Vanhainkodissa asunut isovanhempani kuoli, jättäen suuret kiistat perinnönjaosta jälkeensä. Perintöä häneltä ei juurikaan jäänyt, mitä nyt muutamia tavallisia huonekaluja ja pikkutavaroita, rahaa tuskin lainkaan. Ongelmana on, että aikaisemmin hän oli omistanut pienen maatilan metsineen, joka oli saanut toimia koko suvun kesämökkinä. Vastineeksi siitä, että huolsi mökkiä ja pihapiiriä, sai kaataa metsästä polttopuita omaan tarpeeseensa. Lisäksi sai käyttää talon peltoja omiin viljelyksiinsä. Äitini kasvatti juureksia omiksi tarpeiksi ja toinen sisaruksista piti marjapuskiaan siellä. Käytännössä vain äitini ja tämä toinen sisarus ylläpitivät rakennuksia jne (maksoivat kahdestaan kaikki remontit sun muut menot). He myös ottivat mailta polttopuita omaan käyttöönsä. Muut kohtelivat mökkiä ikäänkuin se olisi joku hotelli, eivät edes siivonneet sitä käyttönsä jälkeen. Sitten isovanhempani möi mökin sille joka oli valmis maksamaan eniten. Tämä sisarus joka oli pitänyt marjapuskiaan siellä osti sen. Kaupasta kirjoitettiin paperit, mutta ilman asianajaa.
Nyt muut sisarukset ovat sitä mieltä, että maatila myytiin liian alhaisesta hinnasta (otettiin vain metsät ja pellot huomioon, ei rakennuksia) ja he ovat mitätöimässä aikoinaan tehtyä kauppaa. Todisteena he käyttävät hintaesimerkkejä Helsingin lähellä olevista, tällä hetkellä myytävistä maatiloista, vaikka kyseinen tila sijaitsee Kainuun perukoilla, aika syrjässä kaikesta. Talon tiluksineen kuuluisi siis mennä perinnönjakoon. Sen lisäksi äitini ja tämä tilan ostanut sisarus ovat jo muka saaneet oman osuutensa, sillä ovat ottaneet metsästä puita ja saaneet käyttää peltoja ilmaiseksi.
Ja vielä sekin, että kun isovanhempani oli yksityisessä laitoksessa ja sairasti paljon, tuli se niin kalliiksi että hänen omat rahansa eivät riittäneet. Kun omaisuus oli mennyt, olivat ainoat tulonlähteet pieni eläke ja sosiaalihuollon antamat avustukset. Kukaan ei osannut nimittäin arvata että kovasti sairas ihminen eläisi näin pitkään. Äitini ja tämä tilan ostanut sisarus maksoivatkin osan hoidosta omista kukkaroistaan. Kuoleman jälkeen loput sisaruksista sanoivat, että jos hänet olisi viety kunnan vanhainkotiin, olisi rahaa säästynyt. Aiemmin heille oli ollut yksi ja sama missä hän asuu. He ovat tehneet laskelman, jonka mukaan rahaa olisi jäänyt tilille aikamoinen summa jos hän olisi ollut tavallisessa vanhainkodissa. En tiedä mistä he ovat niin päättömään loppusummaan päättyneet kuin ovat. Nyt he aikovat nostaa syytteen äitiäni ja tätä yhtä sisarusta vastaan, että nämä olisivat suostutelleet isovanhempani vastoin tämän omaa tahtoa kalliiseen hoitopaikkaan ja kalliisiin hoitoihin ja sillä keinoin vieneet hänen rahansa. Nämä rahat tulisi siis maksaa nyt perintönä näille muille sisaruksille.
Minusta ja äidistäni tämä on yhtä huuhaata, ei missään laissa mene nämä vaatimukset läpi. Siksi me ei hommattu asianajajaa, vaikka suvulta tuli ilmoitus että heillä on kallis asianajaja hoitamassa tätä asiaa, ja tämä suosittelee sovintoratkaisua koska tilanne on aivan selvä heidän edukseen. Tämä asianajaja muka on sitä mieltä, että kaikkien edun mukaista on äitini maksaa osuutensa hoitoon uponneista rahoista omista rahoistaan ilman että tarvitsee mennä oikeuteen, koska se tulisi kalliiksi ja äitini joutuisi maksamaan vielä lisäksi molempien oikeudenkäyntikulut. Sama uhkailu toki kohdistuu tilan omistavaan sisarukseenkin.
