Baarien vilkkuvalot

Olin viikonloppuna baarissa tanssimassa ekaa kertaa tän vuoden puolella, enkä pystynyt kauan olemaan kun tanssilattian vilkkuvalot aiheutti niin pahan olon. Minulla on epilepsia-diagnoosi vasta varmistumassa ja syön trileptalia 300 300. Onko teillä kokemusta, häviääkö tällainen yliherkkyys lääkitystä nostamalla, vai pitääkö loppuelämä kitua seinäkukkana?
5695
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

vuotta tuo vilkkuvalo herkkyys,
valitettavasti.
Nyt kun olen ollut yli vuoden kohtaukseton
niin huomaan, että alan paremin kestämään valoja,
mutta autossa pimeälläkin vältän
katsomasta edessä oleviin autoihin,
kun ne vilkuttaa kääntymistään.

Yksilöllistä tämäkin,
mutta luulen ettei tästä vaivasta
helposti eroon pääse =(

Äänestä
  • puutos

    Äänestä

  • täytyy siis vain kestää! Reilun kuukauden päästä oon menossa Apulannan konserttiin samaan baariin, ja toivon todellakin että kestän silloin loppuun asti. Siihen asti ajattelin jättää baari-illat väliin.

    Huomasin että tuossa aikaisemmin oli keskustelua siitä mitä tekee/ ei tee epileptikkona, ja näin uutena tapauksena se kiinnosti kovin. Mä yritän mennä sillä asenteella että yritän (joskus liikaakin) tehdä kaikkea, mutta en tunge liian monta juttua samalle päivälle. Kaikkille ystävilleni olen yrittänyt selittää niin hyvin kuin pystyn että vaikka yritän tulla se ei aina onnistu, koska tämä on niin arvaamaton sairaus. Jos yhden isomman asian pystyn päivässä tekemään, vaikka menemään pariksi tunniksi kiertelemään kauppoja, olen iloinen. Tällä hetkellä olo on kyllä parempi kuin puoleen vuoteen, jess!

    Se mikä satuttaa tällä hetkellä eniten on muiden ihmisten supattelu. Jos päätän tehdä jotakin ja onnistun sen tekemään onnitellaan, mutta jos epäonnistunkin siinä sairauteni takia, ts. ylirasitan itseni ja saan ehkä kohtauksen, niin sitten pyöritellään silmiä ja todetaan että olinpas tyhmä kun luulin pystyväni siihen, pitäisin mun jo tajuta.

    Miten kukaan muu voisikaan ymmärtää että vointi vaihtelee päivittäin eikä sitä aina etukäteen voi tuntea jaksaako vai ei.

    Tässä uuden ehkä-epileptikon tunnelmia. Kuulostaa ehkä negatiiviselta, mutta mitä enemmän yrittää, sen korkeammalta putoaa.

    Äänestä

  • nil kirjoitti:

    täytyy siis vain kestää! Reilun kuukauden päästä oon menossa Apulannan konserttiin samaan baariin, ja toivon todellakin että kestän silloin loppuun asti. Siihen asti ajattelin jättää baari-illat väliin.

    Huomasin että tuossa aikaisemmin oli keskustelua siitä mitä tekee/ ei tee epileptikkona, ja näin uutena tapauksena se kiinnosti kovin. Mä yritän mennä sillä asenteella että yritän (joskus liikaakin) tehdä kaikkea, mutta en tunge liian monta juttua samalle päivälle. Kaikkille ystävilleni olen yrittänyt selittää niin hyvin kuin pystyn että vaikka yritän tulla se ei aina onnistu, koska tämä on niin arvaamaton sairaus. Jos yhden isomman asian pystyn päivässä tekemään, vaikka menemään pariksi tunniksi kiertelemään kauppoja, olen iloinen. Tällä hetkellä olo on kyllä parempi kuin puoleen vuoteen, jess!

    Se mikä satuttaa tällä hetkellä eniten on muiden ihmisten supattelu. Jos päätän tehdä jotakin ja onnistun sen tekemään onnitellaan, mutta jos epäonnistunkin siinä sairauteni takia, ts. ylirasitan itseni ja saan ehkä kohtauksen, niin sitten pyöritellään silmiä ja todetaan että olinpas tyhmä kun luulin pystyväni siihen, pitäisin mun jo tajuta.

    Miten kukaan muu voisikaan ymmärtää että vointi vaihtelee päivittäin eikä sitä aina etukäteen voi tuntea jaksaako vai ei.

    Tässä uuden ehkä-epileptikon tunnelmia. Kuulostaa ehkä negatiiviselta, mutta mitä enemmän yrittää, sen korkeammalta putoaa.

    pudotuksia tulee aina ja ei auta muu
    kuin kavuta uudestaan ylöspäin ja
    koittaa pysyä siellä.

    Vältä suoraa katse kontaktia niihin vilkkuvaloihin eikä se hieman auttaa.

    Äänestä

Hei, kyllä epilepsiakohtauksen alkuoireet vähenee ja kohtauskynnys nousee, kun lääkitys saadaan kohdalleen. Kokemusta löytyy....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nil kirjoitti:

Olin viikonloppuna baarissa tanssimassa ekaa kertaa tän vuoden puolella, enkä pystynyt kauan olemaan kun tanssilattian vilkkuvalot aiheutti niin pahan olon. Minulla on epilepsia-diagnoosi vasta varmistumassa ja syön trileptalia 300 300. Onko teillä kokemusta, häviääkö tällainen yliherkkyys lääkitystä nostamalla, vai pitääkö loppuelämä kitua seinäkukkana?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu