heippa.. en pysty nyt mitään muuta kuin itkemään, joten koittakaa saada tekstistä selvää..
äitini tuli äsken huoneeseeni itkemään. hänellä oli todella kovia kipuja käsissä. ja myös hän näytti että siellä on sellasia pahkuroita. äidiltäni leikattiin puolitoista vuotta sitte rinta syöpä joka oli pahan laatuinen.. ja sitten vähän ajan kuluttua kaulasta ja alapäästä poistettiin kasvaimet. äitini epäilee että se syöpä olisi levinnyt luihiin ja mahaan.. hänen vatsansa on ollut jo pitemmän aikaa sellainen ettei kakkaa pysty ollenkaan pidättämään, vaan se tulee heti läpi.. ja lääkärissä äiti on kerran sen sädehoidon jälkeen käynyt tarkastuksessa, ja äiti kyllä sanoi kivuista ja pidättämist ongelmista, mutta se lääkäri sanoi ettei siellä kummiskaan ole mitään. eikä pistänyt edes verikokeisiin..
eli onko äitilläni syöpä nyt jo koko kehossa?? ystävämme menehtyi syöpään alle puolessa vuodessa.. en kestä jos se sairaus vie äitinikin.. pelkään vain kamalasti ja itken.. äiti tilasi nytten yksityiselle ajan, mutta pelkää sen olevan liian myöhäistä.. Miksi äiti ei ole aikaisemmin hakeutunut hoitoon?!? en ymmärrä ja en kyllä kestä jos äitini lähtee näin pian.. olen itse vast 15 vuotias. olen aivan sekaisin. kuulemma äiti oli tuntenut pahkurat jo pitemmän aikaa..
vastailkaa ja kertokaa omia kokemuksia.. voiko ne olla sitten jotain muuta?
voimia kaikille joilla tämä sairaus on!!
äitini tuli äsken huoneeseeni itkemään. hänellä oli todella kovia kipuja käsissä. ja myös hän näytti että siellä on sellasia pahkuroita. äidiltäni leikattiin puolitoista vuotta sitte rinta syöpä joka oli pahan laatuinen.. ja sitten vähän ajan kuluttua kaulasta ja alapäästä poistettiin kasvaimet. äitini epäilee että se syöpä olisi levinnyt luihiin ja mahaan.. hänen vatsansa on ollut jo pitemmän aikaa sellainen ettei kakkaa pysty ollenkaan pidättämään, vaan se tulee heti läpi.. ja lääkärissä äiti on kerran sen sädehoidon jälkeen käynyt tarkastuksessa, ja äiti kyllä sanoi kivuista ja pidättämist ongelmista, mutta se lääkäri sanoi ettei siellä kummiskaan ole mitään. eikä pistänyt edes verikokeisiin..
eli onko äitilläni syöpä nyt jo koko kehossa?? ystävämme menehtyi syöpään alle puolessa vuodessa.. en kestä jos se sairaus vie äitinikin.. pelkään vain kamalasti ja itken.. äiti tilasi nytten yksityiselle ajan, mutta pelkää sen olevan liian myöhäistä.. Miksi äiti ei ole aikaisemmin hakeutunut hoitoon?!? en ymmärrä ja en kyllä kestä jos äitini lähtee näin pian.. olen itse vast 15 vuotias. olen aivan sekaisin. kuulemma äiti oli tuntenut pahkurat jo pitemmän aikaa..
vastailkaa ja kertokaa omia kokemuksia.. voiko ne olla sitten jotain muuta?
voimia kaikille joilla tämä sairaus on!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikävä kun äidilläsi on tämä sairaus!
Minulle sanottiin lääkärissä, että levinnyttäkin rintasyöpää voidaan hoitaa hyvilläkin tuloksilla. Vaikeahan sitä on sanoa mikä on äitisi tilanne, mutta toivotaan kuitenkin parasta ja koita nyt rauhoittua. Odota nyt ensin mitä äidilläsi todetaan ja sitten vasta kannattaa pohtia jatkoa. Sinäkin voit saada apua itsellesi jos tunnet olosi voimattomaksi ja ahdistuneeksi, ei kannata jäädä itkeksimään sohvan/huoneen nurkkaan!
