Tuntemani kahden lapsen äiti kulkee aina yksin esim.kaupassa, lapset vie hoitoon mummolaan tai jää isälleen. On sanonutkin ettei raahaa lapsia mukana, koska reissusta ei tule mitään kun ne juoksevat yms. Muillakin asioilla hän käy aina yksin. Hoitaja tulee heille myös kotiin, kun menevät töihin ja kouluun, koska vaikeaa pukea lasta aamuisin. Tai sitten vievät illalla jo lapset hoitoon valmiiksi .Lapset ovat alle kouluikäsiä.
niin tämä pariskunta reissaakin aina vaan kahdestaan , lapset ovat mummolassa.
Ite oon taas aina kuljettanut lapsia mukana senkin takia, että oppivat eri tilanteisiin.
ja näkevät maailmaa :) Joskus oon miettinyt että "raahaanko" liikaakin lapsia mukana :))
Miten te toimitte? Ihan mielenkiinnosta kyselen? Jokainen taaplaa tavallaan ja ois kiva kuulla miten te muut olette lastenne kans:)
niin tämä pariskunta reissaakin aina vaan kahdestaan , lapset ovat mummolassa.
Ite oon taas aina kuljettanut lapsia mukana senkin takia, että oppivat eri tilanteisiin.
ja näkevät maailmaa :) Joskus oon miettinyt että "raahaanko" liikaakin lapsia mukana :))
Miten te toimitte? Ihan mielenkiinnosta kyselen? Jokainen taaplaa tavallaan ja ois kiva kuulla miten te muut olette lastenne kans:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
itselleni, ajatus juoksee paremmin kun saa rauhassa miettiä mitä tarvitaan niin ettei kokoajan oo joku kyselemäs tai haluamas jotaki. Toki on sellaisiakin reissuja että lapset mukana ja aina on malliikkaasti
sujunu kun on tavoille opetettu aikoinaan. Harvoin lapset mummolassa hoidossa, lasten isä sitten hoitaa jos haluan yksin mennä esim. kaverien luo tms. Huomasin jossain vaiheessa myös että aina mihin vain menin niin lapset mukana, jotkut jo kysyi että eikö lapsilla oo isää kun aina sun mukana... =) Nyt oppinut sysäämään vastuuta isällekkin kun lapset jo isompia ja varmasti pärjäävät isänkin kanssa yhtä hyvin kun munkin, oma aika tekee hyvää!!! =)
aikoinaan kaupoilla, eikä meillä ole mitän hankaluuksia ollu. Ei ne ole juoksennelleet eikä muutenkaan meillä ole ollut koskaan vaikeaa käydä kaupassa.
kyllä meillä lapset on mukana aina kun se on järkevää. Järkebyys ratkaistaan sitten tapauskohtaisesti..
Missäs ne mukulat oppii olemaan ja käyttäytymään jos niitä ei vie mihinkään? Kyllä meillä käytöstavat on sen verran arvostettu asia, että niitä opetetaan aina tilaisuuden tullen. Toisaalta sittenhän voi olla jälkeläisistään ylpeä kun ne osaa olla ja toimia. Joskushan tulee se päivä, että ne on liian isoja mummolle ja ne pitää päästää ihmisten sekaan?
Vaikka aluksi oli kyse kaupasta yms asioinnista niin kyllä se on ihan perusjuttu. Toinen on ruokailut ja syömiset muualla kuin kotona tai jossain mäkillä. Ne taidot on helppo opettaa pienestä asti ja silloin ne osataan.
Meillä kun taloa rakennettiin niin kyllä välillä säälitti pienimmäinen kun se oli mukana ja joskus jopa nukahti iltamyöhään johonkin bauhausin isoihin kuljetuskärryihin hoitopäivän päälle. Siitä sitten autoon ja kotia kohti vaan.. Pienikin ymmärsi, että asiat on hoidettava ajallaan eikä aina ollut hoitoa varalla esim mummolassa. Aamulal hoitoon menokin on meillä hoitunut aina hyvin. Periaate on että autetaan se, mitä tarvitaan muuten lapsi selviää itse. Aamuissa on eroja joten joskus puetaan vielä eskariakin ja joskus ei tarvitse yhtään mitään kuin herätyksen ja kyydin.
kyllä lasten ppitää olla mukana paikassa ku paikassa.Tietty on han niit reissuja ,joihin ei kannata ottaa lasta mukaan, mutta mun mielstä vasta sitten kun on opittu kulkeen mukana,eli pitäähän se lapsillekin opettaa kulkee eri paikoissa.
rakentamisessakin, kuten eräs kertoi, mihinkäs sä laita llapsen aina jos rakennat puol vuotta. tottakai hänenkin pitää olla mukana, ethän voi aina viedä hoitoon. Tiedän moni joilla ollut lapsi raksalla mukana, kun lapsia tehään , niin pitää aatella että ne kulkee mukana jokapäiväisissä menoissa. tottakai tietyty menot erikseen.....
