meillä on kolmekuinen suomenlapinkoiran narttupentu. Itselleni oli yllätys pennun suunnaton energisyys, onneksi ei ole ensimmäinen koira, joten tilanne on hallinnassa :)
Jos nyt muutamalla sanalla kuvaisi pentua, niin se on ihmisrakas ja kaipaisi kovasti seuraa leikkeihinsä. Älykäs, oivaltaa jo pienenä juttuja nopeasti ja helposti. Uskomattoman ahne, makupaloilla tanssis varmaan vaikka polkkaa. Hermostuttavinta on "resuamiskohtaukset". En tiedä johtuuko paimentaustasta, mutta lasten lahkeissa roikkuu tosi hanakasti ja näykkii suht napakastikin. Tähän ollaan puututtu järjestelmällisesti ja jämäkästi, toivottavasti kantaa joskus hedelmää. Pentu on tosi rohkea ja toisaalta sitkeä, eli aika tomerasti saa kiellettyihin asioihin puuttua ennenkuin uskoo. Kaikenkaikkiaan on kuitenkin niin oivaltamiskykyinen ja reipas, että uskon pennun pystyvän vaikka mihin, kunhan nyt omat ohjaustaidot riittäisivät...
Olisi kiva kuulla teidän lappalaisista, minkälaisia ovat olleet pentuna. Ja vinkkejä, miten olette saaneet varsinkin negatiivisia asioita, kuten puremista vähennettyä...
Jos nyt muutamalla sanalla kuvaisi pentua, niin se on ihmisrakas ja kaipaisi kovasti seuraa leikkeihinsä. Älykäs, oivaltaa jo pienenä juttuja nopeasti ja helposti. Uskomattoman ahne, makupaloilla tanssis varmaan vaikka polkkaa. Hermostuttavinta on "resuamiskohtaukset". En tiedä johtuuko paimentaustasta, mutta lasten lahkeissa roikkuu tosi hanakasti ja näykkii suht napakastikin. Tähän ollaan puututtu järjestelmällisesti ja jämäkästi, toivottavasti kantaa joskus hedelmää. Pentu on tosi rohkea ja toisaalta sitkeä, eli aika tomerasti saa kiellettyihin asioihin puuttua ennenkuin uskoo. Kaikenkaikkiaan on kuitenkin niin oivaltamiskykyinen ja reipas, että uskon pennun pystyvän vaikka mihin, kunhan nyt omat ohjaustaidot riittäisivät...
Olisi kiva kuulla teidän lappalaisista, minkälaisia ovat olleet pentuna. Ja vinkkejä, miten olette saaneet varsinkin negatiivisia asioita, kuten puremista vähennettyä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samanlainen oli meidänkin koira(narttu 7v nyt) pentuna. Nopea, kuin mikäkin, menossa koko ajan, roikkui vaatteissa ja välillä hihoissakin, pomppi tosi korkealle. Silppusi sanomalehtiä suikaleiksi, ja juoksi ne suussa ihan mahdottomassa hepulissa ympäriinsä, varsinkin iltaisin ennen nukahtamistaan. Toinen harrastus oli juomakupissa uiminen, vesi oli aina pitkin lattioita, kun etutassuillaan "kaivoi" vettä. Kun meno oli sietämätöntä pistettiin hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Tarvitsevat kyllä paljon virikkeitä ja toimintaa, eli pallon heittelyä, paperin silppuamista, harkkujen kaivamista maitopurkeista, talouspaperirullien putkista, pahvilaatikoista, mattojen alta. Pienissä erissä hetken kerrallaan koulutusharjoitusta, istumaan, maahan ja odottamaan hetken paikoillaan. Noin 4-5 kk:n vanhasta voi mennä penturyhmään koulutukseen, jos mahdollista. Sitten agiltyyn vuoden ikäisenä, tai vaikka pk-lajeja harrastamaan. Suomemlapinkoirat ovat hyviä harrastuskoiria, oppivaisia ja tottelevaisia. Tuo mahdoton energisyys kyllä on kummasti tasoittuvaa sorttia, jo vuoden ikäisenä pentu on hyvinkin "rauhallinen".
Meillä nyt 7 kuukautinen uros lappalainen ja kovasti tykkää, että sille heittelee palloa tai jotain mitä voi hakea ja ei väsy tähän hommaan...meilläkin aluksi oli pureskelua, mutta johtui varmastikin vaihtuvista hampaista, sillä tämä loppuí oikeastaan kokonaan kun hampaat vaihtu ja meillä on kovasti annettu pureskeltavaa luista siis nahkaluista...Alusta asti kiellettiin puremasta ja hyvin se sitten menikin perille... uros toki on uros:) Meillä haukku rakastaa itsekseenkin hommata pallojen kanssa ja myös aktivointilelujen kanssa, ei aina tarvitse kaveria-tosin meillä myö 7v. poika, joka touhuaa haukun kanssa paljon.
