hei
olen 23v mies ja kärsin sosiaalifobiasta. ihmisryhmissä ja kun saan ihmisten huomion itseeni tulee lämmin ja alan hikoilemaan ja punastun.
onko teillä kokemuksia tai tietoa tästä. miten kannattaa hoitaa "sairautta"? millaisia kokemuksia tarkoitukseen soveltuvista lääkkeistä?
kiitos etukäteen!
olen 23v mies ja kärsin sosiaalifobiasta. ihmisryhmissä ja kun saan ihmisten huomion itseeni tulee lämmin ja alan hikoilemaan ja punastun.
onko teillä kokemuksia tai tietoa tästä. miten kannattaa hoitaa "sairautta"? millaisia kokemuksia tarkoitukseen soveltuvista lääkkeistä?
kiitos etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on yleisempää kuin arvaatkaan. Mene vaan rohkeasti tilanteisiin joissa kärsit sosiaalifobiasta, älä välitä jos punastut tai jännität, monille käy niin. Mutta jos ongelma on todella paha, voit saada lääkäriltä jotakin salpaajaa että tilanne hieman helpottaa.
Hei!
Neuvoisin ensin kokeilemaan kaikkea muuta, ennen kuin siirryt lääkkeisiin. Lääkkeet ovat aina viimeisin vaihtoehto.
Hyvin suurella osalla väestöä on jonkinasteisia sosiaalisten tilanteiden pelkoja tai jännitystä. Itsekin lukeudun mukaan näihin jännittäjiin. Tilanteeni on kuitenkin helpottunut valtavasti nuoruudesta - nyt jopa opiskelen opettajaksi. Kuitenkin minulla on edelleen sellaista "kahvikuppineuroosia", ja punastelen usein ja paljon. Tilanteet, joissa tunnen itseni varmaksi ja hyväksi, sujuvat kuin luonnostaan, mutta tilanteet, joissa koen olevani huono, jopa ruma tai epävarma, tuntuvat menevän täysin pieleen.
Minkälainen itsetunto sinulla on? Onko sinulla hyvä ystäväpiiri? Mitä harrastat? Onko sinulla elämänkumppania? Annan helpon neuvon: RAKASTU. Tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa elävänä oma itsetuntoni on kohonnut.
Tärkeää on ymmärtää, että sinulla EI ole "sairautta". Elämässäsi on vain jonkinlainen rajoittava(?) tekijä, johon löytyy ratkaisuja ja joka on jopa kitkettävissä kokonaan pois.
Toivottavasti kirjoituksellani on edes jotain hyötyä. Tiedän tosiaan paremmin kuin hyvin, mitä sos.tilanteiden pelko ja jännitys tekee ja miltä se tuntuu.
Hyvää jatkoa sinulle ja pärjäämistä!
Et uskokkaan kuinka yleisestä vaivasta on kyse. Itse olen kärsinyt samasta vaivasta jo vuosia ja erään sattuman takia tilanne meinasi riistäytyä käsistä. Valtaisa oravanpyörä oli valmis, oli siis pakko turvautua psykiatriin.
Jo se, että uskaltauduin puhumaan asiasta jollekulle helpotti asiaa. Lisäksi kun sain reseptit (Seronil-masennuslääke ja Propal-beetasalpaajia) olin tosi onnellinen kun marssin niitä apteekista hakemaan. Nyt olen syönyt lääkkeitä n. kolme viikkoa ja tuntuu että ne auttaa asiaa. Tosin kyllä tähän omaa rohkeuttakin tarvitaan, on vaan mentävä tilanteisiin jotka ovat ahdistavia ja yritettävä selviytyä niistä voittajana. Käy ihmeessä lääkärillä, ennen kun tilanne menee liian pahaksi !
syödä noita...
mutta tietääkseni on muitakin lääke vaihtoehtoja.
Kyllä mulle itsellekkin vähän ällö olo noista tuli, mutta sen pitäisi mennä ohi ?
Jos taas ei halua syödä lääkkeitä on olemassa terapiaa jossa harjoitellaan tilanteita. Jos ei halua terapiaakaan, niin sittenhän voi vain jatkaa punastelua ja olla ahdistunut. Jokaisen oma valinta, minä kerroin omani !