Hei,
tämä ei välttämättä ole kaikista paras paikka kysyä neuvoa tähän mieltäni askarruttavaan kysymykseen, mutta otan "riskin" kuitenkin.
Lyhykäisyydessään ongelmani on:
Pelkään olevani raskaana enkä oikein tiedä miten suhtautua asiaan. En ole ikinä ollut varma haluanko lapsia ylipäätään, tällä hetkellä opiskelut kesken, työpaikkaa ei tiedossa. Lapsi tuntuisi todella kaukaiselta ja vieraalta. Toisaalta, abortti tuntuisi sikäli vastuuttomalta, että elän vakituisessa, vakaassa ja hyvässä parisuhteessa (8 v. avoliitossa). Olen 25 v. Meillä siis ILMEISESTI ehkäisy petti (silloin emme huomanneet mitään). Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa ja toki teemme raskaustestin kun sen aika on ja tietysti teemme yhdessä päätöksemme asian suhteen, mutta haluaisin kovasti kuulla teidän muiden mielipiteitä tähän.
Huom. tilanne on vielä sikäli teoreettinen, että varmuutta asiasta ei vielä ole! Mitä ajattelet tilanteestani? Vaikuttaako näkemykseesi se, että ehkäisy petti, ts. olisiko abortti "vähemmän tuomittava" kuin jos emme olisi käyttänyt ehkäisyä lainkaan, vai onko abortti aina väärä ratkaisu?
Kannanottoja, please
tämä ei välttämättä ole kaikista paras paikka kysyä neuvoa tähän mieltäni askarruttavaan kysymykseen, mutta otan "riskin" kuitenkin.
Lyhykäisyydessään ongelmani on:
Pelkään olevani raskaana enkä oikein tiedä miten suhtautua asiaan. En ole ikinä ollut varma haluanko lapsia ylipäätään, tällä hetkellä opiskelut kesken, työpaikkaa ei tiedossa. Lapsi tuntuisi todella kaukaiselta ja vieraalta. Toisaalta, abortti tuntuisi sikäli vastuuttomalta, että elän vakituisessa, vakaassa ja hyvässä parisuhteessa (8 v. avoliitossa). Olen 25 v. Meillä siis ILMEISESTI ehkäisy petti (silloin emme huomanneet mitään). Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa ja toki teemme raskaustestin kun sen aika on ja tietysti teemme yhdessä päätöksemme asian suhteen, mutta haluaisin kovasti kuulla teidän muiden mielipiteitä tähän.
Huom. tilanne on vielä sikäli teoreettinen, että varmuutta asiasta ei vielä ole! Mitä ajattelet tilanteestani? Vaikuttaako näkemykseesi se, että ehkäisy petti, ts. olisiko abortti "vähemmän tuomittava" kuin jos emme olisi käyttänyt ehkäisyä lainkaan, vai onko abortti aina väärä ratkaisu?
Kannanottoja, please
Vastaukset 16
Vanhimmat
ratkaisu vain, jos Sinusta tuntuu väärältä. Muutoin siinä ei ole mitään tuomittavaa. Tee nyt ensin se testi ja kuuntele sisintäsi, saat parhaan vastauksen sieltä. Tältä palstalta tuskin apua saat, jollet nimenomaan toivo skitsofreniaa.
Olen itse 26-vuotias ja minulle on tehty abortti 2 kertaa. Nyt sitten kaikki tietenkin alkavat tuomitsemaan, etteikö tuo mitään ehkäisystä tiedä. Mutta kuten sinunkin tapauksessasi, ehkäisy petti ensimmäisellä kerralla. Olimme surustelleet silloisen poikaystäväni kanssa kaksi kuukautta ja ikää oli minulla 20 ja hänellä 17. Ratkaisu oli todella vaikea ja siitä selvityminen kesti vuosia. Päätökseen vaikutti tietenkin myös se, että olin juuri lopettanut pitkäaikaisen päöihteiden käytön, enkä tuskin todellakaan olisi ollut valmis äidiksi. Lapsiahan me molemmat silloin olimme.
