Kerron ensin hieman taustani , isäni on vahva äärimuslimi ja äitini on kristitty suomalainen ja sukulaiset äitini puolelta ovat helluntalaisia. Vanhempani erosivat ollessani vauva.
Itse olen ollut koko elämäni kristitty ja kärsinyt koko elämäni ajan tästä kahden kulttuurin ja uskonnon välisestä ristiriidasta.
Äitini ja sukulaisensa eivät hyväksyisi minua muslimina ja taas isäni ja isän suku ei taas hyväksy mua kristittynä.
Olen nähnyt isäni viimeeksi 16v. sitten ollessani 14-15 vuotias kun asuin hänen sukulaistensa luona toisessa kotimaassani.
Vuosiin isäni ei sit pitänytkään yhteyttä kun taas vajaa 3vuotta sit otti yhteyttä ja nyt olemme meili ja puhelin -väleissä.
Jo useammin vuosien ajan kun mulla on ollut vaikeata niin islam vetää mua ihmeellisesti luokseen vaikka olen helluntalainen kristitty.
En tiedä kuvittelenko vain että asiat helpottuisivat islamissa ja saisin mahdollisesti muslimi perheeni takaisin ?? Koska suomalainen kristitty äitini hylkäsi minut jo lapsena joten tunnen itseni orvoksi.
Mietin että onko islam se kielletty hedelmä minulle koska olen joutunut kahden uskonnon väliin ja äitini suku vastustaa sitä niin kovasti eivätkä halua että menisin edes käymään isäni luokse katsomaan häntä...
Itse olen ollut koko elämäni kristitty ja kärsinyt koko elämäni ajan tästä kahden kulttuurin ja uskonnon välisestä ristiriidasta.
Äitini ja sukulaisensa eivät hyväksyisi minua muslimina ja taas isäni ja isän suku ei taas hyväksy mua kristittynä.
Olen nähnyt isäni viimeeksi 16v. sitten ollessani 14-15 vuotias kun asuin hänen sukulaistensa luona toisessa kotimaassani.
Vuosiin isäni ei sit pitänytkään yhteyttä kun taas vajaa 3vuotta sit otti yhteyttä ja nyt olemme meili ja puhelin -väleissä.
Jo useammin vuosien ajan kun mulla on ollut vaikeata niin islam vetää mua ihmeellisesti luokseen vaikka olen helluntalainen kristitty.
En tiedä kuvittelenko vain että asiat helpottuisivat islamissa ja saisin mahdollisesti muslimi perheeni takaisin ?? Koska suomalainen kristitty äitini hylkäsi minut jo lapsena joten tunnen itseni orvoksi.
Mietin että onko islam se kielletty hedelmä minulle koska olen joutunut kahden uskonnon väliin ja äitini suku vastustaa sitä niin kovasti eivätkä halua että menisin edes käymään isäni luokse katsomaan häntä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
aina kokeilla mene/käänny muslimiksi, jos se vetää puoleensa. Mutta ota ensin selvää voitko niinvain erota islaminuskosta jos se ei vastaakkan odotuksiasi. Varmaan se käy islamhan "mainostaa" itseään että ihminen saa itse päättää uskostaan, ja kun vielä olet nainen niin sitä suudemmalla syyllä saat tehdä ratkasusi itse, tääläkin on monesti islaminuskon puollustajat vakuuttaneet että naisilla on päätäntävalta omasta elämästä..
Islamistahan ei voi ikina erota. Erosta on kovat rangaistukset. Asian vuoksi tehdaan myos kunniamurhia, joten kannattaa ottaa tama ihan vakavasti.
On erikoista, jos isan kanssa ei voi olla hyva suhde kaantymatta islamin uskoon. Mielestani ei ole hyva peruste kaantya toiseen uskoon saadakseen isan hyvaksynnan. Uskon pitaisi olla henkilokohtainen asia.
Kertoo jotakin islamin uskosta, etta he eivat voi hyvaksya toisuskoista lasta, vaikka jo suhteen alusta on ollut selvaa etta aitikin edustaa toista uskoa. Itseasiassa tama on kaikki ihan Sharian mukaista. Lapset toisuskoisen kanssa tulee islamin mukaan kasvattaa muslimeiksi. Islamilaisessa maassa huoltajuus annettaisiin automaattisesti muslimille tallaisessa erotapauksessa.
Tallaiset maaraykset eivat kuitenkaan vastaa uskontojen ja ihmisten tasa-arvoista kohtelua eivatka ole nykyaikaisen ihmisoikeuskasityksen mukaisia. Siksi on taysin oikein ja suorastaan velvollisuus vastustaa niita ja pitaa ylla parempia arvoja. Osa tata on jattaa uskonto sinun henkilokohtaiseksi asiaksi, jota eivat aikuisialla paata sen enempaa isa, isan sukulaiset kuin aitikaan.
