Miten suhtaudutaan siihen, että joku yliopistossa oleva as kehittelee käytöskaavoja NT- ihmisten mukaan ja luokittelee heidät alemmaksi kastiksi? Älykäs kyllä on, erakkoluonne kaavoineen ym assin piirteet, mutta halveksuu ns NT eli normaaleja ihmisiä. Koska heitä voi matkia, koska he ovat laumaeläimiä, koska he käyttäytyvät tiettyjen normien mukaan mutta assi voi käyttää normeja myös luovasti.
Onko se siis "sairaus", eikö ennemmin luonteenominaisuus joka periytyy harvemmin kuin NT-luonne. Kaikki hänen teoriansa "NT-ihmisistä"
ovat osuneet toteen joten he alkavat olla meille (ainakin minulle, hänelle ja parille muulle)taviksia, joita voi manipuloida. Teesken-
telemällä heitä.
Ja NT:t eivät viihdy yksinään kuten me. He eivät osaa olla ilman sosiaalista seuraa, he eivät osaa luoda omaa (sitä on vaikea selittää NT:lle) luoda
henkistä elämää ilman muita, he ovat melko lailla laumaeläimiä.
ja usein he eivät myöskään käytä aikaansa arkipäiväisten tai erikoisten asioiden yksityiskohtaiseen tutkimiseen kuten tuttuni, joka mm. biologi -ja kasvitiedepireissä (hyönteiset, perhoskeräily) eläinmuseolla ja trooppiset kasvit (kasvitieteellisessä)sekä arkipäivän psykologian havainnointi (yliopiston psykologiaopiskelijoiden) piireissä on niittänyt mainetta luontoa/ muita tarkkailemalla.
Hän pitää taviksia eli NT- ihmisiä jollain tapaa vajavaisina itseensä nähden, koska hän ulkopuolisena näkee heidän kaikki heikkoutensa ja vajavaisuutensa ja osaa analysoida ne.
Ehkä meidän assien vahvuus on se, että osaamme myös ottaa etäisyyttä ja olla tarkempia, ja tätä taitoa voi oppia käyttämään hyväkseen erakkoluonteen ansiosta.
Ihailen ystiäni, ja toivoisin hänen kommenttejaan tänne. Mutta hän jätti tämän palstan, koska se veisi liikaa aikaa. Hän valmistautuu häihin ja tentteihin.
Onko se siis "sairaus", eikö ennemmin luonteenominaisuus joka periytyy harvemmin kuin NT-luonne. Kaikki hänen teoriansa "NT-ihmisistä"
ovat osuneet toteen joten he alkavat olla meille (ainakin minulle, hänelle ja parille muulle)taviksia, joita voi manipuloida. Teesken-
telemällä heitä.
Ja NT:t eivät viihdy yksinään kuten me. He eivät osaa olla ilman sosiaalista seuraa, he eivät osaa luoda omaa (sitä on vaikea selittää NT:lle) luoda
henkistä elämää ilman muita, he ovat melko lailla laumaeläimiä.
ja usein he eivät myöskään käytä aikaansa arkipäiväisten tai erikoisten asioiden yksityiskohtaiseen tutkimiseen kuten tuttuni, joka mm. biologi -ja kasvitiedepireissä (hyönteiset, perhoskeräily) eläinmuseolla ja trooppiset kasvit (kasvitieteellisessä)sekä arkipäivän psykologian havainnointi (yliopiston psykologiaopiskelijoiden) piireissä on niittänyt mainetta luontoa/ muita tarkkailemalla.
Hän pitää taviksia eli NT- ihmisiä jollain tapaa vajavaisina itseensä nähden, koska hän ulkopuolisena näkee heidän kaikki heikkoutensa ja vajavaisuutensa ja osaa analysoida ne.
Ehkä meidän assien vahvuus on se, että osaamme myös ottaa etäisyyttä ja olla tarkempia, ja tätä taitoa voi oppia käyttämään hyväkseen erakkoluonteen ansiosta.
