Harkitsen hieman rotikkaa ekaksi koiraksi..
Onko ehdoon ''EI'' ekaksi koiraksi?
Onko ehdoon ''EI'' ekaksi koiraksi?
EKaksi koiraksi?
N.e.i.t.i.X
112389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei se "ehdoton ei" ole ensimmäiseksi koiraksi, mutta ei myöskään "ehdoton kyllä". Kuinka paljon tiedät rottweilereista, niiden luonteesta, koulutuksesta? Onko sinulla aikaa kouluttaa? Näitä asioita kannattaa tarkkaan ja ajan kanssa kyllä harkita. Rottweiler EI ole kuitenkaan kokemukseni mukaan kovin "helppo" koira ensimmäisenä koirana, eli suosittelen lämpimästi harkitsemaan myös jotakin muuta rotua alkuun.
Muytta jos hän ottaa vähän vanhemman koiran? :)
Rottweiler on hieno koira, mutta se vaatii kasvattajaltaan paljon. Olen itse kasvattanut kaksi rodun edustajaa, ja toisella nartulla oli kuusi pentua laumassansa.Tämä rotu on jalostettu vartio- sekä karjakoiraksi. Tarkoitaa sitä, että se koettaa aina pitää huolta (laumastaan), olipa se vaikka ihmisiä. Jos rotikan ottaa ensimmäiseksi koiraksi, on se mielestäni oltava narttu. Koirahan on laumaeläin, olipa se mitä rotua tahansa. Se etsii kasvaessaan aina paikkaansa laumassa ja sen johtajaa. Jos muuta johtajaa ei tunnu löytyvän, se rupeaa itse johtajaksi. Eli, koira täytyy aina (kouluttaa) lauman sopivalle paikalle. Rottweileri on hyvin itsepäinen nuori ja teini-ikäinen. Se vaatii tiukkoja ja johdonmukaisia kasvatusmenetelmiä. Ensimmäiset kaksi vuotta otellaan, kumpi on lauman johtaja, kasvattaja vai koira. Mutta kun asia tulee selväksi, eikä rodun ominaisluontoa vahigoiteta(vartiointi ja lauman koossa pysyminen), ei paremman luontoista isoa koiraa voi toivoa. Rotikka vaatii paljon kasvattajaltaan, mutta sitä ei pidä pelätä, tämä koira vaatii kasvattajaltaan paljon panostusta, mutta niinhän kaikki koirat tekevät. Mutta narttu. Jos haluat lisää tietoja, saat sen palstan kautta. Rotu on oikein kasvatettuna ihanteellinen.
Kun sanotaan että ei rotikkaa ekaksi koiraksi,kumma juttu ainahan se eka rotikka on se eka. Vai pitääkös ottaa ensin jokin vaikka sakemanni ja sen kanssa palloilla 10v ennekuin saa sen rotikan ottaa. Vaiko ottaa vaan jokin koira ja pitää sitä jonkin aikaa, laittaa sitten pois, ennekuin rotikan hankkii. Rotikka ei ole sen kummempi koirana kuin muutakaan. Itselläni on 2 ekana koirana. Miettiähän tietysti täytyy kun aikoo hankkia koiran kuin koiran.
Samaa mieltä.
Minulla itselläni oli ekana omana koirana labbis (narttu), sen jälkeen tuli bokseri (uros), sitten rottis (narttu), sen kaveriksi toinen rottis (narttu) ja nyt minulla on rottis (uros) ja sen kaverina rottis (narttu). Eli jonkin verran kokemusta on koirista ja rottiksista. Kyllä rottweiler on koira, mutta ei ihan se kaikkein "helpoin" koira. Se on kuitenkin luonteeltaan aika dominoiva ja ottaa kyllä ihan varmasti pomon paikan jos sille ei omaa paikkaansa osoiteta selkeästi. Omalla kokemuksellani suosittelen lämpimästi ekaksi koiraksi miettimään jotakin muuta rotua kuin rottweileria. JOS kuitenkin rottweileriin päätyy, niin täytyy olla halua, aikaa ja tietoa sekä taitoa kouluttaa koiraa, muuten voi tulla vaikeuksia.
Se on niin ihmisestä kiinni,että sopiiko ensimmäiseksi koiraksi vai ei.
Narttua yleensä suositellaan ensimmäiseksi rotikaksi,on "helpompi" tapaus.
Aika pitkälle rotikan kanssa pärjää ihan maalaisjärjellä. Rajoja ja rakkautta :)
Mut,jos mahdollista,niin kannattaa käydä rotikanomistaja kurssi, siellä saa paljon tietää rotikasta, ja kyselläkkin..=)
Minulla on ekana koirana narttu rotikka, nyt 5vuotta, hyvin on mennyt.
