Kleinspitz-pentumme (n. 5 kk.) on reipas ja utelias ja nauttii pihassamme ulkoilusta. Se ei pelkää vieraita, on päinvastoin innoissaan kun tulee vieraita tai menemme käymään jossain. Kävelyllä se on kuitenkin pelokas ja vastusteleva. Olemme toistaiseksi kävelyttäneet sitä omakotialueen rauhallisilla pikkuteillä, eikä mitään traumaattista ole tapahtunut, esim. vihaisia ihmisiä/koiria ei ole tullut vastaan. Kumminkin se pelkää, yrittää koko ajan kääntyä takaisin kotiin päin, jää istumaan ja "lyö jarrut pohjaan" kun pitäisi mennä eteenpäin. Olen houkutellut sitä pienillä raksuilla. Ne se kyllä hotkaisee, mutta eipä niistä muuta apua ole Tämä alkaa käydä rasittavaksi sekä koiralle että emännälle. Mitenkähän tästä etenisi?
Ulkoilu - pelokkuus - kleinspitzpentu
Tapsu
4579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minulla on kleini uros vuoden ja risat vanha. Nyt jo vähän reippaammin kulkee mukana lenkeillä, mutta edelleen vilkuilee sivuileen, haahuilee ja mieluiten kääntyisi lenkiltä mahdollisemman pian kotia. Viihtyy kaikkein mainioiten kotipihassa ja noin 50metrin säteellä kotoa, aina valvottuna titenkin. Nyt taas kun ei ole noita lumiesteitä pihan ympärillä, niin pitää pitää taas pihapiirissäkin vain aidatulla alueella...on näet joku vaino autoja kohtaan ja yrittää hihnassa kulkiessakin hyökkiä autoja päin...nyt jo tosin vähenemään päin tämä hullutus. Tämä rotuhan on jalostettu nimen omaan kotipaikkaa vahtivaksi roduksi, joten siinä lienee tuohon ulkoilu haluttomuuten syytä...eli vartiopaikkaa ei jätetä tyyliin tuntuu ainakin tällä ukolla olevan;) t.pyry
kimppuun hyökkimiseen meillä auttoi tällainen. kun auto oli tulossa otin koiran lyhyeen hihnaan lähelleni. kun koira haukkui ja hyökki autoa kohti, otin korvan takaa kaulanahkasta kiinni ja "tukistin" ja samalla sanoin EI. pari seuraavaa auton kanssa kohtaamista tätä. sen jälkeen riitti, kun laitoin jatkossa vastaavissa tilanteissa käden ko. kohtaan koiran kaulalle ja ikäänkuin rapsutin, eli koira tunsi, että, jos alkaa haukunta,ym. alkaa myös "tukistus". koira tuli meille n. neljä vuotiaana, ja silla oli tämä paha tapa, josta pääsimme onneksi eroon aika pian.nykyisin koira kulkee säyseästi tien reunaa, niinkuin aiemmatkin koiramme, 5 m. flexissä.
mahdollista pyytää jotain naapuria tms., joka lähtisi koirineen mukaan välillä lenkille. voisi kleini unohtaa vitkastelut, kun on kaveri mukana.
Meillä mittelit haluavat vartioida kotia, joten laitoin ne pentuna kuljetusboksiin ja autolla metsätietä metsään ja sitten siellä irti, niin johan alkoi juoksu maittaa. Eilen kävivät varmaan kevään viimeistä kertaa riehumassa jäällä ja rantakaislikossa noin viiden kilometrin lenkin. Koirat vapautuvat, kun ne viedään pois omalta reviiriltä, jota niiden ei tarvitse silloin enää vartioida. On parempi, että omistaja pysyy paikallaan ja antaa koiran hoitaa liikkumisen ihan aluksi, niin silloin pentu ei pelkää hukkaavansa omistajaansa. Jos löytyy samankokoisten pikkukoirien seuraa, niin siitä on apua. Anna pennun haistella muuten rauhassa, alussa 30 metriin voi menä puoli tuntia, joten se siitä lenkistä.