elämää kun kyse on pahasti vammautuneen elämästä joko huumeen tai geneettisen syyn vuoksi? Entä lapsen tulevat olosuhteet esim. narkomaanin lapsena jo kohdussa huumattuna/alkoholisoituna..onko se ihmisen arvon mukaista elämää?
Miten määrittelette elämän arvon?
Miten määrittelette ihmisen arvon mikäli kyse on pahasti vammautuneesta joka ei kykene mihinkään elämään ilman apua ja on henkisesti poissa tästä maailmasta eli lähes ns.kasvis?
Miten määrittelette elämän arvon?
Miten määrittelette ihmisen arvon mikäli kyse on pahasti vammautuneesta joka ei kykene mihinkään elämään ilman apua ja on henkisesti poissa tästä maailmasta eli lähes ns.kasvis?
Vastaukset 1
Vanhimmat
eiköhän ihmisen arvo ole juuri niin suuri kuin hän itse ja hänen läheisensä hänelle määrittävät. Ainakin se on se arvo, jonka tämä yksilö itse kokee. Teoreettisella arvollahan ei yksilön käytännön kannalta ole mitään merkitystä.
Yksinkertaisesti minun mielestäni OMALLA KOHDALLANI ihmisen arvoista elämää ei olisi pahasti vammautuneena (sanotaan, vaikka neliraajahalvaus) eläminen. Samoin en haluaisi olla kasviksena tai pahasti dementoituneena (tarkoittaen, etten olisi edes hetkellisesti kiinni tässä reaalimaailmassa). Jossain viimeaikoina sanoinkin, etten haluaisi elää elämääni myöskään niin, etten pystyisi itse olemaan vastuussa itseäni ja elämääni koskevien päätösten tekemisestä ja niiden toteuttamisesta. Fyysisen avun tarve ei ole minulle niin kriittinen tekijä. Enkä kieltämättä pidä lapsen kannalta ihmisen arvoisena elämänä pahasti alkoholisoituneen tai narkomaanin kanssa kasvamista; se vaatii lapselta jotain ellaista, mikä minusta ei vielä niille kuuluisi.
Viitaten alun kappaleeseen: ihmisen arvo yksilön kannalta on se, jonka hän kokee omaksi arvokseen. Siis ihminen tuntee olevansa arvokas aina, kun joku häntä sellaisena kohtelee. Jos vaikeasti vammautuneen perhe on kärsivällinen, rakastaa lastaan sellaisena kuin se on ja tarjoaa tälle kaiken hyvinvoinnin ja avun, tämän elämä on arvokas. Jos hänen lähipiirinsä (olkoon sitten verisukua tai ei) ei kaikkea tätä pysty tarjoamaan, minusta hänen elämänsä ei ole elämisen arvoinen, juuri hänen itsensä kannalta. Häntä itseään ei auta tippaakaan, vaikka lukemattomat ihmiset sanovat kaiken elämän olevan arvokasta, jos hän ei sitä itse pääse kokemaan.
Samaan periaatteeseen nojaten: alkion elämä on arvokas silloin kun hänen äitinsä odottaa hänen syntymäänsä. Silloin häntä kohdellaan arvokkaana asiana, jolloin hän myös kokee olevansa sellainen (vaikka eivät siis alkiovaiheessa mitään KOEKAAN). Jos näin ei tapahdu, hänen arvonsa on täsmälleen sama kuin tyypillisille abortin vastustajille tällä palstalla ulkomaisen ja tuntemattoman katulapsen arvo: lähes olematon. Aivan kuten sitä katulasta ei auta se, että ihmiset toisella puolella maailmaa väittävät hänen olevan arvokas, myöskään alkion tilanteeseen ei vaikuta tuntemattomien ihmisten teoreettinen arvostaminen. Kaiken lisäksi se katulapsi oikeasti kokee arvottomuutta toisin kuin se alkio.