En nyt mieti asiaa vain isän kannalta vaan myös uskon kannalta koska olen pettynyt kristinuskoon ja Jumalaamme.. elämäni on kuin Jobin tarina Raamatusta.
Kristittynä olen menettänyt kaiken ja minut jätetty sairastamaan yksin kipujeni kanssa suurimmaksi osaksi aikaa.
Kaipaisin kuulua yhteisöön/perheeseen jossa olisin hyväksytty omana itsenäni.
malliesimerkki monikulttuurisuuden ongelmista. Kun ihan eri kulttuuritaustoilla yritetään perustaa perhe, se johtaa useimmiten tuonkaltaisiin ongelmiin.
No sehän ei sinua lohduta, ettet ole ainoa. Yritä tsempata, ja hae sisältöä elämääsi vaikka uusista ihmissuhteista tai harrastuksista.
Muslimisukulaisesi eivät satavarmasti hyväksy sinua omana itsenäsi, vaan päättävät hyvin tarkasti, miten sinun kuuluu olla. Ja se voi olla kauhea kohtalo, joten sitä ei voi suositella kokeilemaan. Riskit ovat liian suuret.
olen sellainen "tapa evankelisluterilainen" minä olen muodostanut omat käsitykset Jumalasta, ja sen pidän oikeutenani ihmisenä. En minä uskostani toisille puhele, saati sanoisin että muidenkin tulisi uskoa niinkuin minä. Ystävät/harrastukset, on hyvä kanava elää ihmisarvoista elämää, sellaiset jotka ei pakota sinua uskomaan, tai olla uskomatta, vaan sellaiset ystävät ovat aitoja, jotka ei pakota sinua mihinkään, vaan kunnioittaa sinun itsemääräämis oikeuttasi päättää omasta elämästäsi..
>>Kristittynä olen menettänyt kaiken ja minut jätetty sairastamaan yksin kipujeni kanssa suurimmaksi osaksi aikaa.
Arvelen ongelman johtuvan siitä, että helluntailaiset ovat ääri-kristittyjä, joilta ei "kauniista puheista" huolimatta löydy empatiaa ja kykyä hyväksyä muita ihmisiä. Tilanne on siis vähän samanlainen, kuin jos he olisivat ääri-islamilaisia.
Toivon että onnistut rakentamaan elämäsi ilman, että se perustuu vain uskontoon. Yritä solmia ihmissuhde johonkin fiksuun ja asialliseen mieheen, ja yritä löytää ystäviä.
Mitä tulee ihmisten ilmoilla käyntiin, niin muista että jeesus ei todellakaan juonut marjamehua tai alkoholitonta viiniä. Pieni määrä ei ole syntiä, vaikka helluntailaiset tai jotkin muslimit toisin väittäisivätkin.
Tervehdys,
Luin viestisi ja jotain samaa on meidän taustoissa.
Ymmärrän ikäväsi ja kaipuun kuulua johonkin.
On kuin puolet juurista olisi revitty pois...ja vielä toinenkin puoli. Äiti joka on, mutta ei kuitenkaan ole. Äiti kenet pitäisi tuntea äidiksi, mutta joka kuitenkaan ei ole äiti.
Kun olisi edes ollut isä, lämmin perhe joka välittää ja rakastaa, johon kuulua, olla yhtä.
Se päätätkö mennä tapaamaan isääsi ja toista puolta suvustasi on yksin sinun asiasi.
Uskon että rauhaa et saa ennen kuin olet sukusi taas tavannut.
Seuraava on vain oma ajatukseni ei totuus, eikä provo, jokaisen on itse etsittävä.
Islamia on vain yksi, vielä enemmän löytyy maailmasta ihmisiä ja ihmisillä erilaisia teitä toteuttaa sitä. Ihan niin kuin muitakin uskontoja. Kukaan ihminen ei ole täydellinen eikä voi tehdä mitään täydellisesti.
Mielestäni tärkeää on löytää itsensä ihmisenä ja seurata sydämensä ääntä. Jos löydät sydämessäsi rauhan, uskon että olet silloin löytänyt myös Jumalan. Kuka meistä ihmisistä voisi tietää totuuden, vaikka kuinka sitä yrittäisi etsiä ja löytää ? Kysymys on kuitenkin elämästä, siitä miten elämme ja uskosta ja luottamuksesta että on Jumala, joka ohjaa tätä kaikkea. Ainakin halusta pyrkiä olemaan hyvä ihminen, kyvystä ehkä erottaa oikea ja väärä, välillä kompastuen, mutta kuitenkin yrittäen. Loppu ei ole meistä kiinni. Itsekin tiensä 'löytänyt', sen kadottanut ja taas etsivä :))
Aurinkoista jatkoa ja tsemppiä eteenpäin !
Ota asioista selvää, niin huomaat sekä kristinuskon, että islaminuskon "pyhien kirjojen" seivovan tyhjän päällä.
