Oon treenannu thaiboxingia kolmisen vuotta ja kilpaillutki siinä. Vuosi sitten kun olin treenaamassa kaverini kanssa thaiboxingia kahdestaan, tuli yksi nyrkkeilyvalmentaja kyselemään omiin treeneihinsä, sparrikaveriksi omille tytöilleen. Nyt oon sitten vääntänyt molempia lajeja vuoden ja alkaa motivaatio loppua pikkuhiljaa. Molempien lajien valmentajat huohottaa niskaan että kisoissa pitäisi käydä ahkerammin ja treeneissä useammin. Ainoa ongelma vaan on se, että viikossa päivä on 7 ja treenejä yhteensä 11 (nyrkkeili ja thaiboxing). Muulle aikaa ei sitten jääkään. Iältäni alan kuitenkin olemaan jo (26) sitä luokkaa, ettei huippu-urheilijaa enää tule, enkä siksi haluaisikaan. Kävin Thaiboxingin SM-kisoissa ja nyt sitten olis edessä vielä nyrkkeilyn SM-kisat. Thaitreeneissä en oo käyny kohta kuukauteen, jotta olisin "täydessä iskussa" nyrkkeilyn SM-kisoissa. Alkaa menemään maku koko touhuun, vaikka thaiboxing on ollu mulle henki ja elämä. Nyrkkeily vaan se sivubisnes. Molemmat valmentajat kehuvat kyllä lahjakkaaksi, mutteivat osaa kuitenkaan hellittää vaikka välillä vetelen treeneissä pohjasuorituksia. Ajattelinki lopettaa koko touhun. Molemmast lajit hetkeks ja kilpailun kokonaan.
Tässä nyt vain tällainen purkaus. Ottakaa kantaa jos on jotain asiallista sanottavaa tai samantapaisia kokemuksia.
Hyviä keväitä kaikille ja aurinkoa:)
Tässä nyt vain tällainen purkaus. Ottakaa kantaa jos on jotain asiallista sanottavaa tai samantapaisia kokemuksia.
Hyviä keväitä kaikille ja aurinkoa:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eiköhän jo sinun, sinänsä nuorella iällä tulisi miettiä, mitä itse haluat. Jätä toinen pois - tai ainakin mieti, mihin lahjakkuutesi suuntaat. Kuka itse olet ? Mitä muuta elämää sulla on ? Toteuta itseäsi omilla ehdoillasi, ei valmentajien. Tauko paikallaan, jos et muuten pysty haluamaasi löytämään.
Pantse, shotokan
Mielestäni kannattaa miettiä sitä, kumpi on oikeasti vahvempi laji.
Jos sulla on nopeat, vahvat ja notkeat jalat, niin Thaissa saattaa olla enemmän ideaa...
..jos taas tuntuu siltä, että koipi ei oikein extremenopeasti nouse, mutta kädet käyvät, kuin tynnyrinpesijällä, niin kannattaa varmaan keskittyä nyrkkeilyyn.
Itsellä on tilanne se, että olen hakannut ranteet väljäksi ja jalat on nopeat, pitkät ja notkeat, niin käytän niitä...siksi treenaan taekwondoa. Laji ei varmaan ole paras mahdollinen UFC matseissa, mutta minulle juuri sopiva :D
Mielestäni kaikesta liikunnasta, varsinkin taistelulajeista menee hohto siinä vaiheessa kun siitä tehdään urheilua. Liikunta tarkoittaa itsensä pitämistä kunnossa omin ehdoin. Se on tervettä. Urheilu on sitä että valmentaja soittelee pitkin öitä ja käskee treenaamaan ettei vain pääse löystymään. Minä ehdottaisin että sanot suoraan jommalle kummalle ettet halua kilpailla siinä lajissa. Miksi sinun pitäisi edes kilpailla? Kilpaile toisessa jos kilpailu kiinnostaa mutta eihän siitä tule mitään jos joku muu päättää ajastasi. Jos teidän thaipoksinkiseurassa ei ole muita kuin kilpailijoita ja vain sitä varten treenataan, vaihda seuraa.
