Tulinpa pitkästä aikaan taas käymään tällä sivulla, ja kovat kinastelut täällä edelleen. Huomioni kiinnittyi tuossa muutamaa otsikkoa alempana "samin" kommentteihin abortin eettisyydestä. Kovasti ihmettelen niitä jotka "samia" niin kovin vastusti, vaikka hänhän ei missään vaiheessa edes tuominnut aborttia, ainakin niin minä sen ymmärsin. Tai sillä tavalla tuomitsi, että ainakin omien käsitysteni mukaan hänen mielestään abortti on eettisesti enemmän väärin kuin oikein. Ja tämä siksi, että kukaan ei ole onnistunut kumoamaan tätä käsitystä. Miian kommentti oli kuitenkin aivan uskomaton, tainnut olla aikamoisessa tunteen puuskassa kun semmoisen jutun kirjoitti.
Tässä pätkä samilta:
"Sehän olis tosi kiva periaate, jos osais elää elämäänsä niin, että seksiä tulis harrastettua vain sellasen kumppanin kanssa ja sellasessa elämäntilanteessa, että mahdollisen vahingon käydessä se ei olis kummallekaan *niin* iso vahinko etteikö siitä selvittäis yhdessä ihan kunnialla. Melkosen ideaalia, mutta eikös tuommonen olis aika kiva skenaario?"
Mulle toi ei ole mikään skenaario, vaan totista totta. No, eihän sitä voi absoluuttisella totuudella mitään varmaa sanoa, mutta varmaa on, että tuota mieltä me molemmat olemme tällä hetkellä. Että ei se *niin* iso vahinko olisi, ja lapsi pidettäisiin. Jos kuitenkin niin kävisi, että tyttöystäväni kieltäytyisi synnyttämästä, rakastaisin häntä edelleenkin samalla lailla kuin ennenkin.
Jos miehet kuitenkin tulisivat raskaaksi, en pysty kuvittelemaankaan minkälainen meno yleensä ottaen olisi aborttien suhteen, mutta itse en sitä tekisi. Varmaan aika harvinaista nykyään parikymppisen miehen olla valmis isäksi, mutta minä itse asiassa semmoinen haluankin olla. En nyt, mutta myöhemmin, mutta vahingon sattuessa nytkin.
Itse kuulun siihen ryhmään, joka ihmettelee JYRKKÄÄ abortin vastustamista tai puolustamista. Paitsi eniten ihmettelen heitä, jotka ovat niin "kylmäkiskoisia" tässä asiassa.
Tässä esimerkki:
"Nainen tai tyttö: Elä! Älä kadu äläkä mieti! Oot tehny just niin oikein kuin vain olet tehdä voinut"
Kuka nyt tosiaan kehottaa ketään olemaan miettimättä asioita? Onhan se selvää, että sulkemalla tiettyjä asioita alitajuntaan ne kalvavat useimmiten tavalla tai toisella mieltä niin kauan, ennenkuin ne on itselleen selvittäny, saanut pois päiväjärjestyksestä. Varmasti poikkeuksia löytyy ja aika monesti tappaa haavat..
Samille vastaus kuitenkin tuosta eettisyydestä.
Omasta mielestäni abortin eettisyys on yhteiskuntaan, myös tapauskohtaisesti sidottua. Harvemmin mitään yleistä voi sanoa. Jos joskus tulevaisuudessa jossain paikassa jokainen syntynyt lapsi laitettaisiin kidutukseen koko loppu elämäkseen, abortti olisi varmasti siellä eettisesti ja moraalisesti oikea teko. Enkä nyt puhu semmoisesta "saddam hussein" kidutuksesta, että lapsella olisi kurjaa, vaan ihan kunnon sairaasta kidutuksesta. Nykymaailmassa omalla kohdallani abortin teko olisi eettisesti väärin, sillä se vain palvelisi omaa itsekkyyttäni eli sitä, että saisin helpommin maisterin paperit käteen ja pääsisin nopeammin työelämään. Tämä lapseni tappamisen kautta? Ei kiitos.
ps. sori kaikille kun tuli niin pitkä teksti, ei tämmöisiä saisi kirjoitella nykyinformaatiotulvayhteiskunnassa.
Tässä pätkä samilta:
"Sehän olis tosi kiva periaate, jos osais elää elämäänsä niin, että seksiä tulis harrastettua vain sellasen kumppanin kanssa ja sellasessa elämäntilanteessa, että mahdollisen vahingon käydessä se ei olis kummallekaan *niin* iso vahinko etteikö siitä selvittäis yhdessä ihan kunnialla. Melkosen ideaalia, mutta eikös tuommonen olis aika kiva skenaario?"
