Heräsin tänään ja katsoin itseäni peilistä ja näin pöhöttyneet kasvoni. Otin paidan pois ja näin pöhöttyneen vatsani. Ääneni on madaltunut ihoni huonontunut, vatsani venynyt. Joudun täyttämään suuremmilla määrillä ruokaa vatsani, jotta tuntisin kylläisyyden tunteen ja samalla joudun oksentamaan yhä enemmän ja enemmän jotta en lihoisi. Tunsin itseni yhä huonmmaksi, kuin ennen, mutta sitten jokin heräsi sisälläni ja tulin etsimään apua näiltä palstoilta.
Oma tarina poikkeaa ehkä eniten ainoastaan siinä, että olen miespuolinen. Painoni on sahannu vuosien mittaan ylös ja alas, suurimmaksi osaksi ollen aina enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Lopuksi se sai aikaan sen, että halusin täyttää nälkäni, mutta en halunnut ruokaa jäävän sisälleni, joten aloin oksentamaan. En muista enää aikaa jolloin aloitin oksentamisen, siitä saattaa olla 2 vuotta tai 5 vuotta, en vaan muista enää alkua, koska olen paininut painoni kanssa niin monta vuotta.
Tiedostin, että minulla on ongelma, mutta huono itsetunto ei antanut enää aihetta välittää, vaan kaikki alkoi olla yhdentekevää... mitä sitten vaikka oksennan, mitä sitten vaikka terveyteni menee, ei sillä ole enää väliä, koska aina vaan tuntuu, että palaa lähtöpisteeseen enkä ole tyytyväinen itseeni.
Mutta ei, elämällä pitää olla merkityksensä, sitä pitää oppia arvostamaan vaikempinakin hetkinä. Tiedän, että vaikeat ajat ovat edessä, mutta olen väsynyt huijaamaan itseäni ja tiedän että voin parantua.
Halusin kirjoittaa lyhyen osan elämästäni ja tuntemuksistani näille palstoille jotka avasivat silmäni. Uskon että ajatukseni ovat samoja kuin niin monella muullakin jotka painivat samojen ongelmien kanssa ja jotka miettivät samoja ajatuksia.
Aion täst edes vähentää ruoka-annoksien kokoa, juoda enemmän vettä parantaakseen elimistöni puhdistumista ja laskeakseni ärsyttävää pöhötystä. Pyrin urheilemaan enemmän, ottamaan auringosta ja ihanista lenkkeilysäistä kaiken irti. Ja aina kun alkaa mieli synkkenemään ni ajatukset kohti kesää ja lämpimiä säitä. Korvalaput korville ja hyviä muistoja tuovaa musiikkia, niin hyvä tulee.
Toivon, että tarina saisi jonkun toisen ajattelemaan positiivisia asioita ja kääntämään kelkkansa tuhosta kohti valoa, koska meillä kaikilla on tarkoitus ja se ei voi olla elämä, jossa pilaamme terveytemme ja podemme ainaista huonoa itsetuntoa.
Oma tarina poikkeaa ehkä eniten ainoastaan siinä, että olen miespuolinen. Painoni on sahannu vuosien mittaan ylös ja alas, suurimmaksi osaksi ollen aina enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Lopuksi se sai aikaan sen, että halusin täyttää nälkäni, mutta en halunnut ruokaa jäävän sisälleni, joten aloin oksentamaan. En muista enää aikaa jolloin aloitin oksentamisen, siitä saattaa olla 2 vuotta tai 5 vuotta, en vaan muista enää alkua, koska olen paininut painoni kanssa niin monta vuotta.
Tiedostin, että minulla on ongelma, mutta huono itsetunto ei antanut enää aihetta välittää, vaan kaikki alkoi olla yhdentekevää... mitä sitten vaikka oksennan, mitä sitten vaikka terveyteni menee, ei sillä ole enää väliä, koska aina vaan tuntuu, että palaa lähtöpisteeseen enkä ole tyytyväinen itseeni.
