Hep!
Olen 30v äijä ja oon stressaavassa työssä. Työssä on sisällöllisesti tutkitustikin paljon stressitekijöitä ja nyt on viimeisten vuosien aikana alettu kiristää ruuvia työnantajan puolelta tosi paljon.
Mulla oli vuosi sitten jonkinlainen työuupumus. Voi olla, että se oli vakavakin, mutta onneksi tuli loma just oikeeseen aikaan. Se lähti kuukauden kesäloman aikana sopivasti ja sain siihen myös ssri lääkityksen.
Nyt olen taas aivan hajalla. Pää ihan jumissa, ajatus ei luista, jonkinlaista masennustyyppistä oireilua. Pahin on se, että ajatus ei luista ollenkaan ja pää on aivan jumissa. Matemaattinen suoriutuminen on jotain ala-aste tasoa ja ongelmanratkaisukyky nolla.
Minulla on ollut myös paljon stressiä eräästä fyysisestä vaivasta, jota olen murehtinut jo vuoden päivät 24/7. En ole mikään täydellisyyteen pyrkivä ylisuoriutuja, enkä kovinkaan herkkä yksilö. Enemmänkin karski äijänköriläs.
Voiko pelkkä stressi aiheuttaa vakavia oireita psyykkeessä?
Olen miettinyt työpaikan vaihtoa, mutta en tässä kunnossa edes pysty kirjoittamaan hakemusta.
Hain just cipralex-reseptin, mutta nyt pelkään, että joudun syömään niitä lopun ikääni.
Haluan taas tervehtyä.
Ongelmana on myös se, että jos tervehdyn hiemankin, niin lopetan heti lääkityksen, koska eihän suomalainen äijä sellasia hömpötyksiä kaipaa. Pullo kossua ajaa saman asian.
En tiedä miksi olen edelämainitun jäärä, mutta terveenä tuntuu juuri siltä.
Minulla oli joskus myös vuosia sitten paniikihäiriökohtauksia, jotka opin välttämään kovalla harjoittelulla.
Onko aivoissani jokin vika, joka ei enää korjaudu.
Voiko kaikki johtua keskimääräistä suremmasta alkoholinkäytöstä?
Pitäisikö alkaa absolutistiksi?
Voinko tervehtyä ilman sairaslomaa pelkillä lääkkeillä?
Olen 30v äijä ja oon stressaavassa työssä. Työssä on sisällöllisesti tutkitustikin paljon stressitekijöitä ja nyt on viimeisten vuosien aikana alettu kiristää ruuvia työnantajan puolelta tosi paljon.
Mulla oli vuosi sitten jonkinlainen työuupumus. Voi olla, että se oli vakavakin, mutta onneksi tuli loma just oikeeseen aikaan. Se lähti kuukauden kesäloman aikana sopivasti ja sain siihen myös ssri lääkityksen.
Nyt olen taas aivan hajalla. Pää ihan jumissa, ajatus ei luista, jonkinlaista masennustyyppistä oireilua. Pahin on se, että ajatus ei luista ollenkaan ja pää on aivan jumissa. Matemaattinen suoriutuminen on jotain ala-aste tasoa ja ongelmanratkaisukyky nolla.
Minulla on ollut myös paljon stressiä eräästä fyysisestä vaivasta, jota olen murehtinut jo vuoden päivät 24/7. En ole mikään täydellisyyteen pyrkivä ylisuoriutuja, enkä kovinkaan herkkä yksilö. Enemmänkin karski äijänköriläs.
Voiko pelkkä stressi aiheuttaa vakavia oireita psyykkeessä?
Olen miettinyt työpaikan vaihtoa, mutta en tässä kunnossa edes pysty kirjoittamaan hakemusta.
Hain just cipralex-reseptin, mutta nyt pelkään, että joudun syömään niitä lopun ikääni.
Haluan taas tervehtyä.
Ongelmana on myös se, että jos tervehdyn hiemankin, niin lopetan heti lääkityksen, koska eihän suomalainen äijä sellasia hömpötyksiä kaipaa. Pullo kossua ajaa saman asian.