Mulle toi ei ole mikään skenaario, vaan totista totta. No, eihän sitä voi absoluuttisella totuudella mitään varmaa sanoa, mutta varmaa on, että tuota mieltä me molemmat olemme tällä hetkellä. Että ei se *niin* iso vahinko olisi, ja lapsi pidettäisiin. Jos kuitenkin niin kävisi, että tyttöystäväni kieltäytyisi synnyttämästä, rakastaisin häntä edelleenkin samalla lailla kuin ennenkin.
Jos miehet kuitenkin tulisivat raskaaksi, en pysty kuvittelemaankaan minkälainen meno yleensä ottaen olisi aborttien suhteen, mutta itse en sitä tekisi. Varmaan aika harvinaista nykyään parikymppisen miehen olla valmis isäksi, mutta minä itse asiassa semmoinen haluankin olla. En nyt, mutta myöhemmin, mutta vahingon sattuessa nytkin.
Itse kuulun siihen ryhmään, joka ihmettelee JYRKKÄÄ abortin vastustamista tai puolustamista. Paitsi eniten ihmettelen heitä, jotka ovat niin "kylmäkiskoisia" tässä asiassa.
Tässä esimerkki:
"Nainen tai tyttö: Elä! Älä kadu äläkä mieti! Oot tehny just niin oikein kuin vain olet tehdä voinut"
Kuka nyt tosiaan kehottaa ketään olemaan miettimättä asioita? Onhan se selvää, että sulkemalla tiettyjä asioita alitajuntaan ne kalvavat useimmiten tavalla tai toisella mieltä niin kauan, ennenkuin ne on itselleen selvittäny, saanut pois päiväjärjestyksestä. Varmasti poikkeuksia löytyy ja aika monesti tappaa haavat..
Samille vastaus kuitenkin tuosta eettisyydestä.
Omasta mielestäni abortin eettisyys on yhteiskuntaan, myös tapauskohtaisesti sidottua. Harvemmin mitään yleistä voi sanoa. Jos joskus tulevaisuudessa jossain paikassa jokainen syntynyt lapsi laitettaisiin kidutukseen koko loppu elämäkseen, abortti olisi varmasti siellä eettisesti ja moraalisesti oikea teko. Enkä nyt puhu semmoisesta "saddam hussein" kidutuksesta, että lapsella olisi kurjaa, vaan ihan kunnon sairaasta kidutuksesta. Nykymaailmassa omalla kohdallani abortin teko olisi eettisesti väärin, sillä se vain palvelisi omaa itsekkyyttäni eli sitä, että saisin helpommin maisterin paperit käteen ja pääsisin nopeammin työelämään. Tämä lapseni tappamisen kautta? Ei kiitos.
ps. sori kaikille kun tuli niin pitkä teksti, ei tämmöisiä saisi kirjoitella nykyinformaatiotulvayhteiskunnassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...että kommenttisi vaikutti erittäin fiksulta ja tunsin olevani samaa mieltä KUNNES pääsin loppuun ja luin kohdan "Tämä lapseni tappamisen kautta?".
Outoa, että kirjoitat ensin noinkin fiksusti ja lopussa kuitenkin kumoat kaiken aiemman leimaamalla abortin murhaksi. Ristiriitaista?
*pettynyt*
Miksi vertaamalla aborttia tappamiseen kumoaisin kaiken sitä ennen sanomiseni? Mielestäni kumoamista ei tapahdu. En edelleenkään ole jyrkästi aborttia vastaan tai puolesta, ja edelleenkin olen niistä etiikka sekoista samaa mieltä.