Mutta ei, elämällä pitää olla merkityksensä, sitä pitää oppia arvostamaan vaikempinakin hetkinä. Tiedän, että vaikeat ajat ovat edessä, mutta olen väsynyt huijaamaan itseäni ja tiedän että voin parantua.
Halusin kirjoittaa lyhyen osan elämästäni ja tuntemuksistani näille palstoille jotka avasivat silmäni. Uskon että ajatukseni ovat samoja kuin niin monella muullakin jotka painivat samojen ongelmien kanssa ja jotka miettivät samoja ajatuksia.
Aion täst edes vähentää ruoka-annoksien kokoa, juoda enemmän vettä parantaakseen elimistöni puhdistumista ja laskeakseni ärsyttävää pöhötystä. Pyrin urheilemaan enemmän, ottamaan auringosta ja ihanista lenkkeilysäistä kaiken irti. Ja aina kun alkaa mieli synkkenemään ni ajatukset kohti kesää ja lämpimiä säitä. Korvalaput korville ja hyviä muistoja tuovaa musiikkia, niin hyvä tulee.
Toivon, että tarina saisi jonkun toisen ajattelemaan positiivisia asioita ja kääntämään kelkkansa tuhosta kohti valoa, koska meillä kaikilla on tarkoitus ja se ei voi olla elämä, jossa pilaamme terveytemme ja podemme ainaista huonoa itsetuntoa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hienoa, että joku miespuolinenkin avautuu täällä.. oli kiva lukea (tai siis "kiva", eihän tietenkään ole kiva että on bulimia) Oletko koskaan hakenut apua ongelmaasi? Käynyt esimerkiksi psykologin kanssa juttelemassa? Sitä suosittelen lämpimästi, jos et vielä ole.
Kiitos välittämisestä ja vastaus kysymykseesi, että olenko käynyt psykologilla ni en ole käynyt ja sanoisinko, että en ole pitänyt oksentelua edes kauheana asiana, kun sitä on tehnyt jotenkin luonnostaan eikä se ole minulle toisaalta aiheuttanut mitään kiputiloja ym.
Mutta tänään sitä jotenkin vaan heräs ja tuli näille sivuille ja ymmärsi että nyt on lyötävä itselle järkeä päähän, että sitä tietää onnistuvansa jos vaan haluaa.
Psykologi on varmaan todella hyvä asia, mutta aion ainakin nyt ensiksi yrittää tästä oravanpyörästä eroon ihan oman pään järjellä ja sillä että oksentelu ei ole mikään vaihtoehto enää painonhallintaa. Tiedän ruokavalioista ravintoteorista paljonkin, mutta kun mieli on vaan niin hauras, niin järki ei riitä vaan tyhmyys vie voiton.
Ensisijaiset tavoitteet on vaan nyt sanoa itselle mitä tapahtuu, jos jatkan ja mikä on ratkaisu ja oikea vastaus, kun mieli on heikoimmillaan. Olen aikanani pudottanut ja hallinut painoani ilman bulimiaa ja tiedän, että jossain pimennossa on se tahto, joka voi muuttaa kaiken parempaa, viisampaan ja iloisempaan elämään, ilman oksentelua ja pahaa oloa.
Eli kun mieli on heikoimmillaan, pitää järjen olla vahvimmillaan ja lopputulokseen vie luja tahto ja usko itseensä.
Kiitos kuitenkin sinulle marja kirjoituksesta.
Olen itsekkin saanut näiltä sivuilta apua ja kuukausi sitten päätin lopettaa oksentamisen. Ennen jokapäiväinen ahdistus ja turvotus ja masennus on lähes kokonaan poissa. Jotenkin tunteetkin ja välittäminen muita ja itseä kohtaan on palautunut.
Helppoa se ei todellakaan ole ollut ja myönnettäköön että yksi päivä meni ahmimiseen ja oksentamiseen. Seuraavana aamuna sairauden lopettamisen tahto oli entistä suurempi.