Yhä edelleen epäilin "huijausta" ja ilmaisin sen selvästi, sanoin että kukaan asianajaja ei olisi tuota mieltä. Sen jälkeen alkoi tämä "kalliisti palkattu asianajaja" soittelemaan äidilleni. Myös öiseen aikaan ja uhkaavaan sävyyn! Olen minäkin puhunut puhelimessa hänen kanssaan, ja olen varma että kyseessä ei ole asianajaja. Ei suostu kertomaan nimeään tai mitään yhteistietoja, suostuu kertomaan vain äitini palkkaamalle asianajajalle. Nyt meitä uhkaillaan jo "lain kirjaimen noudattamatta jättämisestä" ja "uhkailusta", joista yksi on nauhallakin (sanoin suutuspäissäni puhelimessa, että jos tämä ahdistelu ei lopu, niin laitan sen loppumaan vaikka väkisin, onhan noita keinoja).
Perinnönjako tuli ja meni, mutta yhä edelleen tämä "asianajaja" piinaa perhettäni ja uhkauksia satelee suvun suunnalta. Voiko tähän puuttua jotenkin? Onko tämä jo jokin rikos? Kotirauhan häirintää, halventavia puheita ja uhkailuja. Ikävä kyllä minäkin olen uhkaillut, ja siitä on minua muistutettu. Äidin sisarukset tulivat käymään kylässä ja joukolla asettuivat äitiäni vastaan ja alkoivat katselemaan tavaroita joita he voisivat ottaa äidiltä ikäänkuin hyvitykseksi. Äitini vaurastui aikoinaan naimisiinmenon kautta, ja otettavaahan siis olisi. Kun järkipuheet eivät auttaneet, karjaisin ja menin pahimman pukarin eteen ja sanoin, jotain tällaista, että jos yhtään arvostaa omaa henkikultaansa, niin jättää tavarat ja äidin rauhaan, ja että saunan takana on kyllä tilaa. En kyllä hetkeäkään aikonut oikeasti uhata hänen henkeään, mutta siltähän tuo kuulostaa. Olin kyllä raivoissani sillä hetkellä, joten näytin kuulemma pelottavalta. Muut sisarukset sanovat toimivansa tässä tilanteessa todistajina siitä, että olen uhannut tappaa. Lisäsin vielä että jos en minä niin kyllä minä aina jonkun tunnen joka on ystävänpalveluksen mulle velkaa. Siitähän säikähtivät vielä enemmän kun tietävät minun seikkailuni rajan väljemmällä puolella. Eli tuli samaan syssyyn toinenkin uhkaus.
Eli voidaanko kääntyä esim. poliisin puoleen vai minne, jotta saataisiin rauha rahanahneilta sukulaisilta, vai onko minun antama "tappouhkaus" myös sellainen josta voisi tulla jotain mulle?
Ja enkös ole oikeassa siinä, että mitään perinnön uudelleen jakoa ei tarvitse tehdä, tai että muutenkaan olisi mitään laittomuuksia ollut koskien laitoksen valintaa?
Nyt muut sisarukset ovat sitä mieltä, että maatila myytiin liian alhaisesta hinnasta (otettiin vain metsät ja pellot huomioon, ei rakennuksia) ja he ovat mitätöimässä aikoinaan tehtyä kauppaa. Todisteena he käyttävät hintaesimerkkejä Helsingin lähellä olevista, tällä hetkellä myytävistä maatiloista, vaikka kyseinen tila sijaitsee Kainuun perukoilla, aika syrjässä kaikesta. Talon tiluksineen kuuluisi siis mennä perinnönjakoon. Sen lisäksi äitini ja tämä tilan ostanut sisarus ovat jo muka saaneet oman osuutensa, sillä ovat ottaneet metsästä puita ja saaneet käyttää peltoja ilmaiseksi.