Miten elävän organismin tuhoaminen ei olisi tappamista? Sana "abortti" taitaa tulla englanninkielisestä sanasta "abortion", ja se taitaa tulla jostain latinankielisestä sanasta. "Abortion" tarkoittaa keskeyttämistä. Pidätkö siis sitä tapahtumaa, missä kasvava eliö, tuleva ihminen, esim. imetään kohdusta pois, yksinkertaisesti keskeyttämisenä? Tuo sana ei voi sisältää kaikkea sitä, jolla pitäisi kuvata ko. tapahtumaa. Mitä siinä keskeytetään? Tuleva ihminen. Oliko se jo elossa? Varmasti oli, solut jakaantuvat huimaa vauhtia. Se on jo paljon isompi kuin yksinkertaisen elossaoleva bakteeri, joita niitäkin kutsutaan eläviksi. Mikä on vastakohta elämiselle? Ei eläminen. Miksi kutsutaan sitä, kun jostain syystä eläminen joltain elävältä eliöltä päättyy? Kuolemaksi. Mitä tarkoitetaan sillä, että on lopettanut elämisen? Tappamiseksi tai itsemurhaksi, tai kuolemantuottamukseksi. Abortoimalla lapseni, se ei voisi olla itsemurha, mutta kuolemantuottamus tai tappo hyvinkin. Jos tein sen harkitusti, se olisi murha. Näin minä ainakin tämän asian näen. Haluaisin kyllä kuulla vastakommenttia siitä, mitä en ole ottanut huomioon. Mielenkiintoinen aihe, kieltämättä.
ps. Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne:
Tulevaisuudessa ei tarvitse enää kantaa lasta mahassaan, vaan lapsen "kohtu" olisi jonkin koneen sisällä, ja tämän kehityksen näkisi lasikuvun alta. Näkisit jo joidenkin viikkojen ikäisen sikiön kädet, jalat, sydämen joka tytykkää ja muutenkin erotat jo kaiken, mikä yleensä erottaa ihmisen muista eläimistä. Se ei enää ole solurypäs, morula tai vastaava. Nostat lasikuvun pois, otat sikiön käteesi, se mahtuu etusormen ja peukalosi väliin, ja painat ne yhteen. Se tirskahtaa musertuneena lattialle, sydän ei enää käy, solujen jakaantuminen loppuu. Mitä teit? Abortoit? Aika yksinkertainen sana.. Omasta mielestäni teit muutakin.
Osaatpa sä kirjoittaa yllättävän rumasti, hyvä ettei oksennus lentänyt. Tuo sun kuviteltu tilanne oli niin vastenmielinen.. Mutta toisaalta rupesin miettimään sitä, että sehän on totta. Itsehän siinä annetaan lupa tuhota jotain, sitä ei vaan näe ja ymmärrä.
Kävin itse vasta ultraäänessä ja tuli vaan mieleeni ajatus niistä jotka abortoi lapsensa viikon 12 jälkeen ja se tuntui ihan hirveältä. On kauheata jos ihmiset silkkaa huolehtimattomuutta tulee raskaaksi ja teettää abortin yhä uudelleen ja uudelleen (eli sallitut kolme kertaa).
Mutta silti olen sitä mieltä, että parempi, että alkio abortoidaan pienenä kohdusta eikä poliisit joudu kuolleita vauvoja roskiksista keräilemään..
Olisihan se ihanteellista, että keksittäisiin 100%:nen ehkäisy (joka ei edes lihota, olen paristakin suusta kuullut ettei pillereitä tai kierukkaa voi kayttää kun ne lihottaa) ja varmasti vielä joskus keksitäänkin ja silloin nämä abortit varmasti vähenevät todella paljon.. eli parempia ehkäisykeinoja odotellessa..
Juu, olihan se aika ruma juttu mutta tulevaisuudessa ehkä mahdollinenkin. Juuri se sikiön näkyvyys voisi saada ne tunnottomimmat abortin puolesta puhujat käsittämään, ettei se sikiö nyt ihan mikä tahansa solu ole, vaan kasvava ihminen (tietyllä viikkomäärällä), jonka puolesta kuuluu myös ajatella eettisesti.
Oon samaa mieltä, että tottakai parempi ne abortit on tehdä kuin löytää kuolleita pikku vaaveleita roskiksista, sen takia abortin kieltäminen lailla olisi hullu teko.
Puhut asiaa.
Voisivatpa kaikki fanaattiset abortin vastustajat ajatella asioita niinkuin sinä. Tai saisit vaikka tartutettua osan noista mietteistäsi ihmisiin, abortin puolesta tai vastaan tai siltä väliltä (niinkuin minä) oleviin.
Hyvä isukki sinusta vielä joku päivä tulee, avarakatseinen ja oikeasti asioita miettivä.
mutta perusasetelma on mielestäni - anteeksi nyt vain - päin seiniä! Mikäli tosiaan kehitys pääsee tähän asteeseen, mitään aborttikysymystä ei enää ole olemassakaan! Miten voi tulla vahingossa raskaaksi lasikupuun? Tai mikäli hedelmöittynyt munasolu siirretään kupuun sen jälkeen, kun se on nk. luonnollisella tavalla hedelmöitynyt, voi tietysti olla kyseessä myös vahinko, MUTTA, silloin ei siinäkään asiassa ole mitään ongelmaa, äiti voi hedelmöityneen munasolun kupuun luovutettuaan unohtaa koko jutun ja jättää homman yhteiskunnan hoidettavaksi, ainahan tällä palstalla muistutetaan adoptiolasta haluavien vanhempien tuskaisasta odotusjonosta.
