Viimeinen vuodatus ja kaikki hyvin.
---------------------
Odotin elämältä paljon – rakkautta. Odotin, että jonakin päivänä olen kuten muutkin. Toisin kävi ja olen suruissani. Suruissani on väärä sana. Olen lannistettu.
Nyt palattuani takaisin realismiin keskityn pieniin asioihin. Siihen, kuinka hyvälle kuppi lämmintä maustettua teetä maistuu, ja miltä tuoksuvat palavien kynttilöiden steariini.
Onhan minulla nuo vanhenevat koirat. Koirat, jotka äännähtelyillään tuovat elämää tähän huoneeseen. Onneksi minulla on koirani.
------------------------
Mutta muistaessani menneen tekee kipeää. Muistaessani, miltä tuntuu herätä toisen ihmisen vierellä aamulla tai miltä tuntui nähdä sielunsa kuvina tulevaisuutensa lapset.
Vielä itken, mutta ajan kuluessa hyväksyn kohtaloni. Keskityn siihen, mihin pystyn vaikuttamaan ja elän eteenpäin.
------------------------
Koirani sairastui kesällä. Elinaikaa luvattiin korkeintaan pari kuukautta ilman hoitoa. Katsoin koiraani silmiin. Olisinko hänelle voinut sanoa, ettei ole varaa hoitoihin. En sanonut niin.
-----------------------
Se kaikki oli liikaa – ensin työttömyys, koiran sairastuminen ja sitten rahattomuus. Jos se olisi päättynyt tähän, olisin vielä kestänyt kaiken. Mutta rakkaani tai hän, jonka luulin olevan rakkaani, etääntyi minusta. Hänellä oli aina kiire, ei koskaan aikaa minulle. Lopulta minun täytyi tehdä päätökseni tai edelleenkin roikkuisin marionettina ilmassa.
----------------------
Kaksi kertaa minulta kysyttiin, kuinka voin auttaa. Nekin kysymykset esitettiin tekstiviesteillä. Vastasin, että pärjään. Vaikka totuus oli se, että olisin kaivannut lohduttavaa olkapäätä. Vastaukseen tyydyttiin. Kaikkihan oli kunnossa. Totuus oli kuitenkin se, että mietin tapaa poistua elämästä.
---------------------
Odotin elämältä paljon – rakkautta. Odotin, että jonakin päivänä olen kuten muutkin. Toisin kävi ja olen suruissani. Suruissani on väärä sana. Olen lannistettu.
Nyt palattuani takaisin realismiin keskityn pieniin asioihin. Siihen, kuinka hyvälle kuppi lämmintä maustettua teetä maistuu, ja miltä tuoksuvat palavien kynttilöiden steariini.
Onhan minulla nuo vanhenevat koirat. Koirat, jotka äännähtelyillään tuovat elämää tähän huoneeseen. Onneksi minulla on koirani.
------------------------
Mutta muistaessani menneen tekee kipeää. Muistaessani, miltä tuntuu herätä toisen ihmisen vierellä aamulla tai miltä tuntui nähdä sielunsa kuvina tulevaisuutensa lapset.
Vielä itken, mutta ajan kuluessa hyväksyn kohtaloni. Keskityn siihen, mihin pystyn vaikuttamaan ja elän eteenpäin.
------------------------
Koirani sairastui kesällä. Elinaikaa luvattiin korkeintaan pari kuukautta ilman hoitoa. Katsoin koiraani silmiin. Olisinko hänelle voinut sanoa, ettei ole varaa hoitoihin. En sanonut niin.
-----------------------
Se kaikki oli liikaa – ensin työttömyys, koiran sairastuminen ja sitten rahattomuus. Jos se olisi päättynyt tähän, olisin vielä kestänyt kaiken. Mutta rakkaani tai hän, jonka luulin olevan rakkaani, etääntyi minusta. Hänellä oli aina kiire, ei koskaan aikaa minulle. Lopulta minun täytyi tehdä päätökseni tai edelleenkin roikkuisin marionettina ilmassa.
----------------------
Kaksi kertaa minulta kysyttiin, kuinka voin auttaa. Nekin kysymykset esitettiin tekstiviesteillä. Vastasin, että pärjään. Vaikka totuus oli se, että olisin kaivannut lohduttavaa olkapäätä. Vastaukseen tyydyttiin. Kaikkihan oli kunnossa. Totuus oli kuitenkin se, että mietin tapaa poistua elämästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
älä sinä sellaisia mieti.
elämä on lahja.
vaikkei aina siltä tuntuisikaan.
useimiten, siltä ei tunnu.
silti, se on.
huominen, on, uusi päivä.
kuukauden kuluttua, uusi huomen.
pulen suodne kuluttua, jo, -uusi elämä
Luin sinun tarinan se oli liikuttava
toivon että ihmisen parhaat ystävät
Koirat antavat sinulle seuraa ja iloa
Mulla on kans pieni koira se on paras
ystävä ei petä koskaan
Kun istun koneen vieressä se makaa kirjoitus
pöydän päällä mun vieressä
En tunne yhtään ihmistä joka voisi maata
mun kirjoituspöydän päällä mun vieressä
jos joku lihava roikale haluaisi maata mun
pöydällä olisi mun pakko ostaa isompi pöytä
Ei ei parempi pitää mun pieni ystävä mun rinnalla
Se ei petä eikä tuota harmia vaan iloa
Ole iloinen sinun koiriesi parissa
Hauskaa kevään alkua toivoo Ernst Ceylen
Kaikki on nyt hyvin. Ei siis tarvitse huolehtia :). Silloin kun ajatukset olivat synkimmillään, en olisi laittanut ajatuksiani esille. Nuorempi koirani muuten parani.