Ja vielä sekin, että kun isovanhempani oli yksityisessä laitoksessa ja sairasti paljon, tuli se niin kalliiksi että hänen omat rahansa eivät riittäneet. Kun omaisuus oli mennyt, olivat ainoat tulonlähteet pieni eläke ja sosiaalihuollon antamat avustukset. Kukaan ei osannut nimittäin arvata että kovasti sairas ihminen eläisi näin pitkään. Äitini ja tämä tilan ostanut sisarus maksoivatkin osan hoidosta omista kukkaroistaan. Kuoleman jälkeen loput sisaruksista sanoivat, että jos hänet olisi viety kunnan vanhainkotiin, olisi rahaa säästynyt. Aiemmin heille oli ollut yksi ja sama missä hän asuu. He ovat tehneet laskelman, jonka mukaan rahaa olisi jäänyt tilille aikamoinen summa jos hän olisi ollut tavallisessa vanhainkodissa. En tiedä mistä he ovat niin päättömään loppusummaan päättyneet kuin ovat. Nyt he aikovat nostaa syytteen äitiäni ja tätä yhtä sisarusta vastaan, että nämä olisivat suostutelleet isovanhempani vastoin tämän omaa tahtoa kalliiseen hoitopaikkaan ja kalliisiin hoitoihin ja sillä keinoin vieneet hänen rahansa. Nämä rahat tulisi siis maksaa nyt perintönä näille muille sisaruksille.
Minusta ja äidistäni tämä on yhtä huuhaata, ei missään laissa mene nämä vaatimukset läpi. Siksi me ei hommattu asianajajaa, vaikka suvulta tuli ilmoitus että heillä on kallis asianajaja hoitamassa tätä asiaa, ja tämä suosittelee sovintoratkaisua koska tilanne on aivan selvä heidän edukseen. Tämä asianajaja muka on sitä mieltä, että kaikkien edun mukaista on äitini maksaa osuutensa hoitoon uponneista rahoista omista rahoistaan ilman että tarvitsee mennä oikeuteen, koska se tulisi kalliiksi ja äitini joutuisi maksamaan vielä lisäksi molempien oikeudenkäyntikulut. Sama uhkailu toki kohdistuu tilan omistavaan sisarukseenkin.
Yhä edelleen epäilin "huijausta" ja ilmaisin sen selvästi, sanoin että kukaan asianajaja ei olisi tuota mieltä. Sen jälkeen alkoi tämä "kalliisti palkattu asianajaja" soittelemaan äidilleni. Myös öiseen aikaan ja uhkaavaan sävyyn! Olen minäkin puhunut puhelimessa hänen kanssaan, ja olen varma että kyseessä ei ole asianajaja. Ei suostu kertomaan nimeään tai mitään yhteistietoja, suostuu kertomaan vain äitini palkkaamalle asianajajalle. Nyt meitä uhkaillaan jo "lain kirjaimen noudattamatta jättämisestä" ja "uhkailusta", joista yksi on nauhallakin (sanoin suutuspäissäni puhelimessa, että jos tämä ahdistelu ei lopu, niin laitan sen loppumaan vaikka väkisin, onhan noita keinoja).
Perinnönjako tuli ja meni, mutta yhä edelleen tämä "asianajaja" piinaa perhettäni ja uhkauksia satelee suvun suunnalta. Voiko tähän puuttua jotenkin? Onko tämä jo jokin rikos? Kotirauhan häirintää, halventavia puheita ja uhkailuja. Ikävä kyllä minäkin olen uhkaillut, ja siitä on minua muistutettu. Äidin sisarukset tulivat käymään kylässä ja joukolla asettuivat äitiäni vastaan ja alkoivat katselemaan tavaroita joita he voisivat ottaa äidiltä ikäänkuin hyvitykseksi. Äitini vaurastui aikoinaan naimisiinmenon kautta, ja otettavaahan siis olisi. Kun järkipuheet eivät auttaneet, karjaisin ja menin pahimman pukarin eteen ja sanoin, jotain tällaista, että jos yhtään arvostaa omaa henkikultaansa, niin jättää tavarat ja äidin rauhaan, ja että saunan takana on kyllä tilaa. En kyllä hetkeäkään aikonut oikeasti uhata hänen henkeään, mutta siltähän tuo kuulostaa. Olin kyllä raivoissani sillä hetkellä, joten näytin kuulemma pelottavalta. Muut sisarukset sanovat toimivansa tässä tilanteessa todistajina siitä, että olen uhannut tappaa. Lisäsin vielä että jos en minä niin kyllä minä aina jonkun tunnen joka on ystävänpalveluksen mulle velkaa. Siitähän säikähtivät vielä enemmän kun tietävät minun seikkailuni rajan väljemmällä puolella. Eli tuli samaan syssyyn toinenkin uhkaus.