Ihailen ystiäni, ja toivoisin hänen kommenttejaan tänne. Mutta hän jätti tämän palstan, koska se veisi liikaa aikaa. Hän valmistautuu häihin ja tentteihin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan se aika mielenkiintoista perustaa assien valtakunta ja valita kansalaiset testien mukaan. Jos ei löydy Lorna Wingin määrittelemää kuutta assipiitrrettä niin jää valtakunnan porttien ulkopuolelle...
hauskalta! Ja jos ne vielä osuvat oikeaan, on siitä varmasti apua hänelle jokapäiväisessä elämässä. Hän on ilmeisesti niitä älykkäitä asseja.
Itse nuorena tein taulukkoja nt-ihmisten toiminnasta, olin ekassa kesätyöpaikassa ja en alkuunkaan ymmärtänyt niitä käyttäytymisnormeja. Joten tein kaikista ihmisistä taulukon, jossa kirjasin heidän toimiaan. En kyllä päässyt tällä mihinkään, se oli vain joku yritys hallita tilannetta. Ystäväsi on sitten onnistunut kehittämään ihan käytöskaavoja, hillitön juttu.
Se, että hän pitää nt-ihmisiä alempina, no, yleensä ei kannata aliarvioida muita, olivat he millaisia tahansa. Assin pitäisi kyllä se tietää. Mutta yksi lysti, loppujen lopuksi.
voisi olla hyötyä meille muille asseille. Jospa sen voisi julkaista? Sellaisten opaskirjojen kirjoittaminen, ja lukeminen, sopii meille kuin tilattuna. Me tarvitsemme ohjeita. Ja koska ymmärrämme ohjeiden tarpeellisuuden, osaamme niitä myös laatia. Ja meistä se on mielenkiintoista. Enemmistö nk. normaaleista ehkä pitäisi sitä tylsänä.
Minullakin oli nuorempana sellainen ylimielinen asenne muihin. Jos olisin tiennyt assiudestani, se olisi ollut vapauttavaa. Mutta koska en ollut siitä vielä kuullutkaan, arvelin ulkopuolisuuteni johtuneen korkeasta ÄO:stani. Ja silti en osannut sopeutua ryhmiin. En koskaan edes osannut analysoida toisten käyttäytymistä. Kaikki oli jotenkin sekavaa ja käsittämätöntä. Hiljaa mielessäni halveksin muita. En sitä ehkä ulospäin näyttänyt. Minua pidettiin aina aika kilttinä.
niin lukemattomin tavoin. On aseja ja 'tavallisia'. On älykkäitä ja keskinkertaisia. On ekstroverttejä ja sisäänpäin suuntautuneita. Yksityiskohtia näprääviä ja suurien linjojen ihmisiä. Luovia ja kuluttajia.
Onko kukaan koskaan tavannut ketään, joka olisi ns. tavallinen joka suhteessa? Eiköhän jokaisella ole omat heikkoutensa ja omat vahvuutensa. Assius on toisaalta riesa, mutta kun olemme tällaisiksi syntyneet, nautitaan siitä parhaamme mukaan. Meistä saattaa löytyä uutterimmat ja peräänantamattomimmat tutkijat, tiedemiehet, kirjanpitäjät, lakimiehet, IT-ihmiset. Ja onhan meissä taiteilijoitakin. Ja käsityöläisiä.
Olisi mukava osata olla toisten ihmisten seurassa luonnollisesti, ja rupatella taidokkaasti ja stressaantumatta. Mutta kun en osaa. Oppia voi vähitellen. Ja ne assiuden hyvät puolet - niistä voi aina nauttia.
En tiennyt olevani tuossa elämänvaiheessa vielä assi, mutta tarkkailin kaduilla kulkevien reaktioita.
Joitakin ihmisiä se häiritsi. Miksi se syynää ihmisiä kuin hyönteisiä, joku tyttö kysyi?
Nykyään en harrasta katsekontakteja, koska pidän sitä paheksuttavana "tirkistelynä".
Jotenkin vaikuttaa, että assiudessani on nyt - aina on ollut myös syvemmän autismin piirteitä.
En osaa sitä enää pitää hyvänä tai pahana.
Ihmisethän ovat ilman rooleja eläessään yksilöllisiä.
Kaipa evoluutio genotyypeissämme tähän pyrkii?