Vaihda kaikki entiset mättösyötävät hedelmiin ja terveelliseen ruokaan mitä voi syödä vatsasnsa täyteen ilman huonoa omaa tuntoa,ainakin minulla tämä on auttanut kovasti. Esim. rasvattomat jugurtit,omenat,rahka marjoilla ja makeutusaineella,raejuusto ym. Itse juoksen ja käyn salilla,olen aina käynyt,ja nyt voinkin sanoa että painoni on tippunut 5kg ILMAN oksentamista.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja hirveästi voimia paranemiseen!! Minullakin totaaliseen paranemiseen on pitkä matka,ajatukset pyörii koko ajan ruuan ympärillä.
Voitetaan tämä typerä tauti ja tosissaan nautitaan tulevasta kesästä(ja mahdollisista säilyneistä hampaista) :)
Todella kiva kuulla Satu tarinasi ja se toi heti piristystä päivään.
Nyt on toinen päivä alkanut ja eilen en oksentanut, mitä normaalisti olisin tehnyt. Nälän tunne oli heti ensimmäisenä päivänä kova, mutta söin aivan normaalin kokoiset annokset ja pidin ruuan visusti sisälläni. Ajatukset kyllä hamusivat lisää ruokaa, mutta järki sanoi toista ja nyt mieli on hyvä. Ensimmäinen peikko nujerrettu, armeija vielä edessä, mutta elämä voittaa peikot häviää :)
Alku on aina pahin, mutta kun sen kestää niin uskon, että kirjoitan tänne hamassa tulevaisuudessa paremmasta elämästäni.
Kiitos vielä kerran piristyksestä, vinkeistä ja ennenkaikkea positiivisen asenteen välittämisestä.
Minulla oksentamista takana n. 9v. Välillä ollut poissa mutta nyt taas viim. 1½v oksentanut päivittäin! Tänään tajusin että haluan parantua tästä,tänään siis ensimmäinen päivä kun yritän olla oksentamatta! Toivon että voisimme auttaa toisiamme ja saisimme lisää voimia jakamalla ajatuksiamme! Ammattiapua en haluaisi vielä yrittää vaan omalla lujalla tahdolla irti tästä helvetistä...
Toisia tukemalla pääsee tuloksiin ja jos ei pääse niin missään ei ole enää mitään järkeä.
Itsellä menossa 3pv ja hyvin mennyt tähän mennessä. Aina tuntui että oli johonkin kiire, eli oli kiire päästä hoikaksi oli pakko pitää itseä hyvässä kunnossa oksentamisen uhallakin, mutta nyt on yrittänyt muuttaa ajattelu tapaa siihen, että mikä kiire tässä on. Jos haluan hyvään kuntoon ja hoikaksi ja pitää itsensä itseään miellyttävässä kunnossa, niin miksi ei oikeasti tee sitä rauhassa järjen kanssa, miksi sen pitäisi tapahtua heti ja nyt. Jos se vie aikaa puolivuotta ja sen tekee oikein terveellisesti ruokailutapoja muuttamalla ni miksi en uhraisi yhtä puoltavuotta elämästäni siihen ja lopuksi nauttisi seuraavat 50 vuotta elämästä ilman oksentelua , ilman pahaa oloa, ilman koko tätä itsensä kusettamista.
Se on loppu nyt, mitta tuli täyteen tyhmyydestä ja pienin askelin kohti normaalia elämää, ja pienin askelin ne vuoretkin valloitetaan.
Tsemppiä, kyllä elämä vielä voittaa. Antaa vaan itselle aikaa ja ajatuksen miten toteutan kaiken ilman että avaan aina vessa oven....
Tänään takana kolme päivää oksentamatta. On ihana huomata, kun ensimmäinen päivä oksentamatta oli takana, että minä pystyin siihen. Tuntui, että olo keveni puoleen, vaikka tämä on vasta alkua ja tiedän kokemuksesta, että monta kertaa joudun vielä hokemaan itselleni, että nyt et oksenna.