Eli voidaanko kääntyä esim. poliisin puoleen vai minne, jotta saataisiin rauha rahanahneilta sukulaisilta, vai onko minun antama "tappouhkaus" myös sellainen josta voisi tulla jotain mulle?
Ja enkös ole oikeassa siinä, että mitään perinnön uudelleen jakoa ei tarvitse tehdä, tai että muutenkaan olisi mitään laittomuuksia ollut koskien laitoksen valintaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos verottaja ei ole aikoinaan puuttunut kauppahintaan on se todennäköisesti ollut kohtuullinen (eli min 75% käyvästä hinnasta). Ja jos paperit (lainhuudot yms) on muutoinkin hoidettu silloin kuntoon, on jurdinen puolikin kunnossa.
Jos isovanhempasi on ollut päätöksentekokykyinen ja ei voida todistaa että hän on sen kiristyksen tms ymmärtämättömyyden perusteella tehnyt on kauppa siltäkin osin pätevä.
Yksityiseen laitokseen meno lienee ollut isovanhemman oma päätös ja ollut siirtyessään päätöksentekokykyinen. Hänen valintaansa, oli se kuinka kallis tahansa, ei voida kyseenalaistaa: omilla varoillaan saa kuka tahansa tehdä mitä tahansa.
Lasten maksamat hoitokulut voidaan kohdistaa saataviksi vain jos niistä on tehty päätöksentekokykyisinä velkakirjat. Ilmeisesti näin ei ole, jolloin niitä ei voida myöskään vaatia kuluina korvattavan.
>>Mitään juridista prosessia ei käynnisty pelkän asianajajan soitolla. Jos ovat tosissaan, jättävät käräjäoikeudelle haasteen - ja silloin kannattaa palkata juristi avuksenne. Ja todennäköisesti joutuvat maksamaan myös sen kulut.
>>Ilmoittakaa, kirjallisesti osapuolille, että haluatte keskustella vain kirjallisesti asiasta, ja kiellätte puhelinsoitot. Ja ilmoittakaa, että tulkitsette muun toiminnan häirinnäksi ja tulette sen ilmoittamaan häriköinnin jatkuessa poliisille ja ryhtyvänne tarvittaviin toimenpiteisiin.
>>"Perinnönjako tuli ja meni". Siis asia on hoidettu jo loppuun asti, kaikkine papereineen? Seuraava vaihe olisi silloin todellakin käräjäoikeuden kautta perinnönjaon kumoaminen.
>>Älä uhkaile! Sitä voidaan käyttää sinua vastaan: kännykällä nauhoittaminen on helpompaa kuin uskotkaan.
>>JOs kotoa katoaa jotain, varkausilmoitus on sen ratkaisu.
Kertomasi perusteella soittaja ei ole ollut asianajaja, koska asianajaja ei koskaan soita nimettömänä, kieltäydy kysyttäessä kertomaan nimeään eikä muutenkaan käytä tuollaisia "maallikkotermejä" oikeiden juridisten termien sijaan.
Tapahtumat, jotka ovat sattuneet äitisi kotona, ovat kotirauhan piirissä, joten nämä tavaroita havitelleet häirikkösukulaiset ovat itse syyllistyneet kotirauhan häirintään.
Ootteko vähän vajakkeja vai miksette osaa lopettaa tuota häirintää ihan laillisesti vaan ruikutatte siitä netissä?