Onhan lappalainen energinen, leikkisä- mutta ainakin meille osunut kiltti pentu, joka toki tekee kaikkensa että saisi jotian hyvää suuhunsa:-)
Enpä voinu olla vastaamatta;kuulosti nimittäin niin tutulta..Ero on vain siinä että tämä karvapallo on minun ensimmäinen koira ja voitte varmaan arvata että oli melkoinen "shokki"tän koiran energia :) Paljon oon ollu koirien kans tekemisis koko elämäni ajan, mutta ihan tälläistä en osannu odottaa.Ei silti,katunu en oo koiran hankkimista;sen verran ihana toi junnu on..
Junnu on tällä hetkellä 8 kuukautta ja siis uros..Myös tämä yksilö harrastaa näykkimistä jota on saatu onneksi vähenemään mutta ei kokonaan kitketyksi pois..
Seuraava projekti meillä onkin koirakoulu...Toivotaan ettei jäädä luokalle heti =)
...kuulla,että toisillakin pennut ovat olleet "energiapakkauksia", kaikki kestää onneksi vain aikansa!
Meidänkin pennusta paistaa sellainen perusrohkeus ja reippaus, näistä ominaisuuksista on varmasti hyötyä myöhemmin koiraharrastuksissa.
Itse olisin menossa pennun kanssa toko-alkeiskurssille, meilläpäin ryhmät ovat vaan tosi suosittuja ja osallistumispaikat joudutaan arpomaan. Kovasti haaveilisin tulevaisuudessa pk-lajeista, katsotaan kuinka käy...
Kaikenkaikkiaan nämä lapinkoirat ovat kyllä kymppirotu, jotenkin niin selvästi "täyspäisiä" ja terveitä koiria. Ja tuo älli on oikeastikin hämmästyttävä; meillä opetellaan kovasti sisäsiisteyttä. Kun ulospissimisestä saa palkinnon, kyykistyy pentu pissausasentoon (mitään ei enää tule) ja katsoo pää kallellaan, josko saisi makupalan :)
Moi!
Tuttua kerrontaa. Meillä asuu 7 kk lapinkoira uros. Rohkeus ja reippaus mykisti heti alussa. Ja meno oli alussa aika hurjaakin. Ei meinannut äiti perässä pysyä. On sitä itketty ja naurettu, kun on pidetty tiukkaa kuria ja opetettu talon tavoille. On tosi kiltti poika, kun koiruuksiltaan sille päälle ehtii. Käskyt oppinut hyvin ja nopeasti. Keväällä menemme koirakouluun, ehkä sieltä tarttuu mukaan hyviä ja rauhoittavia vinkkejä. Lohdullista lukea muiden kokemuksia että tossa vuoden paikkeilla alkaa rauhoittua.. Onnellinen poika, kun isi tulee töistä kotiin, jolloin riemulla ei ole rajoja.
Varastelu ja näykkiminen olisi vielä kitkettävinä.
Mulla ollut nyt reilun viikon tuo lappalaispenska ja se on muuten tosi rauhallinen, mutta sitten kun innostuu ni jo on ralli kova ja yrittää näykkiä kaikkea mitä ei tietenkään sais, ja "härnää". Mutta itellä tehonnu ainakin sellanen et hieman yskäsen aina kovempaan ääneen ku tekee jotai kiellettyä, mut en anna liikaa huomiota ettei vaan rupea sitä sitten huomionhaun seurauksena tekemään. yleensä kutsun innokkaasti ja iloisesti luokse kun tekemässä jotain "pahojaan"..se on toiminu mun pennulla :) mutta pennutki on aina pentuja.
Oma koirani oli pentuna myös tuollainen. Se roikkui housunlahkeissa ja puri. Tahtoi mutustella kaikkea muuta kuin puruleluja. Notski oli kuitenkin todella arka ja alistuvainen. Se kesti pentunakin pitkiä lenkkejä ja aina kun äti tuli sen kanssa hakemaan koulusta kävellen, kaikki ihastuivat siihen ja tulivat tervehtimään sitä. Notski oli kyllä mahdottoman pöljä. Sitä, tai siis sen mieltä ei ainakaan olla jalostettu pitkälle.. Notski karkasi aina metsään, eikä yleensä pysynyt 3600 neliöisessä pihassamme mitenkään.. Kerrankin se tapasi naakanpoikasen metsässä, ja ei tiennyt mitä sillä tehdä. Naakka päästi sellaiset älämölöt, että Notski vain pomppi tasajalkaa sen ympärillä.. Sitten sitä tultiinkin jo komentamaan takaisin kotiin.. Semmonen meijän vauva on!