Toisella kerralla kun tulin raskaaksi minut raiskattiin. Häpeillen peittelin raiskaustani, enkä kehdannut kertoa siitä kenellekään. Kaiken kukkuraksi tulin raskaaksi. Abortti tehtiin pillereillä ja oli kivuliaampi kuin normaali kaavinta. Vuotokin kesti kauemmin.
Kumpaakaan aborttia en kadu. Minusta ei ole yksinhuoltjaksi, enkä suostu kantamaan syyllisyyttä siitä, että tein vastuullisen päätöksen. Miksi tehdä ei toivottua lasta maailmaan, jossa niitä on entuudestaan miljoonia?
Tiedän, että tilanteesi on toinen, mutta älä anna kenenkään vaikuttaa päätökseesi. Keskustelkaa aiheesta miehenne kanssa ja tehkää päätös yhdessä. Molemmat ratkaisut vaativat syvällistä pohdintaa, ja vaikka vastaukseni tänne kirjoitinkin, en usko että löydät täältä vastausta siihen, onko oikein tehdä abortti vai ei. Päätös ja sen tuomat seurakset kannat sinä itse. Mitä tahansa teetkin, toivon jaksamista ja uskon että ratkaisusi on vastuullinen ja oikea.
Ihmiset jotka tuomitsevat toisen ihmisen, eivät ymmärrä, ettei heillä ole valtuuksia siihen. Kaikkea hyvää ja jaksamista!!!
"Ihmiset jotka tuomitsevat toisen ihmisen, eivät ymmärrä, ettei heillä ole valtuuksia siihen."
Olen samaa mieltä, kellään ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä, -edes sitä pientä ja heikkoa, joka kohdussa kasvaa...
sinun ja miehesi päätöshän se on mutta teillä ei ole mitään estettä lapselle. olette olleet jo 8.v. avoliitossa ja jos rakkautta riittä teidän välillä varmasti riittää myös lapselle!
ja se että koulu on kesken, ei ole este, ainakaan minusta. opiskella ja töitä tekemään ehtii myöhemminkin. on monia pareja jotka eivät voi ollenkaan lasta saada ja te nyt olette siinä siunatussa tilanteessa että te voitte!
sinun päätöshän se on mutta minä kyllä sanon että mieti asia todella tarkkaan. sillä kun teet abortin, menetettyä ei saa koskaan takasin!!
tilanne tulee vastaan,jos ei tee aborttia ja katuu sitä.
Siinä tapauksessa ei todellakaan saa menetettyä takasin.
Abortintekijä saa sentään uusia mahdollisuuksia "korjata virheensä"
...mutta lisään vielä jotain
Tämän Mami83 (tai jotain mukaan), nainen menettää aina mahdollisuutensa joka kuukausi hankkiutumatta raskaaksi heti ensimmäisistä kuukautisista lähtien. Montakohan lasta tämä Mami83 on jo menettänyt???
Tiedoksi mamille miten oikea AIKUINEN käyttäytyy:
Lasta halutaan-tehdään, kummankin osapuolen on haluttava lasta. Lapsi ei ole mikään koiranpentu (jonka pikkutyttö ottaa itselleen kun se sattu olemaan orpo eikä ollut kotia, voihan sen kans silloin tällöin leikkiä) kuten sinun kirjoituksista saa käsityksen.
miten kehtaat vielä mainita että olet kahesti tehnyt abortin... älä ole semmosissa puuhissa josta voisi koitua raskaus =(
Joo, tää tuskin on hyvä paikka kysellä abortin oikeellisuudesta tai vääryydestä, jos kerta tuollaisessa tilanteessa olet. Täällä jengi helposti tuomitsee, toiset taas antavat sinulle ohjeita tyyliin "tee mitä vain, sinun ei tarvitse miettiä mitään".