Meillä on kolme lasta, ja aika harvoin käymme missään asioilla koko porukalla. Joskus ruokakaupassa ja kirjastossa, kelalla ehkä, jos asia on helppo.
Useimmiten porukkaa jaetaan, eli mukana on yksi tai kaksi lapsista, toinen vanhemmista on silloin kotona.
On paikkoja joihin ei lapsia tarvitse viedä. Juuri rakentaneena tulee ensimmäisenä mieleen juuri rautakaupat. Jos on ollut tarvis yhdessä käydä katselemassa jotain, on lapset yleensä olleet silloin mummolassa, ja yhtenä päivänä katsotaan sitten reilusti jo valmiiksi tarvikkeet. Paljon on käytetty ihan nettiä, sieltä löytyy laaja valikoima tuotteita. Miinuspuolena netin kanssa on sitten pitkälle venyneet illat. Aloittamaan pääsee vasta kun lapset nukkuvat, ja aikaa vaativaa tuo tarvikkeiden valinta on.
Itse en oikein pysty hyväksymään sitä ajatusta, että rakennetaan niin, että lapset ovat joko hoidossa tai sitten raksalla mukana. Tai riippuu hiukan lasten iästä, mutta alle kouluikäisen paikka ei raksa ole. Tietysti silloin tällöin harvakseltaan voi olla, mutta ei alituiseen. Ei sellainen ole lapsen tavallista arkea, johon heillä on oikeus.
Koska meillä on lapset jo osittain päivähoidossa, on muita hoitoja mahdollisimman vähän käytetty. Talokin teetettiin suurimmaksi osaksi, koska emme keksineet hyvää tapaa yhdistää lasten tarpeet ja raksan vaatimukset. Tälläkin ratkaisulla on ollut liian kiireistä, ja ihan selvästi lapset ovat oireilleet isän runsasta poissaoloa. Jos tällä kokemuksella voisi päättää projektista uudelleen, olisi ratkaisu täysin avaimet käteen tai sitten valmiin talon osto.
En jaksa uskoa, että lapsen kehitys häiriintyy paljon siitä, että ei pääse usein vaikkapa shoppailemaan kaupungille. Lapselle on paljon parempi olla vaikkapa reippaissa ulkoilutouhuissa kotona kuin marketeissa. Ja kyllä he ehtivät vielä isompanakin oppimaan käyttäytymään noissa paikoissa. En ymmärrä, miksi vaikkapa kolmevuotiaan kuuluisi osata nauttia kauppareissuista. Riehuminen ja ongelmat kaupoissa johtuvat juuri siitä, että ei tuon ikäinen vielä jaksa pitkiä reissuja, vaan he tarvitsevat paljon fyysistä toimintaa.
Muksu on kyllä jokapaikassa mukana, paitsi nykyään uimahallissa, koska niitä tilanteita löytyy mitkä ei vaan onnistu. Kokeilen kuukauden - kahden päästä uudelleen josko sujuisi paremmin.
Ruokakaupassa käynti onnistuu jos on pikaisesti tavarat kärrissä. Eli tarkka lista ja reitti hehheh.. Olin lindexillä ostamassa alkkareita niin mukSU huuti kurkkusuorana koko ajan kun en päästänyt juoksentelemaan. Ihmiset pällisteli ja kuiskutteli (olen siis kauhea äiti). Tyttö ottaa samatien hatkat jos päästää kärristä/rattaista pois. Sitten lähtee hyllyistä kaikki tavarat JA OSTOSTEN TEKEMISESTÄ EI TULE MITÄÄN. No siinähän se oppii kun kieltää, mutta en kyllä todellakaan ole menossa vaatekauppoihin mukulan kanssa ihan vähään aikaan. Yhtä kidutusta se on lapsellekin pyöriä kaupoista kauppaan jos ei halua/osaa olla paikallaan. Meillä on ainakin sen verran vilkas tapaus että huutaa autossa ja rattaissakin koska ei halua olla paikallaan ja istua. Ehkä olen sen varran itsekäs mutta mielumin menisin yksin kauppoihin ainakin silloin tällöin.
Se riippuu paljon lapsesta ja iästä miten se kaupoilla käynti onnistuu.
Kaikki tekevät niinkuin parhaaksi näkevät.
Meillä välillä lapset mukana, välillä ei. Joskus pitää olla vaan ihan kahdestaan miehen kanssa.