Monenko vieroitushoidossa olleen tiedät pysyneen kuivilla?
Katko- vai keltainenviiva
TukiEliNa
14605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lisäksi: onko kuivilla ja onnistunut jos on vieroituksen jälkeen, viiden vuoden aikana käyttänyt päihdettä kahdesti yhteensä 14 päivää,
ja viimeisestä kerrasta on kolme viikkoa? Ja nyt on kuivilla ilman vieroitusta.
Tämmöisiä tuli mieleen.
Vastauksen laatu riippuu lisäksi havainnoitsijan omasta iästä, kokemuksesta päihdekentästä, oman tuttavapiirin laajuudesta sekä sen päihdekäyttäytymisestä. Sekä siitä miten tiiviisti mahdollisiin kuivilla olijoihin tai retkahtelijoihin h:a pitää yhteyttä.
Mielestäni kysymys on tuossa muodossa mahdoton.
Ja siksi vastaankin vaikkapa: yhden.
Mitä sitten? Mihin se on vastaus?
Kysymyksesi on varsin ympäripyöreä ainakin minulle, kun en tiedä, minkä luet vieroitushoidoksi?
Nämäkö:
- A-klinikan avohoito.
- Katko.
- Myllyhoito.
- Muut laitoshoidot.
Ja mitä tarkoittaa kuivilla pysyminen? Minä aikana? Vuosi, viisi vuotta, loppuelämä?
Aloin oikein kelaamaan mielessäni tuntemiani alan ihmisiä, joista monet ovat olleet erilaissa hoitolaitoksissa alkoholismin vuoksi. Jotkut useampaan kertaan. Itse olen ollut katkolla.
Pysyvästi kuivilla heistä ovat vain kuolleet.
Sillä kysymys oli kuitenkin periaatteessa hyvä, vaikka monimutkainen tulkita.
Pitkän arvion jälkeen tulin johonkin tulokseen. Hyvin ylimalkaiseen.
Jos otetaan 20 henkilön porukka ( siis vain vieroituksessa olleita ) vanhempia ystäviä sekä ihmisiä, joihin tutustuin katkolla ja laitoksella ja joiden kuulumisista jotain tiedän, ( tutustuin paljon useampiin mutta kaikkien kuulumisia en tiedä varmuudella ) niin neljän vuoden jälkeen:
-11 kuivilla, toistaiseksi
-6 entisessä vanhassa juomisrytmissä,
yrittelevät silti aina takasin kuiville
-3 kuollut juomiseen
Jos lisätään tuohon otokseen toiset 20 henkilöä,
joista tiedän jotain pientä kuulopuheiden perusteella, niin jakautuma pysyy kutakuinkin samana.
Mutta nyt pitää huomata, että kaikki riippuu myös siitä, minkälaisiin ja luonteisiin sekä minkälaisen aiemman elämän omaaviin ihmisiin satuin katkolla ja laitoksessa paremmin tai ollenkaan tutustumaan. Joku toinen saattaisi saada paremman, tai paljon huonomman jakauman.
Vanhemmista ystävistäni taas vieroituksessa on ollut vain pari hassua. Vaikea alkoholi-ongelma ei ole yleinen lähipiirissäni. Olen todellinen "mustalammas" siinä mielessä. Niin ja juu, ollaan siinä 40v, puolin ja toisin tämä sakki jota tässä arvioin. Sillä tavallakin yritin rajata.
Aiempi vastaukseni, "yhden", tarkoitti luonnollisesti minua itseäni. Kenestäkään muusta ihmisestä ei koskaan voi tietää ehdottoman varmasti. Ei päihdeympyröissä.
Tarkoitan vieroitushoidolla kaikkia mainittuja tapoja hallita riippuvuutta. Kautta-rantain yritän selvittää itselleni, onko alkoholismi mahdollista eristää ihmisestä ihan oikeasti, uskallanko laittaa oman psyykkeeni peliin tukeakseni toista - toisen ja viimeisen kerran.
Itse olen syöppö, jonka oireet pysyvät poissa lääkityksellä. Olenko minä "kuivilla" (sarkasmia). Ilman lääkitystä repsahduksia tapahtuisi huomattavasti useammin, ja paluu entiseen itsesyytösten ja mässäämisen kierteeseen olisi takuvarmaa. Tautiani on helpompi ymmärtää, kun tietää aivojen mielihyväkeskuksen toimintahäiriöstä.
Olen ex-miesystäväni tukihenkilö. Hän on pohjalla. Kuolema kolkuttaa - tosiasia, jos tämänkertainen raitistuminen ei kanna.
Olen itse -80 luvun pubikulttuurin kasvatti. Osa kavereistani jäi sille tielle. Isäni kuoli viinaan 50v:nä, 3kk sitten pomoni kuoli samaan tautiin. Äitini miesystävät kautta aikain ovat olleet viinasieppoja, ja olen huomannut veljessäni samanlaisia oireita. Minulle alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma, mutta tiedän kuvion, koska syömiseenkin voi kuolla.
Nettimylly ja Antabus-kapselit nahan alle ovat huomisen ohjelmanumero. Ehkä myös AA.
Kankaanpää ja Antabus-tabletteina on jo kokeiltu.
Viikon sairaalajaksot pitävät ystäväni elossa.
Keskusteluapua ja seurantaa työterveyshuollossa.
Masennuslääkitys.