Kun alussa vastasin rotikkaa koskevaan kysymykseen, olin ja olen edelleen sanojeni takana. Asia on mielestäni niin, että ensimmäisen koiran rotu ei ole määräävä tekijä, vaan koiran ja sen kasvattajan suhde. Hyvinkin ns. pikkukoira voi olla vaikea, jos sitä ei ole kasvatettu. Leikin varjolla aloitettu opetus, määrätietoinen sellainen, ja tietty lujuus, ovat tärkeitä. Pennulta, niinkuin lapseltakin kielletään muutamat asiat. On hyvä muistaa suurkoirarodun kohdalla, ettei se ole aina hellyttävä pentu, vaan itsestään tietoinen aikuinen. En peloittele ottamasta isoa rotua ensimmäiseksi koiraksi, sillä pieni rotu vaatii aivan saman koulutuksen kuin suuri, tullakseen rakastetuksi perheenjäseneksi. Rottweilerin kanssa on vain tehtävä paljon työtä, sillä se on todella itsepäinen, ei kokonsa puolesta,vaan rotuominaisuutensa puolesta. Siis johtopäätökseen:Rotikka on asiaan paneutuneen ihmisen, jolla on aikaa koiralleen, hyvä valinta ensimmäiseksikin roduksi. Mutta kovaa tahtoa vaatii kummaltakin sopeutua ja oppia.
Ei ole,
joku voi elää pitkäänkin palveluskoirarotuisten koirien ympäröimänä omistamatta koiraa ja silloin hänellä on pohjaa/tietoa hankkia oma.
Kyse on omasta ajatuksesta koiran omistajana
- minkälainen näkemys on rodusta rottweiler
- minkä vuoksi haluaa juuri tämän rodun edustajan
- olisiko muitakin jotka täyttäisivät omat vaatimukset
- oletko valmis uhraamaan aikasi ja panostaman kehittyäksesi itse/opettaaksesi koiraasi vai onko joku muu harrastus mikä menee yli
- millainen asuinympäristö on (helppo/vaikea pitää koiraa
- saatko neuvoja ja opastusta pennun kanssa helposti ja kestätkö kritiikkiä jos siihen on aihetta
- ero seurakoiratyyppisen ja rottweilerin välillä on suuri, rottweiler ei välttämättä ole "miellyttämisenhaluinen" edes omistajaansa kohtaan JOS se ei ole tarpeeksi leimaantunut häneen
Ilman mitään pelottelua ja vaikka täysin jättäisi huomioimatta tuon "eka koira" niin rottweileria ottaessa pitää ITSE olla päättänyt ettei rotu voi olla muu kuin ROTTWEILER
- minun rotuni
- minun käyttööni sopiva
- olen paksunahkainen, muiden mielipiteet rodusta eivät vaikuta minuun
- kasvatan pentuni ja käytän sen pentuiän todella tarkkaan: leimautuminen, perustavat
- olen valmis ulkoilemaan paljon nuoren koirani kanssa, kouluttamaan sitä nyhtämällä ne pentuna opitut asiat esiin ja varmistamaan että koira ymmärtää niiden merkityksen
- käyn koulutuksessa sen yksilön tarpeiden mukaan jonka omistan
- ymmärrän että rottweilerista kasvaa noin 40 kg narttu tai jopa 60 kg uros
- ymmärrän että minun pitää hallita tämä koira älylläni, en pysty siihen fyysisesti
- ymmärrän että suuri koira joka ei ole "hanskassa" saattaa aiheuttaa myös ihmiselle (muille koirille) vammoja
Kun olen valintani tehnyt otan rottweilerin pennun, pienen karvaisen halinallen, joka saattaa jo tultuaan käytää housunlahkeisiini mainioita maitohampaitaan, rähistä ruokakupista, yrittää syödä minut saadessaan possunkorvan, viedä minulta muutamia ystäviä ym mutta joka leimautuessaan minuun on aikuisena se turvallinen upea ystävä jonka vertaista minulla ei ole koskaan ollut. Ja jopa naapuritkin, sukulaiset ja ystävät myöntävät sen.
Silloin tiedän että minun kannatti ottaa rottweiler; hyvältä kasvattajalta, perehtyen koiran sukutauluun, vanhempien terveyteen, luonnetesteihin.
vetmed kirjoitti jotain tosi outoa joka särähti ainakin minun korvaani. "Ensimmäiset kaksi vuotta otellaan, kumpi on lauman johtaja, kasvattaja vai koira." Siis WTF? Miten niin otellaan? Ei meillä ole oteltu ikinä. Rotikan kanssa kun ei tarvitse otella ellei koiralle johtajuus ole epäselvä asia. Jos joudut ottelemaan koiran kanssa että johtajuusasetelma vahvistuu, on koulutus mennyt pahasti pieleen.
Mutta piraattia komppaan ihan täysillä. Fiksua tekstiä.