Ratkaisusi riippuu kokonaisuudessaan sinusta, sekä miehestäsi. Mutta tässä mietteitä, mitä mieltä minä olen (ihan oma asiasi on, kuinka suuren painoarvon annat):
1. Elät vakaassa ja vakituisessa parisuhteessa. Voiko parempaa vaihtoehtoa ollakaan jos lapsi on tulossa??
2. Opiskelusi ovat kesken.
Tunnen monia, jotka ovat vieneet opiskelunsa loppuun asti ollessaan raskaana ja hoitaessaan vauvaansa. Toisaalta, varmasti monia on, jotka tähän eivät pysty. Pystytkö sinä? Varmasti lapsen pitäminen pitkityttää opiskeluja, mutta mihin on kiire?
3. Työpaikkaa ei tiedossa.
Voisinpa jopa väittää, että tämä saattaa vain olla positiivinen juttu. Juuri tämän päivän Helsingin Sanomissa oli mielipidesivuilla erään äidin tarina siitä, miten vaikeaa on hankkia lapsia työelämän aikana. Kannattaa lukea se juttu. Tulevilla työmarkkinoilla voit saada etulyönti aseman muihin naisiin verrattuna, joilla ei vielä ole lapsia. Varsinkin jos et enää aio hankkia perheen lisäystä.
4. Ehkäisy petti.
Harmillinen juttu, mutta tätähän tapahtuu sadoille ihmisille varmasti päivittäin. Täten on varmasti jokaisen tiedostettava, että mikään muu kuin sterilisaatio ei ole 100% luotettava ehkäisykeino. Tästä syystä "normaalin" ehkäisyn pettäminen ei tee minun mielestäni aborttia vähemmän tuomittavaksi. Mutta huom! Minä en tuomitse, toivottavasti et saa sellaista käsitystä.
Sumsummarum: Mietteeni ovat vain minun mielipiteitäni, ja kuten huomaat, ne ovat suht. vahvasti lapsen pitämisen puolesta. Psykologisesta näkökulmasta ajatellen ne ovat sen takia aborttia vastaan, koska olen elänyt hyvän ja turvallisen elämän, mulla on ollut hyvät vanhemmat ja haluan itsekin joku päivä olla isä jollekin. Ne, jotka ovat eläneet paskan elämän ja joilla on ollut huonot vanhemmat ja muutenkin elämä aika vittumainen, antavat luultavammin toisenlaisia vastauksia. Mutta kun sinulla on hyvä ja vakituinen parisuhde, teistä saattaisi tulla juuri ne hyvät vanhemmat, jotka voivat antavat helvetin hyvän panoksen lisää tähän yhteiskuntaan.
Hei,
Tällä palstalla pahoittaa mielensä hyvin helposti näin herkissä kysymyksissä, koska kannanotot saattavat olla joskus jyrkkiäkin. Mielestäni Osir tiivisti asiat hyvin. Itse olen abortin vastustaja, mutta kuitenkin sitä mieltä, että jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Ainut neuvoni on, että tehkää se testi niin pian kuin mahdollista, ja alkakaa sitten YHDESSÄ kumppanisi kanssa miettiä, mitä teette. Lukekaa aiheesta, kysykää neuvolasta, jutelkaa lääkärin kanssa YHDESSÄ. Päätöksen - oli se kumpi tahansa - täytyy näin suuressa asiassa olla yhteinen, sillä muuten vahvakin parisuhde voi herkästi särkyä palasiksi.
Voimia vaikeaan päätökseen, mikäli se edessänne on!
Eksyttyäni näille sivuille aloin jo hieman kiehahdella etteikö maailmassa ole muita tervejärkisiä ihmisiä, mutta ilmeisesti ainakin yksi löytyy. Maalaisjärkeä peliin. Ei yksi eikä edes kaksi valmista ratkaisua passa jokaiseen elämäntilanteeseen. Ajatellaan.
Kiitos kaikille ystävällisistä viesteistänne! Sain taas ajattelemisen aihetta.
http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/pekka.htm
En voinut olla puuttumatta näihin pariin kohtaan..
"Valhe 1: Ihmiselämä saa alkunsa vasta joskus raskauden aikana.