Minullakin on rintasyöpä ja kaksi nuorta lasta ja osaan siten kuvitella sinun pelkosi. Itsellä äitinä on sama pelko lasteni puolesta...
En oikein osaa lohduttaa, mutta toivon hartaasti, että äidilläsi ei ole mitään vakavampaa! Tsemppiä sinulle ja äidillesi!
lääketiede kehittyy koko ajan. Tänä vuonna voidaan hoitaa sellaisia tapauksia, jotka olivat muutama vuosi sitten toivottomia.
Äitisi "pahkurat" voivat olla jotain ihan vaarattomia.
Jos äidiltäsi on poistettu kasvaimia, se ei tarkoita että ne olisivat olleet syöpää ( jos eivät olleet pahalaatuisia ). Kyse on siis kahdesta ihan eri asiasta.
Itselläni on leikattu rintasyöpä. Minulta on myös poistettu kohtu ja munasarjat kasvaimien vuoksi. Rintasyöpä on rintasyöpä ja kasvaimilla ei ollut mitään tekemistä syövän kanssa.
Jaksamista sinulle. Käy vaikka kouluterveydenhoitajan juttusilla. Tarvitset voimia jotta jaksat olla äitisi tukena.
Kirjoittele tänne ja puhu. Älä jää yksin, sillä murheesi on suuri, vaikka äitisi sairaus olisikin hoidettavissa.
Sain itse (olen 63-v)eilen kuulla, että puolisoni sairastaa parantumatonta syöpää. Meillä on aikaa nyt käydä elämäämme läpi, järjestell äasioita ja sanoa hyvästit.
Toisin on heillä, jotka yllättäen kuolee esim. kolareissa. Se nyt tuli ekana mieleen, sillä ollessani 32-v, ja minulla oli kaksi pientä lasta 5 7 vuotiaat ja jouduin pahaan autokolariin. Niskanikamia murtui 3 ja jouduin kallovetoon 8 viik. Töölön sairaalaan. Hengenmeno oli millien tuhannesosasta kiini. Onneksi sain lisäaikaa, kuten sitä nimitetään.
Koska olen nyt jo iäkäs, voin kertoa, että olin itse äitini kuolinvuoteen vierellä viikon ennen hänen kuolemaansa. Äitini oli jo yli 70-v ja sairasti keuhkosyöpää. Hän oli polttanut tupakkaa jo lapsuudestaan (siis 15-v)saakka. Vaikka hän lopettikin tupakoinnin yli 50-v, tuli kuitenkin tuo syöpä.
Alku ennuste oli 3-v, mutta äitihän eli melkein 10-v lisää, joten toivoa on aina ja lääketiede kehittyy. En sano, että turhaan itkin, mutta itkin silloin paljon, kun kerrottiin, että äidillä on korkeintaan 3-vuotta aikaa. Paljon en enää itkenyt siellä sairaalassa, kun näin, miten huonossa kunnossa äitini oli. Toivottavasti hänelle oli silloin lohtua, että hänen lapsistaan yksi jaksoi valvoa hänen vierellään loppuun saakka.
Itke rakkaani ja kirjoita. Niin minäkin. Rakkaimpani poistuu varmasti luotani pian. Jään yksin. Tai enhän minä jää. Minulla on ystäviä, lapset ja lapsenilapset. IHANAT. Vaikka tyttö 2,5-v huusikin minulle eilen, kun piti mennä nukkumaan. EN TOTTELE!!!
Näinhän ne on meidän tunteemmekin. Ei ne tottele, niille vain pitää antaa tilaa ja käydä niitä läpi. Missään tapauksessa ei pidä padota tunteitaan ja yrittää kestää vain itse.
Autetaan toinen toisiamme.