Sinä tiedät sen paremmin
kuin kukaan voi,
ihoni huutavan hellyydestä,
kosketuksies puhumattommuus.
Nyt kuuntelen mykkiä sanoja,
jotka minuun olet istuttanut.
Vastustamattoman repivää kaipausta
joka kalventaa kaiken.
Käsi puristuu nyrkkiin,
rystyset valkoisina
voimakkaampana tyhjyytes tuntuu.
Syyllistäjä ilkkuu irvikuvina,
viuhtoo raskain iskuin.
Katkaisen siltä kaulan,
haluan elää !
Vain sinä,
sinun varjelu ja rakkautesi
voi poistaa tämän repaleisuuden,
irvikuvien ikonit.
kuin kukaan voi,
ihoni huutavan hellyydestä,
kosketuksies puhumattommuus.
Nyt kuuntelen mykkiä sanoja,
jotka minuun olet istuttanut.
Vastustamattoman repivää kaipausta
joka kalventaa kaiken.
Käsi puristuu nyrkkiin,
rystyset valkoisina
voimakkaampana tyhjyytes tuntuu.
Syyllistäjä ilkkuu irvikuvina,
viuhtoo raskain iskuin.
Katkaisen siltä kaulan,
haluan elää !
Vain sinä,
sinun varjelu ja rakkautesi
voi poistaa tämän repaleisuuden,
irvikuvien ikonit.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihanaa aamua sinne huuruiseen maahan siskosein.
kaunista, hmm-m, sitäkin siitä kai löytyy josko
myöskin varjopuolta, mutta sitähän elämä on eit-
tämättä.
Kiitosta jälleen, lienetkö valvonu vai vielä va-
pailla, mutta aurinko edelleen meitä rakastaa,
niin kuin eilen kirjoitit.
Voimakkaita tunteita het aamuun!
Herättäviä..hehe..käy toisesta kaffekupposesta! :)
Vaikuttasi että olet sisuuntunut johonkin..
Välillä niin kyllä tekee!
Taidan käydä juomassa vielä yhdet.. :D kaffet!
Aurinkoa keskiviikko päivääsi, R ! :)
juuuuh, soon tämä elo joka saapi aikaan
kaikenmoisia tuntemuksia, eikö vain.
Jaa että käy toisesta kahvikupposesta, heh - no
mikähän osa se siitä mahtoi kupin täyttää
* nauraa *
Onhan siinä sitäKIN, sisuuntumista oikeasti,
tosin dramatiikalla höystettynä, kuinkas muuten.
Mää kans kaffetta lissää, eihän tätä muuten
jaksa, ollu jo 3:n jälkeen herreillä, huoks.
Sitä sammaa mollikkaa sinne ylemmäskin :D
tässä runossa käytät Sinulle ominaisia kielikuvia, joissain tapauksissa käyttäisin itse suoraa sanajärjestystä, koska kyseessä on vapaamittainen proosaruno ( yleensä sanonnan teho kasvaa) mutta tärkein huomioitava tässä runossa ovat nuo kaksi muuta Sinun lisäksesi, heidän roolinsa menevät päällekkäin. Eihän kysymyksessä ole sama henkilö?
ominaisia, niin varmaankin käytän. Mutta sinun
kunniaksesi, että olet NIIN paljon enemmän
kirjoittanut - sinulla on fiksumpi silmä näkemään
kaikkea sitä, mitä minun silmäni eivät ilmeisesti
pysty kai erottamaan, äh - tällainen harrastelija
osaakkaan, kait.
Kyseessä ei ole sama henkilö, vaan hyvä ja paha,
paha kummittelee, irvistelee ilkkuen - syyttää.
Ajatuksenkulku lähtee hyvästä ja irvikuvat
alkavat syyllistämisen, on raskasta katsella ja
kuunnella sitä. Pakko ajatella sitä hyvää, ajaa
noita ilkkuvia kuvia ympäriltä pois
( tunteiden sekamelskaa )
" on niin hyvä ajatella sinua nyt, ja vain sinä
tiedät, miten minun on kanssasi hyvä olla "
Tyyni päätös, joka on melko ominainen piirre
runoilleni.
Toivottavasti osasin riittävästi tarkentaa, ja
lämmin kiitos sinulle jälleen.
Voimakasta tekstiä Rellu
Mukavaa alkanutta päivää :)
niin, elämä antaa aiheita voimakkaisiin
tunteisiin, riepottelee ihmislasta.
Luulen, että omista runoistani kaikkein
" tehokkaimmat " syntyvät juuri näinä kyseisinä
hetkinä - silloin kun sisikunnassa on
maailmansotaan verrattava taistelu käymässä, en
tiedä, mutta tämä nyt ainakin syntyi sellaisessa
sisäisessä sodassa.
Kiitoksia ja kivaa jatketta myös itsellesi,
täällä ainakin on Arska jo :)
...sana, joka ensimmäisenä tuli mieleeni, lukiessani.
Sanaa "voimakas" on jo käytettykin edellisissä kommenteissa, mutta minunkin on se lisättävä tähän =)
Hieno - kiitos
hieno oivallus, koska kyllä se elämänkuume
kuitenkin kytee sisimmässä, vaikka myrskyääkin.
Sidon runoihini hyvin paljon tuntojani, eikä
niille ole juurikaan todellisuuspohjaa, olen vain
jäänyt näihin rakkausrunoihin jo aiiiiiiika pv
sitten kiinni.
Siksi kaikki, mitä elämässäni tapahtuu, muotoutuu
runoiksi - erilaisista tilanteista ja
tuntemuksista.
Todellisuudessa tähän runoon on painettu sieluni
tummia kirjaimia ja tulta, vahvaa verta.
Lämmin kiitos vierailustasi.
Ovat joskus vaikea erottaa toisistaan...
Itselleni maailma jäsentyy molempien muodossa - joskus jopa niin, että unesta tulee lauseita ja päinvastoin =)
Alitajuntaan jää joskus niin pienestä jälki...
se on kyllä totta.
Toisinaan unetkin ovt niin todellisia, että
aamulla pitää ravistella päätä, että " haloo,
oliks tää vai ei "
Varmaan noin käy myös minulle, ja se jälki sinne
alitajuntaan voi jäädä todella pienestä :)
Kiitz vielä, aurinko paistaa, just tulin
lenkiltä koiran kanssa. Muuten aivan ihanaa,
mutta tuo pesu, pesu, pesu - yöks ja ne oksat
jotka turkkiin takertuu, vie hieman aikaa aina
ennenkuin se toimenpide on tehty.
Mutta, on se NIIIIIIN ihana kuitenkin.
joista toinen ja viimeinen säkeistö sävähdytti erityisesti, kiitos siitä ja aurinkoista päivänjatkoa/Liona
niin - voimakkaista tunteista syntynee voimakasta
tekstiä, kun elämä ottaa voimakkaalla kädellä
kiinni, ja yrittää pyristellä vastaan.
Voimakasta kyllä, mutta aitoa ihmisen tuskaa,
jota ei välttämättä ole helppoa aina pukea
sanoiksi/runoksi.
Näin nyt kuitenkin tällä kertaa, eiköhän se elämä
aina jossain vaiheessa kuitenkin voita, siihen
on ainakin uskottava.
Ja, olihan tässä runossani kuitenkin jotain
toivoakin antavaa, niin kuin tyyliini yleensäkin
kuuluu.
Kiitos sinulle ja mukavaa iltaa,
Rellu lähtee nyt saunaan ja sulkee koneen,
heippahei.