En tiedä, miksi kirjoitin aloituksen. Haen kai vastausta kysymykseen, jota ei vielä ole.
jos ei halua raitistua niin ei myöskään raitistu.
se on selkeä vedenjakaja. oma halua pitää olla ihan oikeasti eikä jonkun mieliksi sanottuna.
tuttu kaveri oli aikoinaan kuukauden hoidossa ja kertoi jälkitapaamisessa heidän ryhmästä kahden olevan vuoden jälkeen raittiina. paljonko sitten ei, sitä en kysynyt.
jos itse haluaa raittiutta enemmän kuin mitään muuta ja on valmis tekemään kaikkensa sen eteen niin todennäköisesti onnistuu. antabukset ei tuo raittiutta, kapselit varsinkaan. ovat niin lieviä, että silti voi juoda tai sitte ne raavitaan irti. juomahimoa ne ei poista ollenkaan.
jos omaa halua on todella paljon niin aa on asiaa. siis paikanpäällä. omat keinot teillä on käyty loppuun. mikään hoito ei auta jos odottaa ihmettä.
oma kova halu on kaikki, joko sitä on tai, kuulostaa siltä, että ei ole kohta henkeäkään.
Antabus on mielestäni kuin rangaistus raiteiltaan tipahtaneen elimistön toiminnasta. Sairaalloiseen syömiseen löytyy jo syy ja lääkitys. Juomisen syntykuvio on sama, mutta estolääkitystä ei ole. Miten minä voin auttaa häntä, jonka elimistö toimiakseen huutaa viinaa. En usko että itsekuri ja tsemppi auttavat! Nukahtamislääkkeet ovat hyvät olla olemassa. Masislääkitys jo on päällä ja sen kontrolli. Sen lisäksi hän ehkä tarvitsisi järjetöntä, mehut vievää aktiivista rehkintää, ruumiilista työtä joka on niin raskasta että niukin naukin jaksaa illalla päänsä tyynyyn painaa, tai himourheilua säässä kuin säässä?
Mitä kännin tilalle?
Miten kapselit voi kaivaa irti, jos ne ovat noinkin syvällä vatsapoimuissa??
Mitään prosentteja ei kai tiedä kukaan, kaikki on hermeettistä. Ja riippuu aikavälistä ja mitä kuivilla ololla tarkoitetaan.
Apua katkolla käynnillä on aina kaikille joka ovat katkon tarpeessa. Se on lähtökohta. Jotkut kuivuvat kokonaan, jotkut pitkäksi aikaa, jotkut toviksi, jotkut karkaavat katkolta handeliin.
Tavallaan voi ajatella: Jokainen ihmisen elämässä eletty on eletyn päivän arvoinen. Eli katkostakin saatu hyöty on ihmiselle itselleen kovin tärkeä, riippumatta siitä miten lopullinen tulos siitä seuraa.
Toki asia on hyvä myös yhteiskunnalle ja kaikille yhteisöille jotka asiaa lähemmin liippaavat.
Tunnen ihmisiä jotka ovat juoneet itsensä hautaan. Tunnen myös ihmisiä jotka ovat lopettaneet kaikenlaisen alkoholin kanssa tolskaamisen. Sekä tunnen ihmisiä jotka ottavat kohtuudella. Ja kaikki ovat käyneet jossain elonsa vaiheessa katkolla.
Se on vähän ihmisestä kiinni, toi katkotuskin. Hyvä asia se on, sillä voi pelastaa monia turhista kuolemista, se että jotkut palaavat sen jälkeen juomaan itseään hengiltä on paha asia noin yksilötasolla, muttei paha asia lainkaan noin yhteiskunnantasolla.
Ja aina pitää muistaa että enimmäkseen ihmiset luullakseni "katkovat" ihan omin päin. Ilman yhteiskunnan tykia tai mitään herätysliikkeitä.
=
Meillä on runsas 3vrk selvää Antabuskapselipäivää takana. Ensimmäiset kivut, joita hän ei pysty paikallistamaan ja ensimmäinen päivä, kun kaikki asiat käyvät hänen hermoilleen. Annan hänen olla rauhassa, kunpa olisi jo huominen. Työpäivä pelastaa huomisen.
Toivon sydämessäni: Jaksa vielä homiseen.
mitä kaikkia tukitoimia antabuksen lisäksi on mukana ja mitä jostain syystä ei ?
Nukahtamislääke, masennuslääke ja keskusteluapu ammattilaisen luona säännöllisesti, kipulääke (Tramal on aika vahva, toivottavasti ne tabletit kohta loppuvat) ja minä.
En tiedä muita tukitoimia, mitä voi vielä olla? Aktiivinen ja touhukas viikonloppu piti mielen hyvänä. Iltaa kohden iskee kai väsymys ja hänen elämäänsä kuulunut iltajuomisen hinku.
yritys nii kaikki peliin. itse olisin lisännyt listaan aa:n.
onko tuossa suunnitelmassa mitään sellaista mitä ei olisi kokeiltu aemmin ?
Hän ei halua AA:han, yritin, mutta vastaus oli: ei vielä! Järkimies hän on, uskon, että ymmärtää AAn tärkeyden vielä. Hän on vain siinä uskossa että selviää yksin "kuopasta". Valtavan hienoa se itsetunnon kannalta olisikin, mutta vuosien, rankan juomisen jälkeen ... ... ... ...
Työterveyslääkäri on hengessä mukana kaikin tavoin, sanoissaan liian kiltti, mutta kaikkien ei tarvitsekaan olla yhtä suoria kuin minä. "Masennuslääkäri" ymmärtää juomisen ja masiksen yhteisen sävelen ja hänen tehtävänä on seurata serotoniinitasapainoa ja lääkityksen määrää kolme seuraavaa vuotta. (kiinnostaisi ko. lääkkeen vaikutus dopamiinin tuotantoon). Paikallinen sairaala on tottunut paikkaamaan häntä sisältä ja ulkoa, toivottavasti ei enää tarvitse.
Sitten on vain hän, kapselit ja ääretön luottamus; tästä mennään eteenpäin...niin ja minä, jossain...