En tiedä miksi olen edelämainitun jäärä, mutta terveenä tuntuu juuri siltä.
Minulla oli joskus myös vuosia sitten paniikihäiriökohtauksia, jotka opin välttämään kovalla harjoittelulla.
Onko aivoissani jokin vika, joka ei enää korjaudu.
Voiko kaikki johtua keskimääräistä suremmasta alkoholinkäytöstä?
Pitäisikö alkaa absolutistiksi?
Voinko tervehtyä ilman sairaslomaa pelkillä lääkkeillä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tervehtyä ilman sairaslomaa pelkillä lääkkeillä.
Joo, toi "lamautuminen" ja taantuminen on ihan tyypillistä masentuneella ihmisellä. (Et ole ainoa tuossa suhteessa.)
Oma mielipiteeni lääkkeistä: EI HYVÄ. (Niistä saattaa todellakin tulla riippuvaiseksi.) Mutta voisi niitä EHKÄ "kuuriluonteisesti" käyttää, jos ei muuten koe selviävänsä.
Itse olen kyllä ottanut sen linjan, että "melkeinpä mitä tahansa muuta kuin lääkkeitä"...vaikka KUINKA masentaisi!
Kohtuullinen urheilu, rentoutusharjoitukset ja KOHTUULLINEN määrä alkoholia rentouttavat paremmin.
No jos puhutaan keskimääräistä kovemmasta alkoholin käytöstä suomalaisen mittapuulla, niin taidat juoda alkoholia janoon! Ja ruokajuomana, ja seurustelujuomana, ja välipalaksi ja ja ja...
Tuo sinun teksti vastailee ite itelleen. Hommaa sairaslomaa, lääkkeet viemäriin jos ilmankin pärjäät, pullo koriin ja merille (siis pelkkä pullo, et myös sinä) JA RENTOUDU HYVÄ MIES!
Jos viikon sairasloman jälkeen tuntuu, että pakko päästä taas töihin tai pää halkeaa, ota toinen viikko lomaa. Itseasiassa rapsaise kokonainen kuukausi, ja toinenkin. Et ole terve jos et osaa rentoutua.
Tee pieni testi. Mene jonnekin rauhalliseen paikkaan, sellaiseen missä saat/joudut olemaan yksin ja rauhassa. Metsään tai joen rantaan tai vaikka televisiottomaan ja radiottomaan huoneeseen. Sitten pistät nassusi kiinni ja katsot siedätkö omaa seuraasi kahta minuuttia kauempaa. Et saa aktiivisesti ajatella tai suunnitella mitään ja ideana olisi pysyä melko paikallaan ja HEREILLÄ.
Jos se kaksi minuuttia onnistuu, niin et ole ihan hälyttävä tapaus. Jos taas heti alas istuttua tuntuu, että hulluksihan tässä tulee niin kannattaisi edes harkita ottaa hieman aikaa oman henkisen tasapainon korjaamiseksi.
No ei se alkoholinkäyttö mitään alkoholistitasoa ole, mutta viikonloppuisin on tullut lievät kännit usein otettua.
Ihan lämmöllä minä tuon kommentin laitoin.
Terve. Tai ehkä tuo ei tällä hetkellä ole oikea tapa morjenstaa.
Monessakin eri työssä voi ajoittain palaa (lievästi) loppuun.
Se, että sulla oli jo jonkinasteinen työuupumus, kertoo jotain. Mun on vaikea uskoa, että tällä kertaa selviäisit lääkkeillä kuvailemastasi tilanteesta. Cipralexiakin täytyy popsia pidemmän aikaa (kuukaudesta eteenpäin) ja suhteellisen isolla annoksella saadakseen jonkinlaista masennusta poistavaa vaikutusta, mutta kuvailemassasi tilanteessa kysymys on mielestäni enemmän työuupumuksesta ja henkisestä uupumisesta ylipäätään, jos ajattelee sitä, että murehdit päälle jotain tiettyä fyysistä vaivaa 24/7. (murehditko asiaa pakkomielteisesti vai onko kyseessä vakava asia? onko se selvitetty lekurissa? onko kyseessä sellainen asia, mikä voidaan hoitaa?)
Paniikkihäiriökohtauksia ei voi välttää, mutta niiden sattuessa kohdalle niiden lamaavan vaikutuksen kykenee ymmärtämään paremmin, mikäli on tietoinen siitä, ettei siihen voi esimerkiksi kuolla. Lääkitys lienee tällä hetkellä ainoa paniikkihäiriöön auttava asia, esimerkiksi Seronil hyvinkin pienillä annoksilla auttaa (= pienillä annoksilla ei ole oikeastaan mitään sivuvaikutuksia, eikä tarvitse murehtia jäävänsä koukkuun tms). Oletko aivan varma, että kärsit juuri paniikkihäiriöstä, vai mahtoiko kyseessä olla ahdistuskohtauksia?
Cipralexiahan sinun ei tarvitse syödä, kun voit hyvin, ellei sinulla diagnosoida vakavempaa masennusta tai elinikäistä mielenterveyshäiriötä.
Toi sun "pullo kossua" viikonloppuisin tuskin mitenkään vaikuttaa tilanteeseen, korkeintaan neutralisoi sen raskaan ja stressaavan työviikon. Musta sun ei tarvitse alkoholinkäyttöäs tuossa mielessä rajoittaa tai lopettaa, paitsi jos tuota alkoholia alkaa kulumaan päivittäin.
Niin. Mun mielipide on siis seuraavanlainen: fiksuinta sun olisi jäädä pienelle sairaslomalle, viikosta pariin viikkoon, tuon lääkityksen aloittamisen lisäksi. Ota relaa, koska tällä tavalla voit välttää varsinaisen burnoutin, jolloin joudut jäämään kuukausiksi sairaslomalle ja parhaassa tapauksessa poltat itsesi siihen kondikseen, että joudut syömään loppuelämäsi kaiken maailman nappeja.
Älä missään tapauksessa ota lopareita duunistasi tai polta välejä sinne. Lekurilla vierailun jälkeen ota puheenaiheeksi esimiehesi kanssa, että sulla ei tosiaan toi ajatus oikein suju ja tilanne on nyt sellainen, että joudut pitää pienen breikin, ettet pala loppuun. Työnantaja ymmärtää tällaista erittäin hyvin - ainakin verrattuna siihen, mitä sinusta ajatellaan jos ryssit hommissasi jatkuvasti tai vajaasuoritat sen vuoksi, että ajatus ei enää pelaa. Sun pitää ensin päästä sellaiseen kuntoon, että järki pelaa jälleen, ja sen jälkeen voit miettiä työpaikan vaihtoa, mikäli koet nykyduunisi liian stressaavaksi.
Sairaslomassa ei ole mitään häpeämistä. Helvetin moni käy välillä uupumuksen vuoksi viikon-kahden, tai vaikka parin päivän sairaslomalla vastaavasta syystä. Tottakai suomalainen, kunnon äijä vetää itsensä piippuun ilman mitään sairaslomia, virheellisesti ajatellen, että sairaslomassa olisi jotain häpeämistä tai luullen, että joku pitäisi sua hulluna sen jälkeen - tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Voithan ottaa asian esiin työnantajasi kanssa ja järjestää asiat siten, ettet jätä ketään pulaan sairaslomallasi, eli sovit ja hoidat hommasi siihen pisteeseen, että voit hyvillä mielin aloittaa parin viikon saikun?
Sun aivoissa tuskin on mitään vikaa. Aika suurelle prosentille ihmisiä käy jossain vaiheessa jotain vastaavaa ja kuullostaa siltä, että olet pikkuisen taipuvainen masennukseen ja sekin on normaalia. Tottakai työympäristö vaikuttaa hyvinkin paljon, mutta ehkä asioita voi järjestää työpaikallasi tai just sun hommia jotenkin helpottaa tilapäisesti, ettet pala loppuun?
selvän maalaisjärjen,pitää hidastaa tahtia,tai rupee palaan loppuun kunnolla,mihkä täs on kiire,ei saa olla liia yllytyshullu,sit ko sydän rupee oireileen,sit on jo pakko hidastaa ja ressi voi poikia vielä epilepsianki