Siihen en ota kantaa, onko jokin jumala olemassa, mutta sen voin sanoa varmuudella, että Raamattu ja Koraani ovat puppua. Mitä jos lukisit jatkossa kyseisten uskontojen historiasta ja jättäisit nuo kaksi kirjaa vähäksi aikaa hyllyyn.
Ihminen on onnellisempi, kun hänen ei tarvitse välittää muinaisista, teennäisistä määräyksistä, vaan on vapaa käyttämään järkeään ja toimimaan omantuntonsa ja yhteiskunnan lakien ohjaamana.
----
Kerrohan yksikin syy sille, miksi maapallo ehti olla olemassa miljardeja vuosia ja kehittynyt elämä satoja miljoonia vuosia, mutta Jahvesta/Allahista olemme kuuleet vasta naurettavat 2000-4000 vuotta sitten?
Esimerkki: maapallon ikä aikajanalla: 4550 kilometriä. Jahvesta/Allahista ei kuultu sanaakaan ennen kuin 0.02-0.04 kilometriä sitten (=20-40 metriä).
Eli maailma oli ollut olemassa 4549.96 kilometriä aikajanalla ennen kuin joku keksi Raamatun ja Koraanin jumalat n. 20-40 metriä sitten :D
Pistää miettimään... Luolamiesten maalauksista ei löydy mitään viitteitä kumpaankaan uskontoon. Ihminen ei ollut keksinyt Raamatun ja Koraanin "jumalia" vielä silloin... (huomaa! ihminen on keksinyt nämä "jumalat")
Jos jokin oikea jumala sitten on olemassa, jonka koet vastaavan rukouksiisi (oletan että hellarina ja muslimina rukoilet), niin voit olla varma, että kyseessä ei ole sellainen ahdasmielinen, sadistinen ja helvettituomioita jakava tyyppi, jona nuo uskonnot yrittävät ne esittää.
Sisimpääni on aina vallannut tietty tunne etten ole yksin,ja jokin ohjaa minua.
Vaikeuksien edessä olen saanut rukoilemalla apua,aina on jotenkin ongelma ratkennut.
Tahdon korostaa että kirkolla ei ole mitään osaa eikä arpaa asiassa.Kirkko on rahankeräysvirasto,joka menee vanhojen sairaiden kuolinvuoteille almuja hakemaan jotta vanhus voisi lunastaa taivaspaikan antamalla vähänsä näille ahneille paskoille.
Suurin osa heistä ei tunnu edes aidosti uskovan mihinkään.
Unohda kirjat,unohda pellet jotka sitä sinulle lukevat ja tulkitsevat.He eivät tiedä mistään mitään.Kaapu,viitta tai parta ei tee kenestäkään asiantuntijaan mihinkään.Risti tai turbaani ei ole minkään tae.
Uskoaksesi et tarvitse kirkkoa, et temppeliä,et rabbia,et imaamia,et pappia,et ketään tai mitään.
korruptoituneet kultaristejä kantavat tolvanat eivät ole mistään kotoisin,he vain keräävät vanhuksilta rahaa ja puhuvat suuria sanoja kun toisilla on asiat päin helvettiä.
Yksikään imaami ei ole ruokkinut köyhiä täällä.
eikä pappi lahjoittanut kirkon rahoja sitä tarvitsevalle.
Näiden pitäisi olla muille esimerkkinä vielä..
Avaa silmäsi ja näe millainen tämä maailma on.
Jos isäsi ei sinua omana itsenäsi rakasta, et voi hänellä täyttää elämäsi tyhjiötä.
Jumala on aina lähelläsi,luonasi.Sinun tarvitsee vain puhua hänelle.Koita rukoilla.
linjoilla, jos uskot Jumalaan se on oma asiasi, ja se on OK. Mielestäni sinä et tosiaan tarvi ketään joka sanoisi kuinka sinun tulisi Jumalaasi lähestyä. Tutki omassatunnossasi mitä Jumala sinulle haluaa sanoa. Pieni kevennys jos sallitaan, "tositarina"Eräs mies meni eroamaan kirkosta, kirkkoherra sanoi hänelle kuinka nyt sitten pidät jumalaan yhteyttä, Mies vastasi. Minä olen huomannut etten minä siihen tarvi välikäsiä, kun Jumalaani rukoilen. Pappi oli kuulemma menny sanattomaksi, niin tyhjentävä miehen vastaus oli ollu..
tämä on lähinnä ketjun avaajalle. Jos joku toinen on siinä välissä sinun ja Jumalasi, niin on vaara että se mitä Jumala sinulle sanoo ei olekkaan todella sitä mitä Jumala sinulle haluaa sanoa, siispä on padempi "kysyä" itse Jumalaltasi, silloin se Jumalan vastaus tulee sinulle muutumattomana..