Osir, jutustasi saa kuvan kuin abortin puolustajat olisivat raivohulluja, jotka sulasta tappamisen mielihyvästä listivät syntymättömiä lapsiaan. Mikäli lapsesta pääsee eroon näin kivuttomasti, luovuttamalla sen kupuun jatkamaan kehitystään, niin sehän olisi lottovoitto sekä abortin puolustajille että vastustajille. Ennen kaikkea niille herkille tyttösille, jotka itkien menevät aborttiin, syyllisyyttä potien. Mikä vaihtoehto tietää, että vauva voi hyvin juustokuvussaan, kunnes on valmis putkahtamaan onnellisten adoptiovanhempien käsivarsille!
Huomatkaa myös mikä tasa-arvoisuus muutenkin syntyisi tilanteesta, ei enää väliä millainen parisuhteesi on, ei enää tunnekuohuja siitä, olenko itse kantanut vauvani vai onko se adoptoitu. Hip hip, Huxley, täältä tullaan :)
Joo no tää kupu idea ei varsinaisesti ollut tarkoitettavaksi sillä tavalla, että semmoista tulisi olemaan vaan se idea siitä kehittyvästä lapsesta voisi olla monille erilainen, kun sen näkisi oikeana kasvavana ihmisenä eikä epämääräisenä soluna.
Mutta kuvitellaanpa tämä tilanne, että semmoinen kone joskus tulisi. Sen pitäminen ei totta tosiaankaan olisi ilmaista, varmasti maksaisi pitkän pennin. Näin ollen kuka tahansa teinityttö ei voisi sitä tsygoottiansa sinne laittaa, siinäkin jo tarvittaisiin lääkärin apua. Abortteja tehtäisiin edelleenkin old fashion way.
Joten siltikään abortti asiasta ei päästäisi eroon.
Eikä äiti voi unohtaa sitä lastansa sinne kupuun yhteiskunnan huoleksi, sehän varmasti olisi lain vastainen teko, niinkuin on nykyäänkin lapsen heitteillejättö. Vankila tuomiohan siitä tulisi.
Idea siis tässä koko jutussa oli se konkreettinen, omilla sormillaan oman lapsensa tapppaminen.
Se, että jutustani voi saada kuvan että abortin puolustajat olisivat raivohulluja tappajia, ei ole mun tarkoitus, paitsi osittain kyllä. Pitäähän sitä vähän kärjistettynä joskus asiat esittää että saa oman pointin mahd. vahvasti esiin. En kylläkään úsko että semmoisia raivohulluja tappajia löytyisi. Ärsyttää vain ne henkilöt, jotka kuuluttavat sitä miten naisella on täysi päätäntä valta synnyttääkö vai ei, eikä siten lapsella olisi mitään sijaa koko abortti asiassa. Ihan kuin se olisi sivuseikka, ikäänkuin vanha huonekalu jolla ei ole enää käyttöä, vailla eettistä ulottuvuutta. Näin ei mielestäni ole. En siis pauhaa niinkään aborttia vastaan, vaan sitä kylmyyttä ja etiikan puutetta, mitä jotkut levittävät. Eri asia sitten tietysti on, mitä ne kylmimpienkin mielipiteiden ihmiset loppujen lopuksi itsekin tuntevat. Varmasti niitä kylmänrauhallisia tappajia on vain murto-osa, jos sitäkään.
Tulikohan tästä tekstistä nyt loogista, oon vähän huppelissa.
Kuvittele, että tulevaisuudessa olisi startrekmäinen molekyylinsiirtokone, jonka avulla voisit vierailla missä maapallon kolkassa tahansa. Tapaisit aikuisia ja lapsia ympäri maailmaa, ja hitaasti kiertäisit sormesi heidän kurkkunsa ympärille ja kuristaisit heidät kuoliaaksi. Katselisit heidän epätoivoisina pullistuvia silmiään ja vapisevaa ruumistaan, kun he aavistaisivat kuolevansa hitaasti ja tuskallisesti. Joka hetki heidän ilmeensä rukoilisivat armoa sinulta, mutta piittaamattomasti tappaisit heidät ja jättäisit jälkeesi kituneet ruumiit.