Olin lauantaina kaupassa ja huomasin ajattelevani, että en voi enää ikinä ostaa isoa karkkipussia, mutta ehkä sitten vielä, kun olen vahvempi ja parantuminen on edistynyt. Joka aamu käyn nyt vaa'alla ja pelkään ihan hirveästi, että alan lihoamaan.
Onneksi tajusin viimein että tähän sairauteen voi kuolla! Kiitos Aleksi sinulle, tukevista sanoista ja paljon voimia myös sinulle tähän päivään! Jokainen päivä oksentamatta on jo pieni voitto!!!
Ilta ei olisi voinut paremmin alkaa, kun kuulin tarinasi. Älä ole huolissasi painosi puolesta, äläkä anna sen lannistaa vaikka se alkaisikin nousta, koska painon voi saada hallintaan syömällä oikein ja terveellisesti.
Eikä pidä olla itselle liian tiukka, ei ole kiellettyä syödä herkkuja, kunhan sen tekee oikein kohtuudella ja pääasiahan on, että emme ahmisi itseämme masentuneeksi jolloin pahin tapahtuu, vaan antaisimme itselle luvan syödä mitä tahansa kohtuudella.
Itse olen pyrkinyt siihen, että en ole liian ankara itselle, koska tiedän sen, että jos kiellän itseltä kaiken, tulee päivä jolloin kiusaus käy liian suureksi ja sitten pakka räjähtää käsiin ja sh vie voiton ja olen alkupisteessä. Tärkeintä on vaan muistaa laskea kädestä se karkkipussi ja hokea itselle, että nyt riittää tai muuten alat taas pettämään itseäsi etkä ole oppinut yhtään mitään.
Toivon sinulle todella paljon onnea ja uskoa itseesi, ja jos tulee huonoja päiviä niin älä lannistu, älä masennu äläkä lopeta uskomasta itseesi, koska jos ei pysty uskomaan itseensä niin mihin sitten muka pystyy ei mihinkään, kaikki lähtee itsestä.
Mieltä virkistäkseen, on kiva leikkiä ajatuksella, ajatuksella tulevasta, miten istut jossain kauniissa paikassa, kauniissa säässä, ei kiire mihinkään, ei huolia ei murheita, vaan ajatus niistä päivistä milloin kaiken aloitti ja siitä miten sen kaiken teki ja lopuksi voi vaan todeta hymy suupielessä, että tein sen, voi hemmetti mä todella tein sen :)
Miten sinulla Aleksi on sujunut? Onko mieli virkeämpi?
itse olen huomannut että en ole niin hermostunut ja mielikin on parempi!
Minulla oli tosi hankalaa keskiviikkona, ajattelin että alan taas oksentamaan, että ei tästä elämästä muuten mitään tule, kun nyt ei voi sitten syödä oikein mitään. Minulle on tullut nyt ihan hirveä pelko siitä lihoamisesta kun en enää oksenna syömääni pois! Sain kyllä keskiviikkona taisteltua itseni voitolle kiusauksesta! Tänään on alkanut kahdeksas päivä ilman oksentamista.
Olen lähdössä laivalle parin viikon päästä ja pelkään jo hirveästi sitä miten käy kun syömme seisovassapöydässä ja siellä tunnetusti tulee syötyä paljon.
Mutta onneksi siihen on vielä pari viikkoa niin olen taas jo vahvempi ja nujertanut mun sh:tä enemmän!!
VOIMIA!!!
Minulla on mennyt ihan hyvin ja reilu viikko takana. Pari vaikeaa päivää on kanssa ollut ja varsinkin vloppuna, kun otti vähän alkoholia, niin tuli hankalia hetkiä, kun humalapäissään vatsani muuttuu pohjattomaksi kuiluksi, joka tuntuu, että ei täyty koskaan, vaan nälkä kasvaa ja tulee syötyä itsensä ähkyksi. Muutenkin juovuksissa kontrolli pettää helpommin ja vaara suistua raiteilta kasvaa huomattavasti.
