ex-naisellani on uusi. kyllä kirpaisi kipeästi kun sain sen tietää. olin lievittänyt eron tuskaa illuusiolla että hän vielä tulee takaisin. nyt iski totuus päin näköä. tämä on nyt hyväksyttävä ja tämän kanssa on elettävä. minä ja exäni olemme samoissa harrastuspiireissä ja tähän asti olemme pystyneet olemaan ystäviä. en haluaisi hänestä luopuakaan, kokonaan. mutta nyt en tiedä miten suhtautua. en ole vielä nähnyt heitä yhdessä ja pelottaa koska se hetki on väistämättä edessä. auttakaa, miten te olette selvinneet vastaavissa tilanteissa?
jouduin kohtaamaan todellisuuden
pirpana*
102072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa että se on todella loppu. Miten siitä selvitään, siten että moikkaat molemmat ja vaihdat pari sanaa ja sitten nätisti poistut ja menet kaupan kautta kotiin, ja hemmottelet itseäsi ja itkeä tirautat vähän ja sitten sanot että no, se siitä, aika siirtyä itsekkin eteenpäin.
Ja sulle tulee hetkeksi hyvä olo jonka taas paha olo pyyhkii, mutta tätä vaihetta ei kestä kauaa, koska nyt sun aivosi jo uskoo että on vähän turha riutua koska mikään ei palaa entiselleen ja on siis jo syytä katsoa eteenpäin.
Olet jo voiton puolella, nyt vain maltilla läpi tämä viimeinen pudotus.
ehkä tässä vielä eteenpäin mennään. ainakin jo näkyy vähän valoa tunnelin päässä.:) pitäisi osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin...
Sanoisin "en minä siitä mitään, että seurustelet, mutta kun olet huonompaan joutunut vaihtamaan".
Oma arvo kunniaan! :)
Vaikeata kohdata exä uuden kanssa ekan kerran,riippuu vielä missä ja miten.
Itse selvisin kohtaamisesta näyttelemällä kylmän viileetä,vaikka sisintä repi.
Kun exä kohtasi minut toisen kainalossa istumassa ravintelissa(tosin vain kaverin),taisi häntäkin ottaa koville huomioiden käytöksen ja koska poistui paikalta nopeasti.
Vaikka suhde on päättynyt niin ottaa aikansa ennenkuin pääsee irti vanhasta totutusta,missä me oltiin yhdessä ja mitä me tehtiin jne...
Mitä useammin olen heitä nähnyt yhdessä,sitä helpommalta tuntuu.Että kyllä se siitä.
valita suhtautumistapasi ja miten käyttäydyt exän suhteen tästä eteenpäin.
Tähän saakka kerroit jollakin tapaa roikkuneesi menneiden aikojen muistoissa ja siis hänessä elättelemällä toiveita paluusta. Tunnistat sen itsekin erotyöksi, pitkittyneeksi eron läpikäynniksi. On siinä tietysti hyvätkin puolensa. Tulee perusteellisesti käytyä mielessään läpi eroaminen, kun siihen aina on myös molempien harkitsemat perusteet. Jos muistojen värittämään loppujen lopuksi epätodelliseen ihannemaailmaan ei jää kiinni. Sen enempää kuin ikäväkaipuuseen ja vihakatkeruus tunteisiinkaan.
Herääminen huomaamaan exäsi elonmerkit eli uuden seurustelusuhteen tuskin saavat sinut ripustautumaan häneen entistä tiiviimmin. Ehkä et myöskään ryhdy häiriköimään heitä.
Vaikutat ihmiseltä, joka miettii lähinnä tunteiden nousua pintaan ja esille tuomista tavattaessa uudessa tilanteessa. Ehkä tässä kohti huomaat myös itsesi. Koet tarpeelliseksi katsastaa mitä omasta elämästäsi löytyy sellaista mikä kaipaa läsnäoloasi ja tarttumista viimein elämäsi ohjaksiin.
Ensteks mä kiitän kauheesti että Sä jaksoit ilahtua mun runosta omasta tilanteestasi huolimatta. Kyyyneleet ovat vieläkin silmissäni kun ensin luin vastausviestisi ja heti perään Sun tarinasi.
Mutta se että lähetit mulle viestisi osoittaa sen millä poluilla Sä jo vaellat.
Hienoa. Olet saanut tosi hienoja vastausviestejä joten minä sanon vain että katse kauas seuraavan tunturin laelle jota kevätaurinko alkaa jo kohta laikuttaa.
tehä noin? Uskomatonta!
Nii-in, miten on mahdollista, että lesbo voi olla toiselle lebolle noin kamala. Ilmeisestim on niin, että lesbo on toiselle lebolle vain lesbo. hah!!
juu..seukkasin itse 5v.naisen kanssa koin kaiken ihanan..paskaakin!!ja paljon.oltiin todella tiiviisti yhdessä..kaikki koettiin kimpas.Mutta minä kun olen tällänen levoton sielu niin..rupes tulee ajatus siitä että onko se nurtsi vihreämpää toisella puolen!!??sama juttu oli hänelläkin.oltiin vaan niin takertuneita toisiimme että ei osattu päästää irti...herrajessus..nuoria molemmat ja onnettomas liitossa..mitä elämän hukkaa!!!nyt tässa pari kuukautta olen "opetellut"yksin elämistä...ja välillä on aika rankkaa..seksiä en kaipaa niin paljon kuin sitä että illalla käpertyy toisen kainaloon..voi että mä kaipaan sitä!!!mutta annan ajan kulua..exälläni on jo uusi kuvioissa ja olen varma että en kestäis nähdä häntä vielä..mutta kyllä sekin päivä koittaa varmasti!!!vanha sanonta: se mikä ei tapa vahvistaa...on kyllä varma!!!kaikkea hyvää sinulle jatkossa:))-m-