Tuliko sinulla halu auttaa näitä viattomia uhreja? Kummallista, yleensä et varmaan tällä tavoin ajattele miljoonia tälläkin hetkellä hitaasti kituvia, nälkään kuolevia kehitysmaiden ihmisiä. Tämänkin tekstin tarkoitus oli nimenomaan konkretisoida "omilla käsillä tappaminen". Nyt varmaankin kauhistelet, miten epäeettinen olet, ja uhraat kaikki ylimääräiset rahasi ja energiasi tilanteen parantamiseen.
"En siis pauhaa niinkään aborttia vastaan, vaan sitä kylmyyttä ja etiikan puutetta, mitä jotkut levittävät."
Niinpä. Kylmyyttä ja etiikan puutetta on monenlaista. Ainahan muita on helppo syyttää tunteettomiksi ja epäeettisiksi. Jos mieleesi tästä lähtien tulee kuva abortintekijästä kupusikiön liiskaajana, mieti itseäsi viattoman kehitysmaalapsen kuristajana.
Ihan mielenkiintoista tekstiä. Vaikuttaa vaan siltä että ollaan tän asian kanssa melko samoilla linjoilla, ts. ei varmaan saada kovin mielenkiintosta keskustelua aikaiseksi:)
Mun oma kanta abortin eettisyydestä lähtee aika pitkälti siitä, että ensisijainen tarkastelunäkökohta pitäisi olla *lapsen* näkökulma. Äiti/isälähtöisestä näkökulmasta lähtevät kannathan perustuvat lähinnä itsekkyyteen. Periaatteessa voisi kuitenkin ajatella, että jos äidille/isälle (tai tunnevammaisten vanhempien kautta lapselle?) olisi lapsen saamisen kautta odotettavissa jotain todella ikävää, olisi lapsen eliminointi "vähemmän paha" ratkaisu kuin tämän "ikävän asian" kärsiminen. Murha on kuitenkin nyky-yhteiskunnan normien mukaan lähes pahin mahdollinen rikos, ja sikiön erottaminen muita ihmisiä vähempiarvoiseksi on vaikeaa. Ainoa mikä oikeastaan vähentää lapsen arvoa, on ettei hänelle ole henkilökohtaista arvoa kenellekään muulle kuin vanhemmilleen, ja jos tätä ei ole, hän ei oikeastaan ole kenellekään tärkeä.
Vrt. kuka kaipaa nirhattua pulsua joka on elänyt 20 vuotta kadulla ja jolla ei ole yhtään ystävää? Onko pulsun murhaaminen väärin?
"Lapsilähtöisestihän ainoa tapa oikeuttaa "murhaaminen" löytyisi siitä, että lapsi täydellä varmuudella vain kärsisi elinaikanaan."
Entä jos synnyttämään pakotettu äiti vain kärsisi lopun elinaikansa? Eikö abortti tällöin olisi oikeutettu? Ja kuka voisi varmuudella ennustaa, kärsisikö äiti koko loppuikänsä? Etteikö vain olisi äiti itse, joka aborttipäätöksen nyky-yhteiskunnassa tekeekin.
"Mun oma kanta abortin eettisyydestä lähtee aika pitkälti siitä, että ensisijainen tarkastelunäkökohta pitäisi olla *lapsen* näkökulma."
Jos siis äiti on kuolemanvaarassa, aborttia ei tämän näkökulman mukaan voi tehdä, sillä sikiön on saatava mahdollisuus syntyä. Onhan sikiöllä toki edessään koko elämä, sen sijaan äiti on jo saanut elää elämää useita vuosia. Sikiöllä on siis enemmän menetettävää kuin äidillä.
"Nyt tuli vähän korkealentoista tekstiä. Sääli sinänsä, että aborttia kannattavat ihmiset harvemmin, jos koskaan viitsivät lähteä miettimään asioita tähän tapaan. Helpointa on sulkea silmät vaikean asian edessä."
Minusta tuntuu, että abortin vastustajat sulkevat silmänsä. Aina vaahdotaan lapsen oikeuksista, mutta vain sellaisissa tapauksissa, jotka itseä eivät pahemmin liikuttaisi, esim. itse on valmis saamaan lapsen. Sen sijaan lapsen oikeudet yhtäkkiä häviävät sellaisissa tapauksissa, joiden seurauksia ei itse ole valmis kantamaan, esimerkiksi jos äiti todennäköisesti tulee kuolemaan synnytyksessä.