t: ninjailija (jujutsu, karate)
Kyllä se niin on, että kilpaileminen on rankkaa touhua niin päälle kuin kehollekin. Parhaimmat taistelulajien harrastajat eivät kuulema pyri edes ottelemaan/ kilpailemaan. Yksi Hapkidon valmentaja sanoi kerran, että budolajien tarkoituksena on kehittää itseään henkisesti ja fyysisesti. Kilpaileminen ei kuulu budolajeihin, ei sen henkeen ja olemukseen. Tiedä sitten, mutta iso osa totuuttahan tuossa on. Mitä sitä sillä pokaalilla tekee jos muuta elämää kuin kilpaileminen ei ole?
Seurustelin tässä hetken yhden kilpaurheilijan kanssa, jonka kanssa sitten lopulta meni sukset ristiin siitä syystä, ettei seurustelulle löytynyt aikaa. Valmentaja oli ilmeisesti sanonut, ettei kannata jatkaa suhdetta, koska se vie puhdin treenaamisesta ja on henkisesti rankkaa seurustella, kun leirit, kilpailut ja treenit vievät suurimman osan ajasta. Hassua sinänsä, että kilpailen itsekin, mutta kyllä multa olisi löytynyt aikaa myös parisuhteelle. Laitoin sitten poikki, kun en jaksanut arvailla koska seuraavan kerran ehkä vahingossa nähtäisiin. Että kyllä se jotenkin kaventaa elämää, tuo kilpaileminen siis. Ja valmentajalla on niin suuri vaikutusvalta, ettei siihen muiden sanat väliin mahdu. x-jätkälleni toivon tietenkin kaikkea hyvää ja että on sitten onnellinen niistä saavutuksistaan kilpailuissa, että se todella hänelle pelkästään riittää. Itse haluan monipuolisemman elämän. Ehkä sen parisuhteenkin joku pv...:)
Oikeastaan thaiboxing seurassa on kyllä enemmän harrastajia kuin kilpailijoita, mutta nyrkkeilyseurassa on pelkkiä kilpailijoita. Täytyy tosiaan tehdä päätös nyrkkeilyn sm-kisojen jälkeen. Sitten pitää vetää matto jomman kumman valmentajan tai molempien alta.
Kiitos vastauksesta ja hyviä hetkiä treeneihin!
"Parhaimmat taistelulajien harrastajat eivät kuulema pyri edes ottelemaan/ kilpailemaan."
Käytännön mahdottomuus..
Vain ottelemalla oppii ottelemaan kunnolla. Vai tarkoitetaanko parhaimmilla taistelulajien harrastajille henkisesti "kehittyneimpiä"? =)
Missä sarjassa ottelet? Ettet vain olisi samassa sarjassa kuin pikkusiskoni?
Miten niin se on mahdottomuus? Vain ottelemalla oppii ottelemaan kunnolla mutta taistelulajit ovat paljon muutakin kuin ottelemista. Parhaimmilla taistelulajien harrastajilla tarkoitetaan minun mielestäni ja yleisesti niitä ketkä ovat uhranneet eniten aikaa harjoitteluun useiden vuosikymmenten aikana.
Juu, kyllä se tietenkin niin on, että ottelemaan oppii vain ottelemalla. Tarkoitin oikeastaan kilpailemista, voihan sitä siis otella ilman kilpailemistakin. Kaksi eri asiaa siis, turhaa sekaannusta.
Henkisestä kehittyneisyydestä en kylläkään tiedä mitään... Omissa lajeissani kun sitä ei niin kamalasti painoteta. Filosofia etsitään sitten muualta jos sitä kaipaa.
Kummassa lajissa? Nyrkkeilyssä vai thaiboxingissa? Mikä systeris sarja on?
Nyrkkeilyssä. Sarja taitaa olla 54 kiloa.
anomyymina kun haluaisi olla niin en sarjaa tässä kerro:) laita viestii: [email protected]
Juu, viesti on lähtenyt sinne. Toivottavasti ei tule useaan otteeseen.