Isken itseäni tyhjyyteen.
Olemattomaan seinään.
Kiusaan sielua julmasti.
Kidutan sen kuoliaaksi.
Miksi en luota enää mihinkään.
Miksi en luota kehenkään.
Olenko niin tyhjäsi kalunut itseni.
Kerjännyt, huutanut perääsi.
En ole minkään arvoinen kun matelen.
Rämmin itsesäälin suossa.
Ja kuitenkin.
Tiedän.
Huomenna on kaikki toisin.
Tänään vihasin.
Huomenna rakastin.
Olen minä.
Nainen, joka haroo päätänsä.
Haparoi sanoja.
On kuitenkin vahva.
Oikea kissa.
Olemattomaan seinään.
Kiusaan sielua julmasti.
Kidutan sen kuoliaaksi.
Miksi en luota enää mihinkään.
Miksi en luota kehenkään.
Olenko niin tyhjäsi kalunut itseni.
Kerjännyt, huutanut perääsi.
En ole minkään arvoinen kun matelen.
Rämmin itsesäälin suossa.
Ja kuitenkin.
Tiedän.
Huomenna on kaikki toisin.
Tänään vihasin.
Huomenna rakastin.
Olen minä.
Nainen, joka haroo päätänsä.
Haparoi sanoja.
On kuitenkin vahva.
Oikea kissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen minkä luulin hiillokseksi,
sinä olitkin,sun hehkusilmäs lämmiön toi
hyvää yötä kuiskuttelen,nuku kehräten,
koht' aamuvalo luonas on.
Aloitit itsesäälissä rypien mutta nousit siitä
itsevarmasti ylös,hyvä hyvä :)
kissa kehree, sukkii karvojaan mutta päätään se
tuskin tai muutenkaan itseään seinään lyöpi, hih.
Mutta niin se vaan on, joskus tässä elämässä on
kuvainnollisesti iskettävä päätä seinään, oltava
kissan oveluudella ja sillä kehräykselläkin
varustettu - mehän olemme naisia, viekkaita ja
hurmaavia * pois meistä kaikki muu *
* smile *