umpikujassa...

..Haluan purkaa mieltäni hieman..Olen 23v. opiskelijatyttö ja painin jatkuvasti pahimman vastustajani,alkoholin kanssa.Tämä meidän kilpakumppanuus alkoi jo ollessani 16v. Sillon se oli sillkkaa teinihölmöilyä. Kun 18v. tuli täyteen astui baarit kuvaan,silloinen mieheni oli täysjuoppo ja minähän siinä vierellä viinastelin harva se päivä.Noin kolme vuotta sitten tapasin nykyisen kihlattuni,mua 13v vanhemman,entisen narkkarin,joka on alkoholin kohtuukäyttäjä,nuoruutensa elänyt,n.1krt/kk juova isä.Suhteen alussa pidettiin hauskaa,käytiin reissuissa,biletettiin yhessä ja vietettiin mieluisaa aikaa,kun oltiin tutustuttu kunnolla ja arki oli tullut kuvioihin,hauskuus loppui.Miehestä tuli tosi mustis ja kielteinen mun dokausta kohtaan(oma juominen tietty ok!)se rupes rajottaa rajusti mun sosiaalista elämää ja ystäviä,jopa veti turpaan,kun pyysin lupaa lähteä kamujen kanssa opiskelijabileisiin tms.Viikolla en koskaan juo ja vain n.1-2krt/vkl/kk.Pari kertaa aikasemmin karkasin kaverini kanssa ryyppään,jonka seurauksena tuli mustelmia,ehtoja ja kiristystä.Se pitää mua täys juoppona ja käytöshäiriöisenä,kiristi mut AA-klinikalle,psykiatrille ja pakotti ottaan antabus-kuurin. Väkisin nielin niitä tabuja ja uhmalla korkkasi oluen, seurauksena järkyt vaikutukset ja ambulanssi.sain lopettaa kuurin.sovittiin,et juon tästä lhin 1krt/kk!Ikänä ennen mlla ei oo ollu tällästä pakottaavaa viinanhimoa,ahdistusta ja poltetta juomaan,ennen se asia oli ok,juotiin ku juotiin,piettiin hauskaa kamujen kans.Nyt mä yksin kierikelen näitten himojeni ja tuskieni kanssa,kelaan vaan koko ajan,et voi sais pian bissen ja vois relata.Joka päivä on mulle taistelu sitä himoa vastaan,sillä tiedän,jos avaan korkin,menetän hänet.Odotan sitä luvattua vapaatani kuin kuuta nousevaa ja yritän pitää itseni kasassa,etten retkahda.aika ajoin oon kireä ja levoton,ahdistaa. Mikä v.ttu mua vaivaa?Miten tää onkin muodostunut tälläseksi ongelmaksi? Välillä vaikee kattoo miestäni silmiin ja sanoa ,et kaikki ok.Se muistuttaa mua jatkuvasti,et jos kerrankin mokaat ja juot,se on ohi,eikä paluuta ole takasin.Mä rakastan sitä kauheesti mut onx tää oikeudenmukasta?En oo siltä koskaan mitää kieltänyt,enkä vaatinut ja se multa kaiken.. Jos joku ihana vois kommentoida tai kertoo omakohtasia kokemuksia.. En tiiä kauan jaksan kamppailla ton vastustajani kanssa...Kiitos,jos jaksoitte lukea..Hyvää kevättä!!
8531
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Mitä haluat?
Juoda bissee ja syöstää elämäsi alamäkeen josta ehkei ole paluuta?
Viettää "normaalia" elämää rakastamasi miehen kanssa?
Vähän kyllä ihmettelen rakkauttasi, jos on lyöty...
Pelkäätkö yksin olemista/jäämistä?
Mitä ihan oikeasti haluat elämältäsi?
Mieti.

Hakeudu hoitoon, jos haluat alkoholista eroon.

Äänestä

Tällä hetkellä koet itsesi pakotetuksi, joka oletkin, ja siinä mielentilassa ei helpotusta juomishimoon tahdo löytyä.
Oman juomisen ja riippuvuuden hallinta ei koskaan tule ulkoisen pakon kautta, vaikka äijäsi kuinka kurittaisi, painostaisi, uhkailisi, löisi, maanittelisi, sillä se vain lisää ahdistusta ja juomishimoa.
Äijä vielä tapiksi purkaa omia päihdetraumojaan sinuun, ja kuvittelee itsensä huolehtivaksi hyväntekijäksi.
Tämä olisi painostavan kumppanisikin tajuttava, että motivaatio juomisesi hallintaan lähtee vain ja ainoastaan sinun omista lähtökohdistasi ja halustasi. Ei mistään muualta, vaikka äijäsi heittäisi kärrynpyörää.

Ala miettimään sitä, saako alkoholinkäyttö mitään hyvää elämässäsi aikaiseksi, ja mihin jatkuva käyttö sinut johtaa? Haluatko päätyä puliämmäksi?
Äijäsi sinun saatava tajuamaan, että raivokas pakottaminen ei hyödytä mitään.
Sinun on itse tehtävä itsesi kanssa ratkaisu juomisesi suhteen.

Äänestä

mielestä ei ole ihan oikein ,että sun miehes hakkaa sua..ihan niinku näin alkajaisiksi ja ehkä sä just siksi haluat niin kovasti juoda kun tiedät ettet saisi..?

Äänestä

Tuollainen toisen ihmisen sairas holhoaminenkin saattaa aiheuttaa juovassa(sinussa) alitajuisen vastareaktion ja haluat omaa elämää, vapautta, johon kuluu oikeus päättä omista asioista. Se saattaa jopa lisätä juomishimoasi.