Totuus: On kiistaton luonnontieteellinen tosiasia, että jokaisen ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityneestä munasolusta."
Hyi hyi meitä jotka syövät minipillereitä tai pitävät kierukkaa..
"Valhe 6: Jokaisella on oikeus syntyä toivottuna.
Totuus: Toivotut ja ei-toivotut menestyvät elämässä yhtä hyvin. Ei-toivottu raskaus muuttuu yleensä toivotuksi lapseksi yhdeksän kuukauden kuluttua. Pitäisikö häirikkölapset surmata? Aika harva on syntynyt suunnitellusti."
Tästä on jo monta kertaa keskusteltu, tottakai rakastetulla ja halutulla lapsella on paremmat eväät elämään, kuin lapsella joista vanhemmat eivät välitä. Tämä on tosielämässä tullut monet kerrat todistettua! Jos lasta ei halua niin ei se kyllä 9 kuukaudessa sen halutummaksi muutu. Häirikkölasten liittäminen tähän kysymykseen nyt on aivan kummallinen veto, sehän ei liity asiaan yhtään mitenkään.
"Valhe 17: Abortilla voidaan estää kohtuuttoman suurten perheiden muodostuminen.
Totuus: Suurin osa aborteista tehdään lapsettomille naisille."
Mä kuulin jossain radio-ohjelmassa just ihan päinvastaisen tutkimuksen tähän, mutta en mene vannomaan sen todellisuutta kun en ole sitä tutkimusta omin silmin nähnyt, mutta siinä sanottiin, että suurin osa aborteista tehdään naisille joilla on jo ennestään pieni lapsi. Oikeastaan haluaisinkin tietää, että onko tämä väite totta? Onko muut tuohon tutkimukseen törmänneet?
Ja järjellisesti ajateltuna..
Olette käyttäneet ehkäisyä, jonka tarjoituksena on ehkäistä lapsen saanti? Mikäli näin on, ette halunneet lasta, olettaisin. Mielestäni lapsi on sen verran tärkeä, että se pitäisi ottaa vakavasti, eikä vain "jos nyt sattu näin käymään" periaatteella. Koska tulit raskaaksi vahingossa, ei sinulla ole mitään pelkoa, ettetkö voisi tulla raskaaksi myöhemminkin, silloin kun haluatte lasta.
Abortti olisi normaali toimenpide, lapsen synnyttäminen "hieman" vastuuntunnottomampi teko.
Tiedän, että naiset eivät ajattele aina vain järjellä, vaan tunteella, mutta tämä oli miehinen mielipide. (kaikkihan oli vielä teoreettista)
Mullakin on sellanen melkeen samanlainen tilanne. Oon kihloissa ja on seurusteltu vakavasti jo 2 vuotta.
Häitäkin suunnitellaan. Nyt kuitenkin kävi sellanen vahinko,että tulin raskaaksi. Mullakin on edelleen koulu kesken eikä
tietoa työpaikasta. Oon varannut jo ajan sairaalaan, teen abortin, koska ei meillä ole rahallisesti eikä
henkisesti varaa kasvattaa nyt mitään lasta. Ja vaikka olenkin jo 24 niin silti en koe olevani kypsä äidiksi.
Ehkä siinä taustalla on muita syitä. Mutta mielestäni abortti ei ole väärin jos se itsestä tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Raskasta
se on, tiedän sen, mutta rakkaani tuella ja perheen avulla selviän siitä aivan varmasti.
Ja muutaman vuoden päästä voimme sitten tehdä niitä lapsia jo ihan "toivotusti".
Tsemppiä sulle ja rohkeutta. Ei se maailma siihen aborttiin kaadu, mutta päätöstä kannattaa harkita
tarkkaan, koska sitä ei sitten enää tekemättömäksi saa.
=)
hei sinä vaan... olet jo 25-vuotias. Miksi se on liian aikaista... ihmiset saavat lapsia paljon aikaisemminkin mutta tämä on mun pielipide mutta älä tee aborttia...kyllä sinä lapsen voit hommata se voisi olla ihanaa..