No ehkä tässä ei voi muuta kun alkaa raittiiksi.... heh no ei nyt sentään kaikkia pieniä iloja viitsi lopettaa, mutta se on kuitenkin ymmärrettävä, että hirveitä kumaria ei voi ottaa, muuten kontrolli pettää ennen kun pahimmasta on päässyt yli.
Olen iloinen, että olet jaksanut tsempata ja jaksat uskoa itseesi. Pahoja päiviä tulee mutta niistä pääse yhtä varmasti yli kuin se, että sateen jälkeen tulee jossain vaiheessa pouta. Koita olla tressaamasta liikaa painosi nousua, ja yritä muuttaa se tressi tarmoksi ja voimaksi päivittäiseen tekemiseen, koska lopussa kiitos seisoo, jos vaan jaksamme uskoa tekemiseemme.
Tsemppiä ja älä pelkää matkaasi, vaan ota se paremminkin ilona vastaan, odota sitä, koska hauska matka arjen keskellä ei saa olla pelon arvoinen, vaan päinvastoin, sitä pitää odottaa ja siitä pitää nauttia.
veto kirjoittaa miespuolisena tänne. bulimia ei sukupuolta katso, mutta valitettavasti näille palstoille eivät miehet uskaltaudu. toivottavasti tämä jäänmurtosi saa muutkin miespuoliset bulimikot heräämään ja tavoittelemaan terveyttä :)
Luin tuossa aiemmat kommenttisi ja positiivisuus todella välittyy sinusta! se on yksi syy parantua, sillä bulimia vie positiivisuudenkin pidemmän päälle menneessään. itselläni ollut nyt vuoden bulimia, ja vaikka iloinen ihminen olenkin, muutuin sairauden myötä mörökölliksi. eräässä vaiheessa itsetuntoni romahti täysin, kun huomasin jatkuvasti olevani pessimistinen ja vältteleväni ihmisiä. nyt hoitojen alettua tämä asia on korjaantunut ja hymyilen jälleen :) en ole oksentanut juuri yhtään ja vaikka ahmin ja painoni tämän takia on reippaasti noussut, on olo parempi kuin aikoihin!
Jäi mieleen kieppumaan tuo lauseesi:
Ensimmäinen peikko nujerrettu, armeija vielä edessä, mutta elämä voittaa peikot häviää :) sitä kun hokee päivästä toiseen niin eiköhän ala helpottaa. kun pääsee sadannnen peikon kohdalle, voi ilokseen huomata, että oksennuksettomia päiviä on takana reilu määrä ja terveelliset elämäntavat ovat ottaneet vallan.
puristus päälle ja päivästä toiseen, musiikki todella auttaa! henk.koht minua eniten on autanut se, että kerroin lähimmäisilleni perheelle ja ystäville, sairaudestani ja hain apua. tukenani on mahtava lääkäri ja psykiatri. olen tyytyväinen itseeni sen suhteen, että uskalsin hakea apua. osoitin sillä itselleni, että osaan hakea apua kun sitä oikeasti tarvisten :) aurinkoisia päiviä sinne, puhuminen tekee myös ihmeitä!
Kiitos positiivisista sanoista, sanasi toivat aurinkoa päivään, vaikka ulkona sataakin taas räntää.
On ihana huomata, miten ihmiset välittävät toisistaa ja luovat uskoa muiden elämiin vaikka omatkaan elämät eivät välttämättä ole ruusuilla tanssimista.
Kiva kuulla, että elämäsikin on lähtenyt kulkemaan taas oikeilla raiteilla ja olen onnellinen puolestasi. Kuten sanoit bulimia ei katso sukupuolta, vaikka miesten keskuudessa se onkin harvinaisempaa ja toivotaan, että muutkin miespuoleiset heräävät taisteluun suurta peikkoa vastaan, mitä he eivät välttämättä vielä edes tiedosta.
Itsellä nyt 4pv alkamassa ja täytyy sanoa, että eilen tuli syötyä itsensä aika tukkoon hyvästä kotiruuasta, ja vaikka vähän ahdistava olo tulikin, niin ruuat pysyivät sisällä.
No vaikka pihalla räntää tuleekin, ei se estä ulos lähtemistä. Ei ne huonot säät, vaan väärät vaatteet, eli muistakaa kaikki, jotka ajattelevat jäävänsä sohvalle makaamaan, niin säähän vetoaminen on tekosyy :)
Kiitos sinulle vielä Majs sanoistasi. Toivotan kanssa onnea ja aurinkoisia päiviä elämääsi, eikä anneta sadepäivien masentaa, ne ovat vaan mahdollisuksia tehdä ties mitä kivaa.
Toivon todella että onnistut, vaikka sitten ihan omin voimin.
Sairastin itse ensin anorexiaa, joka muuttui bulimiaksi. Se oli jotain aivan kammottavaa, pakkomielteistä,hullua!
Vaikka oli tavoitteena elää yksi oksentamaton päivä kerrallaan, se ei onnistunut, ei edes se yksi päivä. Olin niin kiinni tavassani.
Ainoastaan osastolla ollessani pystyin olemaan oksentamatta.
Minut pelasti syömishäiriöiltä lapsi, joka ilmoitti yllätykseksi tulostaan.
Tuli muuta ajateltavaa kuin ruoka.
Tsemppiä kaikille sh:stä kärsiville.
Jokainen oksentamaton päivä on juhlan paikka :)
ps. Liki 4 vuotta ilman sh:tä (jos nyt ei ihan normaali syöjäkään) ;)
Kiitos paljon tsemppaamisesta ja kiva kuulla, että elämäsi on ollut mallillaan ja olet jaksanut tsempata jo noin monta vuotta.
Mikään ei ole hienompaa kuulla, kuin se, että uusi elämä tuo samalla uuden elämän äidille, se on erittäin mieltä lämmittävää ja uusi elämä luo aina toivoa.
Toivon sinulle ja samalla myös lapsellesi aurinkoisia kevätpäiviä. Luja tahto tuo onnellisen elämän ja se jos jokin teille suotakoon.
Hienoa Aleksi! Olet todellakin oikealla tiellä. Positiivisuus on paras keino selvitä tästä. Eikä pienistä epäonnistumisistakaan kannata masentua, jokainen uusi alkukin vie oikeaan suuntaan. Samalla, kun painiskelet syömisen kanssa on hyvä etsiä elämään mieltä tasapainottavia urheilulajeja ja muita harrastuksia. Suosittelen joogaa aivan ehdottomasti. Astanga jooga on tehokasta liikuntaa ja samalla se saa mielen pois pakkomielteistä. Rauhalliset kevyet ruokailuhetket, maukkaiden kevyiden ja terveellisten ruokien parissa ja teen juonti ruokailujen välissä. Etsi kasvisruokakirjoa ja opettele valmistamaan kevyitä aterioita. Saat syödä joka päivä useasti ja nauttia siitä, mutta samalla voit huomata monet muut mielenkiintoiset ja nautinnollisetkin asiat elämässä kuten vaikkapa musiikin kuuntelu tai jokin luova harraste. Luo itsellesi mielikuvia näistä muista nautinnoista ja koita ajatella niitä sekä rauhoittaa mieltäsi niiden avulla, kun ahmimishalu iskee. Älä kuitenkaan näe nälkää vaan täytä vatsasi (ei kuitenkaan ähkyksi)porkkanoilla ja erilaisilla salaateilla, ja syö myös kunnon ateriat joka päivä. Tee elämästäsi niin säännöllistä kuin vain mahdollista. Tiedät varmasti kaiken tämän, mutta ainakin itselleni näiden asioiden toistaminen mielessä auttaa.
Tsemppiä myös minulta :)!
Kiitos kannustamisesta ja pitää ottaa vinkeistä vaarin. Vielä en ole joogaa kokeillut mut ehkä joskus sitäkin tulee kokeiltua :)
Reilu viikko takana ja hyvin mennyt vaikka vaikeitakin hetkiä ollut.
Toivotan sinullekkin jaksamisia ja lujaa uskoa tekemiseen.