lukea täällä nuorten ihmisten kirjoituksia, jotka haluavat itselleen anoreksian. Miten kukaan voi haluta itselleen niin kamalan sairauden? Anoreksia on paljon muutakin, kuin laihuus. Ihmissuhteet kärsivät, yhtä valehtelua päivästä toiseen, masennus ja paljon muuta "mukavaa".
Itse olen kärsinyt jonkin sortin lievästä anoreksiasta, joka kaiketi lähti masennuksesta. Pahimpaan aikaan oli vaikea masennus, paniikkihäiriö, itsetuhosuutta ja tämä syömishäiriö. Kaverisuhteet kärsi, kun ei jaksanut lähteä enää hymyilmään muiden mukaan, ei halunnut joutua syömään siellä. Ei tästä sen enempää.
MUTTA haluan sanoa, että nyt, kun olen jättänyt taakseni masennuksen, itsetuhoisuuden, paniikkihäiriön ja syömishäiriökin on lieventynyt, niin näin on niin paljon parempi!! Pahimpana aikana en edes antanut itselleni lupaa voida paremmin, mulla ei ollut lupaa olla iloinen, mun ei kuulunut olla hyvä olo. Ja voi kuinka moni siinä tilanteessa ajattelee niin =(
Jokaisella on oikeus voida hyvin, sinulla ja minulla. Nyt kun elämä alkaa taas maistua, se paha olo, joka mulla oli, melkeen pelottaa. Ei kukaan ansaitse sellaista! Miten kukaan voi haluta sellaista? En vain voi ymmärtää.
Ihminen on niin paljon muuta, kuin ulkokuori. Se persoona, joka sinussa on, merkitsee niin paljon enemmän, kuin se, oletko "tarpeeksi" laiha. Kun sairastuu pahaan anoreksiaan tämä personallisuus ylensä hukkuu sen sairauden alle. Miksi haluta mielummin olla laiha, yksinäinen ja vihata itseään, kuin elämäniloinen, normaalipainoinen ja persoonallinen oma itsensä? Haluatko sairastua anoreksiaan sillä hinnalla, että menetät ystäväsi ja läheisesi, elämänilosi ja hyvässä lykyssä henkesi?
Anoreksia on valehtelua myös itselleen.
"Vielä muutama kilo, niin mä olen tyytyväinen."
"Vielä muutama kilo, niin mä olen onnellinen"
Mut totuus on: Sä et ikinä tule olemaan tarpeeksi laiha ollaksesi tyytyväinen tai onnellinen.
Ja anoreksia ei ole merkki siitä, että pystyy kontrolloimaan jotain. Anorektikko ei kontrolloi itseään. Sairaus on se, joka kontrolloi, et sinä. Sairaus, joka myrkyttää mielen ja ajatukset. Anoreksiassa ei ole mitään ihailtavaa! Se on sairas, taistelu, helvetti, EI elämäntapa!
Kevensin vähän mieltäni =) *kiittää ja kumartaa*
Itse olen kärsinyt jonkin sortin lievästä anoreksiasta, joka kaiketi lähti masennuksesta. Pahimpaan aikaan oli vaikea masennus, paniikkihäiriö, itsetuhosuutta ja tämä syömishäiriö. Kaverisuhteet kärsi, kun ei jaksanut lähteä enää hymyilmään muiden mukaan, ei halunnut joutua syömään siellä. Ei tästä sen enempää.
MUTTA haluan sanoa, että nyt, kun olen jättänyt taakseni masennuksen, itsetuhoisuuden, paniikkihäiriön ja syömishäiriökin on lieventynyt, niin näin on niin paljon parempi!! Pahimpana aikana en edes antanut itselleni lupaa voida paremmin, mulla ei ollut lupaa olla iloinen, mun ei kuulunut olla hyvä olo. Ja voi kuinka moni siinä tilanteessa ajattelee niin =(
Jokaisella on oikeus voida hyvin, sinulla ja minulla. Nyt kun elämä alkaa taas maistua, se paha olo, joka mulla oli, melkeen pelottaa. Ei kukaan ansaitse sellaista! Miten kukaan voi haluta sellaista? En vain voi ymmärtää.
Ihminen on niin paljon muuta, kuin ulkokuori. Se persoona, joka sinussa on, merkitsee niin paljon enemmän, kuin se, oletko "tarpeeksi" laiha. Kun sairastuu pahaan anoreksiaan tämä personallisuus ylensä hukkuu sen sairauden alle. Miksi haluta mielummin olla laiha, yksinäinen ja vihata itseään, kuin elämäniloinen, normaalipainoinen ja persoonallinen oma itsensä? Haluatko sairastua anoreksiaan sillä hinnalla, että menetät ystäväsi ja läheisesi, elämänilosi ja hyvässä lykyssä henkesi?
Anoreksia on valehtelua myös itselleen.
"Vielä muutama kilo, niin mä olen tyytyväinen."
"Vielä muutama kilo, niin mä olen onnellinen"
Mut totuus on: Sä et ikinä tule olemaan tarpeeksi laiha ollaksesi tyytyväinen tai onnellinen.
Ja anoreksia ei ole merkki siitä, että pystyy kontrolloimaan jotain. Anorektikko ei kontrolloi itseään. Sairaus on se, joka kontrolloi, et sinä. Sairaus, joka myrkyttää mielen ja ajatukset. Anoreksiassa ei ole mitään ihailtavaa! Se on sairas, taistelu, helvetti, EI elämäntapa!
Kevensin vähän mieltäni =) *kiittää ja kumartaa*
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä että joku sanoo noin suoraan. Toi oli tosi hyvin kirjotettu. Mut monesti tilanne vaan on, että se sairasus kolkuttelee ovee pikku hiljaa ja "tulee" joskus vähän huomaamattakin, anorektikko kun ei myönnä itselleen olevansa sairas.
Mutta hyvä että itse olet parantunut!
"Mut monesti tilanne vaan on, että se sairaus kolkuttelee ovee pikku hiljaa ja "tulee" joskus vähän huomaamattakin"
Ymmärrän tämän täysin, eikä tekstin olekaan tarkoitettu heille, joille anoreksia ei ole ollut mikään päätös haluta olla sairas. Se on surullista, kuinka moni siihen nykyään sairastuu :( Mutta heitä en ymmärrä, jotka tietoisesti yrittävät hankkia kyseisen sairauden.
En mä vielä kokonaan ole terve, mutta pahin on takana ja moni asia helpottanut huomattavasti. Kiitos kuitenkin =) Itse olen niin kiitollinen ystävilleni, jotka eivät minua hylänneet, vaikka en heitä silloin pahimpaan aikaan jaksanutkaan tavata =)
Te, joiden ystävällä on syömishäiriö, älkää hylätkö häntä. Vaikka hän yrittäisi työntää teitä pois läheltään, hän tarvitsee teitä silloin enemmän kuin koskaan. Välittäkää, olkaa tukena, älkää ikinä hyljätkö ystäväänne! Vaikkei sitä aina myönnäkään, niin anoreksia usein johtuu myös siitä, että kaipaa rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää.
minäkin kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää.
_an_