Vaikuttaisi, että entisellä narkkarilla on pää hajonnut huumeitten kanssa ja nyt yrittää olla joku jeesus ja alistaa sinut tahtoonsa.
Tehdä sinusta kaltaisensa. Yksi krt/kk hyvä, kun hänkin.

Jätä hörhö, jos ei muuta tyyliään. Ja seuraavasta lyömisestä rikosilmoitus.

Äänestä

Kuuluuko se jätkä ehkä itse AA-han? Vois kuulua ton perusteella.

Äänestä

..kannanotoista!Vielä halusin lisätä sen verran, että tuo miehini ylitsepursuava jeesustelu on ihan totta ja todella älllöttävää. Se on kummiskin juonu koko nuoruutensa, narkannu siitä 7v. ja nykyään just sillon, kun itse haluaa(esim.kaikki lomat mene kännissä)mutta auta armias, kun mä pyydän, kahta kuukautta ennen,et saanko lähteä kaverini synttäreille ja maistella vähän niin mikä haloo siitä syntyy!!Käyn säännölliseti AA-klinikalla keskustelemassa tilanteestani ja se on ollut ihan antoisaa. Toisinaan v*tuttaa vaan niin suunnattomasti, kun tuntee itsensä niin pieneksi ja heikoksi,eikä oikein tiedä mitä ajatella itsestään;onko sitä oikeasti alkoholisti,niinkuin mies väittää,onko vika tosiaan vain minussa eikä hänessä,mikä laukaisee tämän kammottavan viinanhimon,suhde vai joku muu takana oleva ahdistus? Näille hennoille hartiolle tämä taakka tuntuu olevan liian raskas.. Olen joskus kokeillut jättää miestäni masennukseni takia,uhkasi,että jos sen teet käy huonosti,sano löytävänsä mut mistä vaan ja tekevänsä pahaa.Tiedän,pelkään häntä ja hänen kavereitaan(ala-maailman jengiä) ja tästä tämä umpikuja tuleekin! Siksi koen tarvetta juoda,koska persoonani muuttuu huimasti,musta tulee ns.vahvempi ja pelkäämätön,uskallan sanoa asioita,joita muuten en uskaltaisi.. Taas on vloppu tulossa ja pitää pitää ittensä kurissa.. Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville..Lopuksi miettimisen arvoinen runonpätkä: Haluan luovuttaa, en jaksa enää taistella tuskaani vastaan. Anteeksi, etten ollut kuin sinä. Anteeksi, etten osaa olla edes minä. Anteeksi, etten pystynyt parempaan...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Neela* kirjoitti:

..Haluan purkaa mieltäni hieman..Olen 23v. opiskelijatyttö ja painin jatkuvasti pahimman vastustajani,alkoholin kanssa.Tämä meidän kilpakumppanuus alkoi jo ollessani 16v. Sillon se oli sillkkaa teinihölmöilyä. Kun 18v. tuli täyteen astui baarit kuvaan,silloinen mieheni oli täysjuoppo ja minähän siinä vierellä viinastelin harva se päivä.Noin kolme vuotta sitten tapasin nykyisen kihlattuni,mua 13v vanhemman,entisen narkkarin,joka on alkoholin kohtuukäyttäjä,nuoruutensa elänyt,n.1krt/kk juova isä.Suhteen alussa pidettiin hauskaa,käytiin reissuissa,biletettiin yhessä ja vietettiin mieluisaa aikaa,kun oltiin tutustuttu kunnolla ja arki oli tullut kuvioihin,hauskuus loppui.Miehestä tuli tosi mustis ja kielteinen mun dokausta kohtaan(oma juominen tietty ok!)se rupes rajottaa rajusti mun sosiaalista elämää ja ystäviä,jopa veti turpaan,kun pyysin lupaa lähteä kamujen kanssa opiskelijabileisiin tms.Viikolla en koskaan juo ja vain n.1-2krt/vkl/kk.Pari kertaa aikasemmin karkasin kaverini kanssa ryyppään,jonka seurauksena tuli mustelmia,ehtoja ja kiristystä.Se pitää mua täys juoppona ja käytöshäiriöisenä,kiristi mut AA-klinikalle,psykiatrille ja pakotti ottaan antabus-kuurin. Väkisin nielin niitä tabuja ja uhmalla korkkasi oluen, seurauksena järkyt vaikutukset ja ambulanssi.sain lopettaa kuurin.sovittiin,et juon tästä lhin 1krt/kk!Ikänä ennen mlla ei oo ollu tällästä pakottaavaa viinanhimoa,ahdistusta ja poltetta juomaan,ennen se asia oli ok,juotiin ku juotiin,piettiin hauskaa kamujen kans.Nyt mä yksin kierikelen näitten himojeni ja tuskieni kanssa,kelaan vaan koko ajan,et voi sais pian bissen ja vois relata.Joka päivä on mulle taistelu sitä himoa vastaan,sillä tiedän,jos avaan korkin,menetän hänet.Odotan sitä luvattua vapaatani kuin kuuta nousevaa ja yritän pitää itseni kasassa,etten retkahda.aika ajoin oon kireä ja levoton,ahdistaa. Mikä v.ttu mua vaivaa?Miten tää onkin muodostunut tälläseksi ongelmaksi? Välillä vaikee kattoo miestäni silmiin ja sanoa ,et kaikki ok.Se muistuttaa mua jatkuvasti,et jos kerrankin mokaat ja juot,se on ohi,eikä paluuta ole takasin.Mä rakastan sitä kauheesti mut onx tää oikeudenmukasta?En oo siltä koskaan mitää kieltänyt,enkä vaatinut ja se multa kaiken.. Jos joku ihana vois kommentoida tai kertoo omakohtasia kokemuksia.. En tiiä kauan jaksan kamppailla ton vastustajani kanssa...Kiitos,jos jaksoitte lukea..Hyvää kevättä!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu