jossa lähdettiin ensisijaisesti syöpää poistamaan, vaikkakin muutos oli loppujen lopuksi hyvänlaatuinen...
Kiitos jos jaksat vastata.
Ensinnäkin, suvussani ei tiettävästi ole MS-tautia, ainkaan diagnosoitua. Äitini, joka on nyt 59-vuotias, on niin kauan kuin muistan ollut kömpelö, kärsinyt huimauksesta ajoittaisena, valitellut sitä että tavarat putoilevat käsistä, sairastanut kolmoishermosäryn parikymmentä vuotta sitten, kärsinyt kroonisista niska-hartiaseudun vaivoista joita pidetty mm. käsioireiden taustalla. Nyt rintjen pienennysleikkauksen jälkeen hän ei ole juuri hartiavaivoija valitellut. Pään MRI hänellä ollut normaali. Suvussa on RUNSAASTI hypotyreoosia, sitä sairastavat mm. isoäitini, äitini, hänen sisarensa ja minä.
Itse olen 32-vuotias. Puolitoista vuotta sitten lähdin tutkimuksiin koska kurkkua kuristi ja faskikulaatioita oli jatkuvasti ja joka puolella, myös isoissa lihaksissa kuten pakaroissa.
Heti alkuun löytyi hypotyreoosi ja sen syynä kilpirauhaskasvain. Kasvainta epäiltiin pahanlaatuiseksi ja se poistettiin nopeasti marraskuussa 2005. Kasvain oli hyvänlaatuinen mutta leikkauksen jälkeen kilpirauhasarvot pahenivat nopeasti ja kesti aikansa ennen kuin arvot saatiin jonnekin normaaliin päin. Hajuaisti hävisi useaksi kuukaudeksi (en muuten tiennyt tämän liittyvän kilpirauhaseen mitenkään ennen kuin näin elokuvan "Kaasua Komisario Palmu" jossa murhattu rouva ei ollut haistanut kaasua struumaleikkauksensa vuoksi...)
Tässä vaiheessa elohiirien ja faskikulaatioiden lisäksi tulivat tyroksiinin annosnostoihin liittyvät lihasjäykkyydet ja -heikotukset.
Aloin epäillä MS-tautia. Kädet olivat kömpelöt, tosin rannekanavaoireyhtymään sopivaa olivat sähköiskut sormiin rannetta taivuttaessa...
Otatin lab- kokeita, mm. kalkkiarvot kunnossa.
Hakeuduin neurologille joka kertoi että kliinisessä tutkimuksessa ei ollut MS-tautiin viittaavia löydöksiä mutta piilokarsastuksen vuoksi lähetti silmälääkärille. Kävin silmälääkärillä, mitään sairastettuun näköhermotulehdukseen tai muuhun sellaiseen viittaavaa ei tullut esille. Piilokarsastus liittyi likinäköisyyteen ja oli todettu papereiden mukaan jo kun täytin 7 vuotta.
Takaisin neurologille joka lähetti pään MRI-kuvaukseen. Mitään poikkeavaa ei todettu tässä.
Oireet helpottivat kevään aikana tämän jälkeen jkv. Samaan aikaan aloin saada kilpirauhasarvoja kuntoon.
Ongelmana on kuitenkin nyt edelleen puutumiset ja pistelyt jotka vaihtavat koko ajan paikkaa. Ovat pahempia jos vähennän tyroksiiniannosta, riippuvat asennostakin. Puutumiset etenkin häviävät siis asennonmuutoksen jälkeen. Hermostuminen pahentaa.
Pelkään kuitenkin että minulla on jokin neurologinen, etenevä sairaus, kuten MS.
Kirjallisuuden mukaan kaikki oireeni sopivat hypotyreoosiinkin, edelleen kuitenkin mietin onko taustalla muuta.
Erityisesti tänään kramppeja on ollut paljon. Oikea käsi on kömpelö (Tinnel ja Phalen pos. sopien jälleen rannekanavaankin).
Miltä tämä kuulostaa teidän mielestänne?
Pelkään yleensäkin sairauksia ja tuntuu etten pääse yli ajatuksesta että olen vakavasti sairas. Ajatus jäi "päälle" kun jouduin leikkaukseen jossa lähdettiin ensisijaisesti syöpää poistamaan, vaikkakin muutos oli loppujen lopuksi hyvänlaatuinen...
Kiitos jos jaksat vastata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös miettinyt omaa terveyttäni viimeisen 5kk aikana ja käynyt erilaisissa kokeissa yms, joista ei ole ilmennyt vielä mitään, mutta oireet aikamoiset...Tiedän siis tunteen. Olen 27v. eli elämässä ja sairauden pelko ei ainakaan yhtä helpota tätä olotilaani. Huoletta ei kuitenkaan saa noin vain pois, vaikka haluaisi, koska nykinät yms lisääntyvät stressaamisesta.
Tsemppiä!
Olin 27-v.kun minulla todettiin ms.Tyhmä kun olin en osannut ennakkoon mitään vakavaa sairautta edes pelätä,oireista huolimatta.Välillä,kun oireet ottavat "vapaapäivän",tai ovat lievempiä,tunnen itseni kyllä vakavaksi edelleen,mutta en niin sairaaksi(pääsee kävelemään).